Uhri puolestani

1.vrk selvinpäin.
Näin unta ******:sta, että se oli sairaalassa ja itki. Että ne oli ne ambulanssimiehet saaneet sen takaisin eloon.

Huokaus.

AA:ssa eräs nainen sanoi että ei normaaleilla naisilla kaverit kupsahtele tuolla tavoin.

Hän pitää normaliutta ihanteena.

Se oli vihje minulle että minä en ole hänen ihannoimansa normaali vaan sairas alkoholisti.

Onhan se totta.

AA:n toinen askel on että uskoo Jumalaan "sellaisena kun hänet käsitän".

Minulle on selvää että jumala on luonut nämä meidän puitteet.

Maailmankaikkeuden.

Mutta mitä se meidän ihmisten kanssa tekee on minulle yhä epäselvää.

En näin ollen voi ottaa toista askelta.

Minun on nyt vain tunnustettava se.

Ja tehtävä päätös että minä haluaisin uskoa mutta en voi että tahdonvoimalla raittiina seuraavat päivät ja viikot ja kuukaudet.

Mikään ei saa tulla tielle.

Nyt olen jo avannut sen minulle riittää-oven. En odota aarretta muuta kuin että saan mielenterveyteni ja raittiuden takaisin.

Olin 20-30 vee absolutisti lasteni takia. Jatkan sitä.

Pystyin siihen silloin, pystyn siihen nyt.

Tässä puhumasi uudestisyntymä.

"Hyvä viini tekee terveeksi, huono viini voi tehdä sairaaksi."

Sinun pitää ehkäpä selvittää henkilökohtaisessa elämässä tietä kulkiessasi, mitä tekemistä Jumalalla on meidän ihmisten kanssa.

Askeleet, niitä voi tulla "nyt se riittää oven" jälkeenkin... ehkäpä ne askeleet vasta silloin puhkeavatkin kunnolla kukkaansa ja loistoonsa?

Muistathan... että normaaliutta ei määritä normit, jotka ovat sääntöjä.
Se mitä tunnet sisäisesti on tärkeämpää.... ja että saat tuntea olevasi juuri sellaisena kaunis, kuin olet... kun sen olotilan löytää, sisäisen kauneuden itsestään, jolloin muiden normaaliuden rajat menettävät merkityksensä... ehkäpä se on jossain siellä? aarre... ja siellä on se raittius, joka tulee hyvän viinin kautta.

Tien sinne löydät puunkuoren sisuksesta, menemällä ytimeen.

Ja ab.. minulle kelpaat aivan omana itsenäsi, tässä ja nyt.

Mutta etsijät jotka etsivät, löytävät... jos sitä todella haluavat... he etsivät sitä aarrettaan, kunnes sen löytävät.

Ovia on tuhansia, ne kutsuvat luokseen, "tässä on polkusi, ota tämä" ne sanovat ja kuiskaavat... mutta kenties kuitenkin huomaat, ettet löytänyt sieltä aarretta, jota etsinyt olet jo kauemmman aikaa... ehkäpä silloinkin jatkat matkaa lannistumatta ja antamatta periksi... mutta kenties on jossain se ovi, jonka päällä on nimesi, vaikka et siitä mitään tietäisi... ja siellä se on odottanut valmistettuna sinulle ja ehkäpä silloin huomaatkin kuinka siellä juhlitaankin juuri sinua ja siellä sinua on odotettu saapuvaksi, kotiin.

Lightning_Star kirjoitti:

"Hyvä viini tekee terveeksi, huono viini voi tehdä sairaaksi."

Sinun pitää ehkäpä selvittää henkilökohtaisessa elämässä tietä kulkiessasi, mitä tekemistä Jumalalla on meidän ihmisten kanssa.

Askeleet, niitä voi tulla "nyt se riittää oven" jälkeenkin... ehkäpä ne askeleet vasta silloin puhkeavatkin kunnolla kukkaansa ja loistoonsa?

Lue lisää

Olen lukenut raamatusta että jeesuksen tahto oli että uusi viini lasketaan uusiin leileihin eikä vanhoihin.
Käsitän sen niin että täytyy tehdä parannusta jotta pyhä henki voi täyttää.
3. vrk selvinpäin.

En ollut huomannut tätä kommenttia.

Niin.... kyllähän ihmisen raitistuessa, samalla hän parantuu.
Hengellinen juoppous... ja raittius, hyvän viinin kautta.
Kyllähän se jokin mikä oli/on vanhan viinin ja sellaisen huonon viinin aiheuttamaa juopumistilaa, tulee murskaantua totaalisesti maahan, jotta voi ottaa vastaan sitä uutta viiniä.

Näin jotenkin käsitän tämän asian.

Sulla on ab viisaita ajatuksia, on ollut ilo keskustella sun kanssa.

auroraboreallis kirjoitti:

Olen lukenut raamatusta että jeesuksen tahto oli että uusi viini lasketaan uusiin leileihin eikä vanhoihin.
Käsitän sen niin että täytyy tehdä parannusta jotta pyhä henki voi täyttää.
3. vrk selvinpäin.

Lue lisää

Muistathan, että parannuksentekeminen tarkoittaa katsomista Jeesukseen tai kääntymistä Jeesuksen puoleen. Se että haluat raitistua, on todella hyvä asia! Ja uskon, että Jeesus on sinun rinnallasi. Pyhä Henki tekee sinussa valtavaa työtä ja iloitse siitä! Kun koet syntisyyttä, olet jo oikealla tiellä! Muistan sinua rukouksissa!

mummikainuusta kirjoitti:

Muistathan, että parannuksentekeminen tarkoittaa katsomista Jeesukseen tai kääntymistä Jeesuksen puoleen. Se että haluat raitistua, on todella hyvä asia! Ja uskon, että Jeesus on sinun rinnallasi. Pyhä Henki tekee sinussa valtavaa työtä ja iloitse siitä! Kun koet syntisyyttä, olet jo oikealla tiellä! Muistan sinua rukouksissa!

