Kärsin riippuvuudesta. Häpeän kovasti sitä, etten pysty kontrolloimaan omaa toimintaani, olemaan oman itseni herra. Pyrinkin salaamaan riippuvuuteni muilta. Se vaikeuttaa varmasti muihin tutustumista, kun en koskaan voi olla rehellinen siitä mitä pääni sisällä tapahtuu. Mutta kuinka merkittävässä roolissa riippuvuuteni on? Olen aina pitänyt sitä vain yhtenä pienenä osana kokonaisuutta, muihin verrattuna niin pienenä ettei sen poistuminen parantaisi mahdollisuuksiani saada kavereita. Mutta mitä jos olenkin täysin väärässä? Voiko se sittenkin olla pääsyy yksinäisyyteeni, että kärsin sairaalloisesta riippuvuudesta kirjoittaa miestissiviestejä palstalle? Voisiko muka olla niin, että olen vierittänyt syyn yksinäisyydestäni miestissieni niskoille täysin aiheetta?
Tekeekö riippuvuuteni minusta yksinäisen?
and_i_wonder
255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet kahjo
Kehitäpä semmoinen terve riippuvuus lääkkeisiisi! Ota ne! Vain otettu lääke auttaa!
Voisit tietysti tulla vaikka uskoon tai ruveta hullunlailla urheilemaan, juoksemaan tms. Lähtis turhat pölyt, paskat ja höyryt kaalistasi!
Ensi viikolla kerrot terapeutillesi, että käytät tuhottoman määrän energiastasi pelkkään hölynpölyyn ja häiriköintiin, sen sijaan että tekisit jotain edes itsellesi hyödyllistä.