Täysillä mukana! Kaverilla on kaikki pelissä laki24.fi-sivulla. Juuri tuollaiselta tuntuu kun tietää asioiden oikean laidan,mutta törmää johonkin muuriin kun sitä pyrkii näyttämään toteen. Eikä yhtäänväärään osoitteeseen mene kritiikkikään. Lähipiirikin tosin saattaa olla pelon ja lojaliteetin heikentämiä. Jossain pitäisi olla sivusto totuuden julkituomista varten. En kummastelisi tuotakaan että jossain pieni piiri kokoontuisi ja lukisi tuota kuin piru raamattua. Sopivaa diagnoosia etsien. On tämä niin julmaa. Jos yrität vaikuttaa johonkin näkyvästi, sinun on parempi olla valmis henkiseen hyökkäykseen. Tällaiseen ei voi vastata asiallisesti. Herkkyys on kirosana pahoille. Varmasti mennään henkilökohtaisuuksiin..
Avaudun,lukekaa tunteella
Pakko jatkaa…
Se,kuinka on mahdollista onnistua pitämään totuus piilossa vuodesta toiseen, johtuu mm. näistä seikoista: Jotkut ihan oikeasti sen sijaan että antautuisivat keskustelemaan parisuhteen ongelmista, niin mielummin viettävät liikenevän aikansa netissä eri eroon liittyvien aiheiden keskustelupalstoilla. Siellä esiinnytään uhrina tai minä tahansa, kun tarkoitus on kerätä tietoa miten erotaan niin että poljetaan se toinen näyttäen silti itse uhrilta koko ajan. Niin lapset kuin tuo tuhon kohdekin muistavat lähed kaikki faktat täysin toisella tavalla. Se ei tule näköjään esiiin, kun on saatu ote viranomaisista luomalla toisesta täysin valheellinen kuva. Sellainen kuva että järjellinen ihminen ei sellaiselle lasta luovuttaisi. Pikkurillin ympärille kiedotut viranomaiset kyllä jollain tasolla tämän oivaltavat,jos pysähtyvät aikajanaa ja tosiseikastoa erosta eteenpäin tarkastelemaan. Kyllä vuosien varrella narkki,isesti/pedo,alkoholisti,narsisti tai muu,hyväksikäyttäjä,väkivaltainen,stalkkeri- isä jonkun noista piirteistä olisi vahingossakin pästänyt pintaan.
Kun on ensimmäinen määräys noilla valheilka nuijitti pöytään,sen muuttaminen on liki mahdotonta. Miten se muuttuisi mihinkään jos esim.lastensuojelu ei perehdy heille jokunen vuosi sitten saamaansa materiaaliin, josta yksiselitteisesti löytyy se vanhenpi jota he lakiakin rikkoen suojelevat. Ja se olisi asiakirjoissakin kyllä heillä kirjauksista nähtävissä,mutta kun ei niitä merkkejä ja tapahtumia kirjata joko ollenkaan tai kirjataan päähän taputellen. Jos ei olis mitääb väliä esim.minulle toisen ihmisen yksitysyydensuojalla ym.niin kyllä olisin heti ladannut nettisaitit täyteen totuutta. Ei vain voi toimia rajattomasti vaikka toinenkin toinisi. Ei, lasten silmin pitää kyetä kiukkuaann ja epätoivoaan purkaa. En edes tiedä missä kaikissa sivustoissa exä aikoinaan surffaili pahat mielessä. Minä muistan ne kerrat kun hön alisti minua näyttämällä jotain ketjua, jossa oli lapsilta onnistuttu toinen vanhempi eristämään pois täysin. Kun tuollaisessa myllyssä on jokusen vuoden, se pahuus minkä toisessa aistii jää selkärankaan. Ja se lamauttaa. Sitä yrittää että istuttais alas jossain viranomaisten kanssa ja juteltais. Ne pyynnöt ei vastausta saa ja syy on selvä: viimeksi istuttiin penessä ja paljastui hänen insesti/pedofiilisyytösten motiivi. Se ei liittynyt mihinkään muuhun kuin tuohon pyhään tavoitteeseensa, joka vammauttaa lapset. ”Sisko yllytti” kertoo niin kaiken. Ja tuotakaan ei löydy kirjattuna mistään. Se on vain sanekukoneella jota joutuu tahtomattaan asioissa käyttämään.