Lue lisää

Kiitos viestistä, mummi Kainuusta.
AA:n toinen askel menee näin:"Opimme uskomaan, että meitä itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme."

Siinä sitä onkin oppimista.

Minulle Jeesus on parantaja, johtuen menneisyyden tapahtumista(jotka ei liity mitenkään alkoholiin).

Kiitos mummi oikeaan ohjaavasta viestistäsi ja erityisesti rukouksista.

Lightning_Star kirjoitti:

En ollut huomannut tätä kommenttia.

Niin.... kyllähän ihmisen raitistuessa, samalla hän parantuu.
Hengellinen juoppous... ja raittius, hyvän viinin kautta.
Kyllähän se jokin mikä oli/on vanhan viinin ja sellaisen huonon viinin aiheuttamaa juopumistilaa, tulee murskaantua totaalisesti maahan, jotta voi ottaa vastaan sitä uutta viiniä.

Näin jotenkin käsitän tämän asian.

Sulla on ab viisaita ajatuksia, on ollut ilo keskustella sun kanssa.

Lue lisää

Joo. Tää raittius ei oo sikäli helppoa kun tuntuu ett puuttuu jotakin.

Samalla se on ollut mukavaa.

Tänään tein nettilukion tehtävän, jossa referoin Maria Jotunin kirjaa suhteita ja rakkautta. Siis sen yhtä novellia.

Suosittelen jos olet yhtään kiinnostunut historiasta. Kirja on kirjoitettu yli sata vuotta sitten.

Olen lukenut kirkkohistoriaa ja siihen aikaan ei ollut mahdollista olla ateisti tai tunnustaa ateistisuutta.

Kaikki kuuluivat kirkkoon tai johonkin kristilliseen toiseen uskontokuntaan.

Vasta vuonna 1923 siitä eroaminen oli mahdollista.

Luonnollisesti kirja käsittelee täten myös hengellisiä kysymyksiä.

Luin kirjasta jumalaa pohtivan lapsen kysymyksiä äidilleen...lapset osaavat kysyä kyllä vaikeita...

Siihen aikaan kun kirja julkaistiin se oli sensaatio, mutta vanhoilliset eivät tykänneet.

Aika muuttuu: se mikä oli sata vuotta sitten paheksuttua on nykypäivänä aivan normaalia ja hyväksyttyä.

Kuten homous.

Yksinäisyyttäni kirjoitin, kiitos jos jaksoit lukea.

Vastaan mielelläni ja jaksan kuunnella.

Googletin ja luin jotain tuosta mainitsemastasi novellikokoelmasta arvioita... vaikutti kyllä todella mielenkiintoiselta, voisinkin käydä katsomassa onko kirjatossa tuota lainattavaksi... harvoin kokee, että kirjasuositus kolahtaa tällä tavoin... kiitos tästä.

Näyttää, että se käsittelee yhä tänäkin päivänä ajankohtaisia aiheita ja kysymyksiä... mutta paremmin osaisin tähän varmaan kommentoida, luettuani teoksen. Mutta vaikuttaa siltä, että teos käsittelee ihmiselämään kuuluvia kysymyksiä... jossa keskiössä on naiseus, uskonto ja ehkä myös ihmisen pyrkimys ymmärtää rakkauden luonnetta.

Uskosta ja ihmiselämästä ajatuksia.... ja vuosisadoista ja dogmeista, jotka ohjaa ihmismieltä:
Ajattelisin uskossa yhdeksi perusajatukseksi sen, että saavuttaa pysyvän rauhan, itsensä ja Jumalan kanssa.

Raittiudesta hengellisessä mielessä... se on tila, jossa saa kokea, että mitään ei enää varsinaisesti puutu. Tämä ei tarkoita, etteikö maallisesti suunnittele mitään koskaan enää, mutta elämäntapa muuttuu hetkestä elämiseksi ja asioissa luottaa elämänpolkunsa johdattavan.

Jano kun on sammutettu, ei tarvitse etsiä.
Rauha ja luottamus lepää hetkessä/hetkestä eläen.

Kerroit niistä lasten kysymyksistä... niin tuli mieleeni sen kautta, että lapsethan elää tietyllä tapaa hetkessä...
ihmisen/ihmisten elämään tulee jossain vaiheessa, niin paljon pyyteitä ja jonkin etsintää ja "tarvetta" saada ja suorittaa.

ihmisellä voi olla mielikuvia ja uskomuksia.
Rakkaudestakin ihminen on luonut varmaan harhansa... ihminen joka janoaa rakkautta, voi etsiä mielikuvillensa ikäänkuin täyttäjää, jostain mistä sitä ei löydäkään... se voi ollakin "harha", jota ihminen katsoo, omien odotusten ja toiveidensa kautta.

Ajattelen niin... että terveen uskon perusydin on yksinkertainen.. ihmiset itse ovat tehnnet kaikesta vaikeaa... tai ehkä tämä maailma on tehnyt kaikesta liian vaikeaa... kulttuuri, joka ei lepää yksinkertaisten arvojen pohjalla, vaan edistää jatkuvaa tavoittelemista, suorittamista tai jonkin saamista... ihminen on menettänyt onnellisuuden olotilansa kaiken sen kautta.

Tämä kaikki nyt tuli pohdintana... kun olit laittanut tuosta novellikokoelmasta....

Todellisuutta elämme sisimpämme kautta.
Jos sisimpämme on illuusioiden täyttämää, se heijastuu samalla myös uskoon ja miten ilmennämme asioita.

Ajattelen niin, että vapaus...on vapautta kohdata pettymyksensä, surunsa, haavoitetuksi joutumisensa ja elämän virheensä.... tämä johtaa paranemiseen.
...illuusio ei johdata kohtaamaan itseään ja sisintään, koska illuusio on luotu haavojen ja pettymysten "viitaksi"... illuusio on kuin pakomatka, jossa ei ole todellista luottamusta elämään ja elämänantajaan.

Lightning_Star kirjoitti:

ihmisellä voi olla mielikuvia ja uskomuksia.
Rakkaudestakin ihminen on luonut varmaan harhansa... ihminen joka janoaa rakkautta, voi etsiä mielikuvillensa ikäänkuin täyttäjää, jostain mistä sitä ei löydäkään... se voi ollakin "harha", jota ihminen katsoo, omien odotusten ja toiveidensa kautta.

Ajattelen niin... että terveen uskon perusydin on yksinkertainen.. ihmiset itse ovat tehnnet kaikesta vaikeaa... tai ehkä tämä maailma on tehnyt kaikesta liian vaikeaa... kulttuuri, joka ei lepää yksinkertaisten arvojen pohjalla, vaan edistää jatkuvaa tavoittelemista, suorittamista tai jonkin saamista... ihminen on menettänyt onnellisuuden olotilansa kaiken sen kautta.

Tämä kaikki nyt tuli pohdintana... kun olit laittanut tuosta novellikokoelmasta....

Lue lisää

Mulle rakkaus on sitä kun mieheni oma-aloitteellisesti sanoo rakastavansa minua.
Ollaan oltu n.11 vuotta yhdessä ja edelleen menee hyvin.

Tai oikeastaan voisi sanoa että nyt on viimeiset viisi vuotta mennyt hyvin.

Sitä ennen oli paljon riitoja. Mutta selvittiin selville vesille.

Eikä sitä tarvitse aina sanoa. Pelkkä ystävällisyys hänen puoleltaan ja se kun hän hoitaa puolestani kotitöitä(nyt tekee ruokaa)riittää siihen että uskon että hän rakastaa. Ja minä olen myös varma tunteistani.

Se kun hän sanoo"me ei ikinä erota." Hän on päättänyt.

Mutta Jumala...uskon sen askeleen voimaan jossa jumala alkaa poistaa vajavaisuuksia. Eli sen että jumala on kiinnostunut heikkouksistani ja vajavaisuuksista.

Se ei tunnu kuitenkaan rakkaudelta.

Joskus ehkä juuret voivat olla niin syvällä sisimmässä , että kaiken sen kohtaaminen voi jopa sattua... ihminen mieluummin kait pakenisi kuin kohtaisi ne omat vajavuutensa ja heikkoutensa, jonka äärelle johdatetaan elämässä. Mutta jotta oppisi rakastamaan, täytyy myös kohdata itsensä ja saada nähdä asiat sellaisena kuin ne ovat... ei peitetyn todellisuuden kautta, vaan oppia näkemään sisimmästään käsin, totuuden kautta.

Mukava kuulla, että teillä on puolisonne kanssa toimiva parisuhde.

...toisaalta ehkäpä on myös niin... että periaatteellisessa mielessä teemme täällä matkaa koko ajan maanpäällä, vaikka koemme löytäneetkin etsimämme.
Elämässä asioilla on kolikon kaksi puolta "filosofisesti" ajateltuna.

Kysymyksiin silti voi löytää vastaukset, jotka sammuttavat janon.
Hengellinen jano on tila, jossa ihminen kaipaa Jumalan tuntemista.
Mutta sitä, mitä ihminen etsii... sen vastaukset... ne on on tarkoitettu löydettäviksi.

Ehkäpä jano palaa takaisin, niin kauan kunnes kysymyksiin on saatu vastaus, joka sammuttaa janon?

Lightning_Star kirjoitti:

...toisaalta ehkäpä on myös niin... että periaatteellisessa mielessä teemme täällä matkaa koko ajan maanpäällä, vaikka koemme löytäneetkin etsimämme.
Elämässä asioilla on kolikon kaksi puolta "filosofisesti" ajateltuna.

Kysymyksiin silti voi löytää vastaukset, jotka sammuttavat janon.
Hengellinen jano on tila, jossa ihminen kaipaa Jumalan tuntemista.
Mutta sitä, mitä ihminen etsii... sen vastaukset... ne on on tarkoitettu löydettäviksi.

Ehkäpä jano palaa takaisin, niin kauan kunnes kysymyksiin on saatu vastaus, joka sammuttaa janon?

Lue lisää

Joo. Aikoinaan kun olin enemmän uskossa niin minulla oli tapana pyytää tuota pyhää henkeä ja minulla oli ns.jano jonka sain tyydytetyksi kun kunnolla rukoilin, muiden puolesta ääneen. Tai jos itselleni tärkeistä asioista rukoilin yksin.

Sanot tuolla yhdessä viestissäsi että sinulle ei tarvii syntejä tunnustaa:)

Mä oon nyt niin niitten AA:n askelien lumoissa että siksi tein niin.

Mun isä oli ankara mulle kun mä olin pieni. Ja tarkka "synneistäni"..suurin osa siitä ajasta on unohtunut(mä oon jo niin vanha)mutta muistan kun kerran myöhästyin minuutin kotiintuloajasta minun piti seista kaksi minuuttia nurkassa.