Minulla on edelleen pelkoa. Pelko, että niin usein lasten kohtalolla uhkailu toteutuu. Että jotain uhkauksen tyyliin hän ottaa lapset kyytiin ja ajaa auton siltapilariin, tapahtuu. Jos tuo ei ole rajattomuutta js osoitus mielenterveyden tilasta, niin mikä on? Antaa mennä, en minä voi olla siitä vastuussa kun en pysty asioita muuttamaan järjestelmän kieroutuneisuuden ja lapset unohtaneen asenteen vuoksi. Minulle jo nyt viimeisin muistikuva tai -ääni tyttärestäni on 1,5 vuotta vanha. Sen lupaan että ne tahot jotka pystyisivät asiat korjaamaan,saavat nimet js kasvot saman tien. Lähipiirinsä minulle asioista avautumiset ei poista sitä syyllisyyttä heidän niskasta kun eivät uskalla kääntyä viranomaisten puoleen. Minä tiedän mitä ja millainen olen. Ja just siks en kestä itseänikään enää jos en yksinkertaisesti avaudu täysilä. Mitään muuta ei voi enää tehdä kuin yrittää vaikka epätoivoisesti avata mahdollisimman monet silmät. Yhdet oikeatkin voivat riittää. Jos se ei onnistu, tulemana on vain pikakelaus siihen mikä muutenkin tulisi. Tätä kirjoitusta varmaan exäni ja kaltaisensa lukevat nimenomaan sitä viimeistä naulaa arkkuuni etsien. Ja tuossa ryhmässä suureksi häpeäksi on myös miehiä: lapsista vieraannutetun äidin tuskan näen kulttuurisyistäkin jo olevan vielä riipaisevampaa. Tähän lapsista eristettyjen koko ajan kasvavaan ryhmään ei sukupuolittaminen sovi. Meidän tuskamme ja epätoivomme jää paljon sen alle mitä me huolestuneena tunnemme lapsiemme kärsivän.
Toivottavasti jokaikinen lapsilla pelaileva ja kostava saa joskus tarvitsemaansa hoitoa ja onnellisuus palaa heidänkin sisimpäänsä loistamaan.
Avaudun,lukekaa tunteella
Pakko jatkaa…
Se,kuinka on mahdollista onnistua pitämään totuus piilossa vuodesta toiseen, johtuu mm. näistä seikoista: Jotkut ihan oikeasti sen sijaan että antautuisivat keskustelemaan parisuhteen ongelmista, niin mielummin viettävät liikenevän aikansa netissä eri eroon liittyvien aiheiden keskustelupalstoilla. Siellä esiinnytään uhrina tai minä tahansa, kun tarkoitus on kerätä tietoa miten erotaan niin että poljetaan se toinen näyttäen silti itse uhrilta koko ajan. Niin lapset kuin tuo tuhon kohdekin muistavat lähed kaikki faktat täysin toisella tavalla. Se ei tule näköjään esiiin, kun on saatu ote viranomaisista luomalla toisesta täysin valheellinen kuva. Sellainen kuva että järjellinen ihminen ei sellaiselle lasta luovuttaisi. Pikkurillin ympärille kiedotut viranomaiset kyllä jollain tasolla tämän oivaltavat,jos pysähtyvät aikajanaa ja tosiseikastoa erosta eteenpäin tarkastelemaan. Kyllä vuosien varrella narkki,isesti/pedo,alkoholisti,narsisti tai muu,hyväksikäyttäjä,väkivaltainen,stalkkeri- isä jonkun noista piirteistä olisi vahingossakin pästänyt pintaan.
Kun on ensimmäinen määräys noilla valheilka nuijitti pöytään,sen muuttaminen on liki mahdotonta. Miten se muuttuisi mihinkään jos esim.lastensuojelu ei perehdy heille jokunen vuosi sitten saamaansa materiaaliin, josta yksiselitteisesti löytyy se vanhenpi jota he lakiakin rikkoen suojelevat. Ja se olisi asiakirjoissakin kyllä heillä kirjauksista nähtävissä,mutta kun ei niitä merkkejä ja tapahtumia kirjata joko ollenkaan tai kirjataan päähän taputellen. Jos ei olis mitääb väliä esim.minulle toisen ihmisen yksitysyydensuojalla ym.niin kyllä olisin heti ladannut nettisaitit täyteen totuutta. Ei vain voi toimia rajattomasti vaikka toinenkin toinisi. Ei, lasten silmin pitää kyetä kiukkuaann ja epätoivoaan purkaa. En edes tiedä missä kaikissa sivustoissa exä aikoinaan surffaili pahat mielessä. Minä muistan ne kerrat kun hön alisti minua näyttämällä jotain ketjua, jossa oli lapsilta onnistuttu toinen vanhempi eristämään pois täysin. Kun tuollaisessa myllyssä on jokusen vuoden, se pahuus minkä toisessa aistii jää selkärankaan. Ja se lamauttaa. Sitä yrittää että istuttais alas jossain viranomaisten kanssa ja juteltais. Ne pyynnöt ei vastausta saa ja syy on selvä: viimeksi istuttiin penessä ja paljastui hänen insesti/pedofiilisyytösten motiivi. Se ei liittynyt mihinkään muuhun kuin tuohon pyhään tavoitteeseensa, joka vammauttaa lapset. ”Sisko yllytti” kertoo niin kaiken. Ja tuotakaan ei löydy kirjattuna mistään. Se on vain sanekukoneella jota joutuu tahtomattaan asioissa käyttämään.