17-18-vuotias kun olin hän valitti sitä kun "kasvatus oli mennyt pieleen"..

Kutsui minua syöjättäreksi ja hirviöksi.

Omaa lastaan.

En tiedä muuta kuin että otin vanhempieni jääkaapista ruokaa kun olin kotoa käymässä.

Minut heitettiin kotoa ulos kun olin 16-vuotias.

Se oli Toivonlinnan yhteiskoulu, adventistien ylläpitämä paikka, jossa en viihtynyt.

Jätinkin sen kesken(se oli silloinkin lukio mitä kävin)ja äiti löi minua siitä syystä. Tarvitsin hänen kyytiään sieltä pois, autossa löi kummitätini hiljaisella siunauksella. Hän oli myöskin kyydissä.

Itkin mutta he ei piitanneet.

Minulle on jäänyt traumoja varsinkin isästäni.

Minulle on helppo ajatella että jumala (huom.pieni alkukirjain, kun ei se ole oikea jumala)huomaa minun virheeni kaikki.

AA:n 5.askel josta suoriutumista sinä kommentoit: "Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle."

Olen tunnustanut ne nyt itselleni(en kaikkia ei tässä ole aikaa niin paljon miettiä.)ja "jollekin toiselle ihmiselle"-sinulle, vaikkei se oikein napannut.:)

Mutta en jumalalle.

Se että luulen että jumala on kiinnostunut virheistäni johtuu ankaran isäni aiheuttamista traumoista.

Apua häneltä pyydän ja sinä olet hienosti ollut avuksi minulle, kiitos siitä jumalalle ja sinulle.

Samoin äidilleni olen kiitollinen. Nykysin. Välimme ovat nykyisin ihan ookoo.

Usein puhutaan hengellisissä piireissä, että jumalakuva olisi suoraan verrannollinen maalliseen isäsuhteeseen, koska mies nähdään maallisesti auktoriteettina ja perheenpäänä ja suhteessa nainen alistettuna yksilönä--- ei miehen rinnalla.

Henkilökohtainen käsitykseni on... että lapsuudella on kokonaisuus, jossa lapsen elämässä on keskiössä sekä isä ja äiti ja toki myös ympäröivä muu maailma vaikuttaa... ja tämä vaikuttaa puolestaan siihen miten näemme itsemme.
-> Jumala loi sekä miehen ja naisen omaksi kuvakseen.
Jos lapsi kokee jompaan kumpaan vanhempaansa, ettei ole saanut tarvitsemaansa hyväksyntää, rakkautta ja arvostusta... se rikkoo ihmistä sisäisesti.

Kyseenalaistaminen voi olla vaikeaa, jos on lapsuudesta asti syönyt jotain ravintoa ja ajatellut sen olevan "absoluuttinen totuus". Uskonnoissa on niin sanottuja "absoluuttisia totuuksia", joita ei saa kyseenalaistaa... kyseenalaistaminen aiheuttaa pelkoa Jumalasta eroon joutumisesta tai/samalla yhteisöstä ja perheestään eroon joutumisesta... ehkä enää ei hyväksytä joukkoon, kun uskaltautuu kyseenalaistamaan, vaikkapa aivan kaiken.. jopa uskonsakin ja Jumalan?

ihmisellä voi olla sisäisiä ristiriitoja ennalta opitun uskonsa kanssa... mutta opetettu ja mieleen iskostettu, ravinto, ei päästä kyseenalaistamaan edes ja tätä kautta tutkimaan ja löytämään Jumalan todellista luonnetta.

Olemme rakkautta ja välittämistä kaipaavia olentoja, ihmisiä.
Lapselle voi riittää jo se, että hän jostain ylipäätänsä sitä välittävää ja huolehtivaa rakkautta saa.

Jos on kokenut vajautta rakkaudessa, sitä voi etsiä vielä aikuisuudessakin..ihminen voi lähteä etsimään rakkautta toisista rikkoontuneista ihmisistä... mutta loppuviimein siinä ihminen jää rikotuksi myös muiden ihmisten toimesta... koska ehkä sieltä, josta ihminen sitä etsi, myös siellä oli yhtälailla vajautta rakkkaudessa.... ja se joka etsi, joutui tallatuksi ja hylätyksi... eikä koskaan ymmärtänyt, että ne kuvat oli vain rikkonaisia ilmentymiä, jotka eivät rakkautta kyenneet antamaan.

Ja niin... kyllä mua "nappaa" kuunnella sua... ei se siitä kiinni ole... minusta on mukava lukea kirjoiuksiasi.

Asioiden purkaminen, voi olla ihmiselle itselleen prosessina tärkkeää. Ne asiat on kuitenkin monesti sellaisia, jotka pitää käydä läpi itselleen, vaikka saisi vierelleen kuuntelijan, johon pystyy ja oppii luottamaan, ettei tämä pyri mihinkään, vaan on vaan vierellä kulkijana vaan ja se toinen vaan saa tuoda ulos ne asiat ja käsitellä sitä kautta... useinhan yksinään kun kokee olevansa, niin asioita vaan ikäänkuin "hautoo päässään".

Toisekseen tällaisessa tilateessa, palstalla joutuisi miettimään sitä... haluanko että lähimmäiseni purkaa tällä palstalla kuinka yksityisasioita.. jos kyse olisi hyvinkin kipeistä mietinnöistä.. jos prosessi lähtee hyvin syväluotaavalle tasolle ja kun se sille tasollee menee, niin.. se joka purkaa, voi kokea haavoittuvuutta ja pelkotilojakin... se voi olla sellainen tilanne, että se joka voisi olla "haavoittuvassa asemassa oleva"...niin en halua, että tämä ei vahingoittuisi tai joutuisi pelkäämään esim. häväistyksi joutumista tai mitä vaan voi tulla toiselle ihmiselle mieleen tilanteessa, jossa on kipeät ja arat aiheet kyseessä... toisaalta juuri tästä syystä on hyvä että palstoilla saa olla nimimerkeillä, eikä vaadita tunnistautumista...

En tällä kirjoituksella ajatele sitä, että tietäisin kaikenkaikkiaan mitä ja kuinka syvällisesti tarkoitit sillä jakamisella ja ehkä et edes sellaista tarkoittanut...mutta kun ei täällä palstalla ihmisiä tunne.. on otettava huomioon se lähimmäinen ja kaikki se, mitä tämä lähimmäinen mahdollisesti voisi täällä kertoa... jos on asioita joita ei ole käsitellyt ja ne vaan toisi... tiedän sen omasta kokemuksestani, että kun on ollut rikki... niin se haavoittuvuus ja että voisi johonkuhun luottaa... niin se on iso askel sekin...

Tuosta Jumalalle puhumisesta... minä kirjoitin paljon ja puhuin kuin sen kautta... kun en ennen oikein muuten osannut...runoja tai muuten prosessoin kaikkea kirjoittamalla... se oli vähän kuin olisi saanut puhua Hänelle.... myös voi kertoa toiselle ihmiselle... mutta siinä on vaarana ehkä että se toinen ihminen nousee väärälle paikalle prosessissa sille prosessoijalle itselleen... ihminen voi alkaa kokea sen toisen ihmisen pelastajanaan... kun pitäisi katse kiinnittää Jumalaan.

ps... kirjoitusvirhe...
"en halua, että tämä ei vahingoittuisi" tuossa ei saisi olla "ei" sanaa... en siis halua kenenkään joutuvan vahingoitetuksi tai kokevan niin.

Ja siinäkin on otettava aina huomioon sen toisen lähimmäisen usko/uskooko lainkaan... että kuuntelija kunnioittaa sen toisen vakaumusta... että kuuntelijan asemassa voi olla samalla tavoin, riippumatta sen toisen vakaumuksesta... että en tarkoittanut edellisellä, ettäkö odottaisin sellaisessa tilanteessa, jos vastaantulisi... että pyrkisin lähimmäistä sitomaan vakaumukseen... kyse on lähimmäisen vapauttamisesta, eikä sitomisesta johonkin kaavaan kuuntelijan toimesta.

Se on vaan elämässä oleva asia, että jos tulee lähimmäinen vierelle, joka kaipaa apua... sitä aikaa annetaan sen mukaan kun on kykenevä antamaan ja niillä edellytyksillä jotka on... tärkeintä on, että lähimmäinen kokee saaneensa tilanteelleen apua... oli sitten kyseessä mikä vaan tilanne... rikkoontuneesta autorenkaasta tien varrella.... lähimmäisen kuuntelemiseen.... ei siis pidä lähteä oletuksesta käännyttää yhtään ketään tässä elämässä, vaan olla pelkästään lähimmäinen.

Mutta tottakai jos kysytään Jumalasta...tai Jeesuksesta tai mistä tahansa, niin tilanteen mukaan toimin ja kerronkin pyynnöstä...

Ja periaatteessa tämä jo tällä palstalla on sitä, että kuuntelemme toisiamme ja vastaamme toisillemme.... aina enemmän ja vähemmän... ja siten opimme sen kautta toisistamme... matkalla olo on vähän sellaista, että tapaa ihmisen... ja tutustuu siihen ja alkaakin nähdä sen sisimmästä jotain puolia ja alkaa oppia tuntemaan sitä toista paremmin... ja siinä jutellaan ja huomaa kuinka paljon sitä kaikesta siitä kohtaamisesta oppiikaan.

Sitä opitaan ihmisinä toinen toisistamme... ei niin... että pitäisi nähdä itsensä jotenkin suurempana puuna... vaan, että ne puut kasvaa siinä toistensa rinnalla... liian suuri puu peittää ja varjoaa muita puita... siksi on ymmärrettävä, että Jumalalle olemme kaikki samanarvoisia.

Eli vaikka olen kirjoittanut kuuntelijan osasta ja prosessoijan osasta... niin se on lähimmäisyyttä, ei toisen lähimmäisen yläpuolelle asettumista.

Usein uskonnoissa taitaa se toinen ihminen nousta liian suurelle paikalle toiseen lähimmäiseen nähden, vastavuoroisuuden periaate onkin pakkosyöttöä tai sitä ei pääse arvioimaan vastavuoroisesti... koska se toinen on nostettu sinne yläpuolelle suhteessa toisiin jäseniin nähden... muut syövät, mitä se toinen sitten tarjoilee... seurakunnissa on nokkimisjärjestyksensä kuka saa puhua ja ilmentää sisintään.... ja kun olisi tarkoitus oppia lähimmäisyydestä ja ihmisyydestä...

Minulle esim. henkilökohtaisessa uskossa Jeesus on tuonut opetuksia ja uskon Häneen... ja sitten kuljen ja opin... mutta että en pidä ketään muuta ihmistä omana opettajanani täällä maanpäällä, vaikka voin oppiakin toisista lähimmäisistä paljon matkan aikana...kukaan toinen ihminen ei siis saa nousta sille paikalle, jonka olen antanut Jeesukselle.