Minulla on edelleen pelkoa. Pelko, että niin usein lasten kohtalolla uhkailu toteutuu. Että jotain uhkauksen tyyliin hän ottaa lapset kyytiin ja ajaa auton siltapilariin, tapahtuu. Jos tuo ei ole rajattomuutta js osoitus mielenterveyden tilasta, niin mikä on? Antaa mennä, en minä voi olla siitä vastuussa kun en pysty asioita muuttamaan järjestelmän kieroutuneisuuden ja lapset unohtaneen asenteen vuoksi. Minulle jo nyt viimeisin muistikuva tai -ääni tyttärestäni on 1,5 vuotta vanha. Sen lupaan että ne tahot jotka pystyisivät asiat korjaamaan,saavat nimet js kasvot saman tien. Lähipiirinsä minulle asioista avautumiset ei poista sitä syyllisyyttä heidän niskasta kun eivät uskalla kääntyä viranomaisten puoleen. Minä tiedän mitä ja millainen olen. Ja just siks en kestä itseänikään enää jos en yksinkertaisesti avaudu täysilä. Mitään muuta ei voi enää tehdä kuin yrittää vaikka epätoivoisesti avata mahdollisimman monet silmät. Yhdet oikeatkin voivat riittää. Jos se ei onnistu, tulemana on vain pikakelaus siihen mikä muutenkin tulisi. Tätä kirjoitusta varmaan exäni ja kaltaisensa lukevat nimenomaan sitä viimeistä naulaa arkkuuni etsien. Ja tuossa ryhmässä suureksi häpeäksi on myös miehiä: lapsista vieraannutetun äidin tuskan näen kulttuurisyistäkin jo olevan vielä riipaisevampaa. Tähän lapsista eristettyjen koko ajan kasvavaan ryhmään ei sukupuolittaminen sovi. Meidän tuskamme ja epätoivomme jää paljon sen alle mitä me huolestuneena tunnemme lapsiemme kärsivän.
Toivottavasti jokaikinen lapsilla pelaileva ja kostava saa joskus tarvitsemaansa hoitoa ja onnellisuus palaa heidänkin sisimpäänsä loistamaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En mäkään enää usko että saisin exän tajuamaan mitä se tekee ja millä hinnalla. Olen koittanu sen kymmenet kerrat vedota häneen ja koko ajan valmiina unohtaan kaiken mitä tuon pahan alle on tapahtunut. Kun lasten paras on se mihin täytyy pyrkiä, niin se edellyttää exältä heräämistä tilanteeseen. On loukkaavaa koittaa vääntää mitään keksittyä riitaa vanhempien välille. Se riidan syy täytyy näyttää ja perustella. Ja kun sitä aitoa sellaista ei ole,niin silloin täytyy nöyrtyä kaikkien. Lapsille mikään ei lopettaisi toimintaa tervehdyttävemmin kuin vanhempien ryhtyminen lasten edun mukaisiksi erovanhemmiksi. Vammoja heissä on,sitä ei poisselitetä. Siksi pitää vammoihin pikkuhiljaa keskittyä, sen sijaan että tehtäisiin lisää niitä.
Miten sossut muuten ei kato tota mitä on tapahtunut ajan saatossa? Ku siitä näkee paljon ja varsinki sen onko vieraannuttajaepäilyille sisältö ja sen kuinka paljon mustamaalaavan jutuissa on sisältöä. Itteni teksis mieli kans kertoo, mutta jos se vaikuttaa selvityksiin,ni nyt on huono aika. Mulle jo pelkkä päiväkirjaan kirjottaminen kun jotain lapsen asiaan on sattunu on aika raskasta. Itken joka kerta. Pakko myöntää et joskus romahtaa niitä miettiessä. Sain siihen hyvän ohjeen. Tai miten noustaan siitä. Itellä toimii ajatella sitä perimmäistä syytä miksi teen mitå teen. Kun mä nään silmissäni lapseni sellasena kun hän oli ja jollasena haluisin olevan viä. Onnellinen tai surullinen mutta aidosti ona ittensä, toi toimii mulla. Se just sattuu ku nään että pitää jotain sisällään niin piilossa.. Arvatkaa muute vaan millasta on olla vieraannutettu äiti? Mä en häpee sitä,mutta siitä tulee hirvee paine ja syyllistämine. En ikinä pystyis tekemää niinku vieraannuttajat.
Onko aloitus tehnyt kipeää? Hieno kirjoitus! Näyttää vain siltä että on liian asiallinen ja oikeassa. Aloittaja ei kauheasti ole täällä vieraillut kun ei tiedä että sääntöihin kuuluu haukkua jotain. Yleensä sitä ex-piolisoa.