Ja olemme uskontopalstalla... joten saatan kirjoittaa Jeesuksesta ilman kysymättäkin... tai erikseen ilman pyyntöä.... mutta muualla elämässä en kulje edes mainoskyltti kaulassa... vaan minulle usko on lähimmäisyyttä aika pitkälti, jota ei tarvitse erikseen pakolla kellekään "mainostaa"... olen saanut henkilökohttaiseen elämääni sen opin, miten eletään ja toimitaan suhteessa muihin ihmisiin...tietenkään elämäntilanteita ei tiedä mitä tulee vastaan... mutta se on se "elämänfilosofia" mullla... ei ole sellaisia pakkosuoritteita enää jotta saisi olla kelpaava... vaan on kelpaava sellaisena kuin on tässä hetkessä.

Mutta jospa tämä tässä... mutta en osaa lopettaa näköjään.. mutta näin nyt on tullut toimittua sun kanssas... toivottavasti et koe, että liikaa "puhun"... siis kirjoitan... kun innostun... siiähän ei välttämättä tule "loppua"... :D

siis...siihenhän... ei siiähän...

L_S kirjoitti:

Ja olemme uskontopalstalla... joten saatan kirjoittaa Jeesuksesta ilman kysymättäkin... tai erikseen ilman pyyntöä.... mutta muualla elämässä en kulje edes mainoskyltti kaulassa... vaan minulle usko on lähimmäisyyttä aika pitkälti, jota ei tarvitse erikseen pakolla kellekään "mainostaa"... olen saanut henkilökohttaiseen elämääni sen opin, miten eletään ja toimitaan suhteessa muihin ihmisiin...tietenkään elämäntilanteita ei tiedä mitä tulee vastaan... mutta se on se "elämänfilosofia" mullla... ei ole sellaisia pakkosuoritteita enää jotta saisi olla kelpaava... vaan on kelpaava sellaisena kuin on tässä hetkessä.

Mutta jospa tämä tässä... mutta en osaa lopettaa näköjään.. mutta näin nyt on tullut toimittua sun kanssas... toivottavasti et koe, että liikaa "puhun"... siis kirjoitan... kun innostun... siiähän ei välttämättä tule "loppua"... :D

Lue lisää

Ei tahdo täälläkään loppua tulla. Ajattelin kun ketjun perustin että tähän voisi tehdä pitkän ketjun raittiusajalta. Että nyt olen vieläkin selvinpäin.
Unirytmi on sekaisin. Olen tottunut nukkumaan viinan voimalla ja nyt kun olen raitis heräsin kesken unien.

Kaikki koulujutut ja muut tekemättömät työt stressaa. Juomaan en aio enään sortua.

Uudestisyntymä.

Sitä aiemmin pakeni todellisuutta... sitä ottaa kiinni siitä elämästä kun raitistuu.

Ennen kaikkea peitti tulevan ja jonkin oletetun paremman odotus ja että jossain olisi ehkä vielä joskus paremmin...elämä oli kivireen vetämistä, epäonnistumiset olivat epäonnistumisia, kaikki oli vakavaa ja asioita varjosti loppuviimein elämisen pelko.... sitä ei osannut edes nähdä ja ymmärtää, mitä oli jo annettu ja kuinka hyvää se oli.

Se elämä on hyvää tässä ja nyt. Elämämme on arvokas ja mahdollisuuksista voi ja saa tarttua kiinni... ja kannattaa tarttua kiinni, jos ne on sellaisia joita elämässään haluaa toteuttaa ja tehdä... elämää ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi asioihin, jotka eivät miellytä, vaan asioihin joissa koemme elävämme.

No... toki elämään kuuluu myös asioita, joita joudumme "suorittamaan" jonkin päämäärän vuoksi... ja ne vaan joutuu tekemään... mutta se elämisen katsontakanta muuttuu raitistumisen myötä ja alkaa arvostamaan asioita, jotka on annettu arvostettaviksi... ne elämään annetut läheiset ja ennenkaikkea myös oman itsensä ja elämänsä arvokkaana pitäminen... suhtautumistapa kokee muutoksen...

Eikös ne ihmiset yleensä kuolinvuoteella eniten sitä sure, kun eivät ole eläneet ja antaneet aikaa läheisille.... kun on ollut "kuolivuoteella" ja saa sen "toisen mahdollisuuden"... niin sitä ei halua enää hukata.

Lightning_Star kirjoitti:

Sitä aiemmin pakeni todellisuutta... sitä ottaa kiinni siitä elämästä kun raitistuu.

Ennen kaikkea peitti tulevan ja jonkin oletetun paremman odotus ja että jossain olisi ehkä vielä joskus paremmin...elämä oli kivireen vetämistä, epäonnistumiset olivat epäonnistumisia, kaikki oli vakavaa ja asioita varjosti loppuviimein elämisen pelko.... sitä ei osannut edes nähdä ja ymmärtää, mitä oli jo annettu ja kuinka hyvää se oli.

Se elämä on hyvää tässä ja nyt. Elämämme on arvokas ja mahdollisuuksista voi ja saa tarttua kiinni... ja kannattaa tarttua kiinni, jos ne on sellaisia joita elämässään haluaa toteuttaa ja tehdä... elämää ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi asioihin, jotka eivät miellytä, vaan asioihin joissa koemme elävämme.

No... toki elämään kuuluu myös asioita, joita joudumme "suorittamaan" jonkin päämäärän vuoksi... ja ne vaan joutuu tekemään... mutta se elämisen katsontakanta muuttuu raitistumisen myötä ja alkaa arvostamaan asioita, jotka on annettu arvostettaviksi... ne elämään annetut läheiset ja ennenkaikkea myös oman itsensä ja elämänsä arvokkaana pitäminen... suhtautumistapa kokee muutoksen...

Eikös ne ihmiset yleensä kuolinvuoteella eniten sitä sure, kun eivät ole eläneet ja antaneet aikaa läheisille.... kun on ollut "kuolivuoteella" ja saa sen "toisen mahdollisuuden"... niin sitä ei halua enää hukata.

Lue lisää

Kaikki on minulle vielä sitä"vakavaa", Harri, josta aloituksen tein surettaa, ja nyt eräs toinen ystävä on sairastunut vakavasti.
Alkoholi sen tekee.
Sä puhuit kuinka sun entiset juoppokaverit tarjosi sulle ongelmiin lisää viinaa...mä olen näitten kuski, näille on hyvä jos olen ajokunnossa kun ne ei itse sitä ole.
Yleensä.
Mut ihmisiä nekin on. Sillä Harrillakin oli elämä, se josta sanot että se on arvokas kun raitistuu.
Minulle Harrin elämä ...arvokas sekin, lahja.
Hän oli sellainen päiväperho. Eli vain lyhyen aikaa, mutta hän nautti joka hetkestä.
Sen motto oli varmaan"ei huolta huomisesta."
Palstalla kohistaan mun uskoontulosta ja se teilataan koska sanoin mikolle pahasti.
Sanoin pahasti koska hän väitti että vainoan kaikkia uskovaisia ja varsinkin helluntaiseurakuntaa, ja että "jumala rankaisee", siitä oli oikein raamatun lause.
Hän on eenokille sanonut että jumala on oikein tappanut hänen vihamiehiään, siitä eenokki että onko mikko psykopaatti.

Kuten kerroin mulla on trauma mun isästä, että kaikki jos joku sanoo että jumala rankaisee, jumala on kiinnostunut virheistäsi, mä otan sentakia henkilökohtaisesti.

Niimpä puolustauduin aika kovasanaisesti.

Kiitos ettet sinä ole minua helvettiin toivottamassa. Et maanpäälliseen etkä maan alle.

Mä olen nyt kuitenkin alussa vasta. Raitistunut vasta äsken ja vasta äsken alkanut uskomaan.

Hetikö se jumala nyt jostain rankaisisi kun ensimmäisen kerran yritän?

AA kerho tänään, en varmaan jaksa mennä mutta en sorru juomaan.

Sinäkin selvisit , miksen minä voisi yrittää samaa?

Kyllä se elämä on arvokasta aina.

Mutta usein kuitenkin taitaa olla niin, että kun ihmiset kokevat saaneen uuden mahdollisuuden, se elämän arvokkuus avautuu itselle ymmärrykseen toisin, tulee myös tahto elää ja toimia toisin kuin joskus ennen ja ottaa elämässään kiinni niistä mahdollisuuksista mitä ei ennen ehkä nähnyt olevan....ne on ihan normaaleja asioita...elämän sisältö kuitenkin kokee tietyllä tapaa muutoksen... asiat joita ei ehkä osannut ennen ymmärtää ja nähdä arvokkaana, näyttäytyy uudessa valossa ja alkaa ymmärtää elämän olevan arvokasta elettäväksi...elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää ja sitä haluaa vaalia.

Kyllä se elämä on arvokasta aina.

Mutta usein kuitenkin taitaa olla niin, että kun ihmiset kokevat saaneen uuden mahdollisuuden, se elämän arvokkuus avautuu itselle ymmärrykseen toisin, tulee myös tahto elää ja toimia toisin kuin joskus ennen ja ottaa elämässään kiinni niistä mahdollisuuksista mitä ei ennen ehkä nähnyt olevan....ne on ihan normaaleja asioita...elämän sisältö kuitenkin kokee tietyllä tapaa muutoksen... asiat joita ei ehkä osannut ennen ymmärtää ja nähdä arvokkaana, näyttäytyy uudessa valossa ja alkaa ymmärtää elämän olevan arvokasta elettäväksi sellaisenaan... elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää ja sitä haluaa vaalia.

Tuli nyt edellinen viesti moneen kertaan...luulin ettei olisi lähettänyt kun antoi moneen kertaan tuon numerotunnistuksen ja painoin lähetysnappiakin sitten useaan kertaan...mutta oli näköjään silti lähettänyt viestin kaikesta huolimatta..

Lightning-Star kirjoitti:

Tuli nyt edellinen viesti moneen kertaan...luulin ettei olisi lähettänyt kun antoi moneen kertaan tuon numerotunnistuksen ja painoin lähetysnappiakin sitten useaan kertaan...mutta oli näköjään silti lähettänyt viestin kaikesta huolimatta..

Lue lisää

Kiitos taas viestistä.
Tämä raittius saa minut arvostamaan sitä että ei ahdista.
Tunnen kuitenkin vielä olevani alussa.
Tämä on eräänlainen prosessi ja nyt haluan selkävoiton viinan himosta... Viina maistuu myrkyltä, ja myrkkyä se pitkällä tähtäimellä alkoholistille onkin, mutta siitä tulee pehmeä ja rentoutunut olo.
Me vielä mieheni kanssa korostettiin sitä oloa polttamalla (paljon)kynttilöitä.

Mitä tilalle?

Olen onnistunut siinä viinan himon selättämisessä siten että himon tilalla on epävarmuuden tunne, ei enää täyttä halua juoda.

En halua olla alkoholisti.

En juo ja sillä selvä. Tuli siitä millainen olo tahansa.

Tai sanon niin kuin AA:ssa on opetetettu: en ota sitä ensimmäistä ryyppyä.
Ja tänään olen selvinpäin.

Kuten Raamattukin neuvoo: päivä kerrallaan...

auroraboreallis kirjoitti:

Kiitos taas viestistä.
Tämä raittius saa minut arvostamaan sitä että ei ahdista.
Tunnen kuitenkin vielä olevani alussa.
Tämä on eräänlainen prosessi ja nyt haluan selkävoiton viinan himosta... Viina maistuu myrkyltä, ja myrkkyä se pitkällä tähtäimellä alkoholistille onkin, mutta siitä tulee pehmeä ja rentoutunut olo.
Me vielä mieheni kanssa korostettiin sitä oloa polttamalla (paljon)kynttilöitä.

Mitä tilalle?

Olen onnistunut siinä viinan himon selättämisessä siten että himon tilalla on epävarmuuden tunne, ei enää täyttä halua juoda.

En halua olla alkoholisti.

En juo ja sillä selvä. Tuli siitä millainen olo tahansa.

Tai sanon niin kuin AA:ssa on opetetettu: en ota sitä ensimmäistä ryyppyä.
Ja tänään olen selvinpäin.

Kuten Raamattukin neuvoo: päivä kerrallaan...

Lue lisää

Riippuvaisuudethan on sellaisia että ne tuottaa sitä hetkellistä hyvää oloa, mutta se ei ole pysyvää. Loppuviimein riippuvuus sitoo toimintoonsa, koska ihminen hakee toistuvasti tunnetilaa, jonne voi paeta ja jossa ei tarvitse kohdata kokemaansa ahdistusta ja pahaa oloa.

Myös hengellisessä mielessä ihminen voi sitoa toista ihmistä toimintonsa kautta tai se voi olla vapauttavaa toimintaa.

Lightning-Star kirjoitti:

Riippuvaisuudethan on sellaisia että ne tuottaa sitä hetkellistä hyvää oloa, mutta se ei ole pysyvää. Loppuviimein riippuvuus sitoo toimintoonsa, koska ihminen hakee toistuvasti tunnetilaa, jonne voi paeta ja jossa ei tarvitse kohdata kokemaansa ahdistusta ja pahaa oloa.

Lue lisää

Mullakin on aina ollut tapana paeta sitä todellisuutta. N.15 vuotta sitten minua pidettiin seurakunnissa todella hurskaana naisena. Minulta pyysi eräs tuntematonkin esirukousta. kun sanoi että on kuullut että minä olen "väkevä".

Olet varmaan kuullut ns kokemuskristillisyydestä?

Olin joka paikassa kaatuilemassa kun kaadettiin, ja huudettiin jumalalle...ns janosin pyhän hengen täytettä ja puhuin kielillä jne.

Mitä suurempi kokous ja mitä suurempi meteli siellä niin sen parempi.

Minä pakenin todellisuutta uskoon.

Lasteni takia olin alkoholin suhteen absolutisti.

Kun sitten aloitin juomisen taas, 30 vuotiaana, valvoin ettei lapset kärsi, mm.aloitin juomaan vasta heidän mentyä nukkumaan.

Pääasiassa osasin käyttäytyä ja mm anoppi sanoi että minusta ei huomaa olenko humalassa vai en.

Siihen tukeuduin.. ajattelin etten tee kenellekään pahaa jos otankin sitä alkoholia.

Nytten, tänään, on huono päivä....

Se todellisuus lyö vasten kasvoja.

Asiat ei ole pitkään aikaan, 10 vuoteen ole olleet niin hyvin kun olen uskotellut...

Tuli nimittäin mieleeni että kun kirjoitin niistä kynttilöistä..että kun me mieheni kanssa otettiin niin poltettiin kynttilöitä...

Olen juonut tässä 10(tarkalleen 12 vuotta)vuoden aikana varmastikin satoja niitä kynttilöitä...

Se on totuus... ja se että asia ei kynttilöillä kaunistu..ne oli kännit.

Sen myöntäminen-etten olekkaan suoriutunut niin hyvin kun olen uskotellut-ei ole helppoa.

Ja nyt-kun kerta parannus on kyseessä-en voi en pysty mihinkään paeta...

Lightning-Star kirjoitti:

Myös hengellisessä mielessä ihminen voi sitoa toista ihmistä toimintonsa kautta tai se voi olla vapauttavaa toimintaa.

Joo.. uskoni on nykyisin paljon realistisempaa kuin silloin..enää en kaatuisi rukousjonossa..:D

Mä sain silloisessa seurakunnassa vähän vääränlaista opetusta kun olin sellainen sitten...

Silloin en vielä kyseenalaistanut ketään ihmistä, olin nuori ja sinisilmäinen.

Mutta viinan suhteen absolutisti..mulla oli toinen tapa päästä eroon tästä maailmasta: rukous ja yhteys jumalaan..

En tiedä oliko se sitten yksistään paha asia.

Ei sitä välttämättä osaa asioita kyseenalaistaa....ihmettelee ehkä siinä tilanteessaan vaan miksi mikään ei ole todellisesti kunnossa vaikka niin luvataan ja on luvattu olevan. Ihmisten odotetaan syövän se mitä tarjotaan ja ihmiset syövät sitä mitä tarjotaan. Siinä ehkäpä juoksee kehäänsä "huippukokemustensa" ja romahduksen tilojen kanssa, ja uskonto voi olla ihmiselle kuin se viina "lääkkeenä", jota pahan olon turruttamiseksi juodaan.

Lightning-Star kirjoitti:

Ei sitä välttämättä osaa asioita kyseenalaistaa....ihmettelee ehkä siinä tilanteessaan vaan miksi mikään ei ole todellisesti kunnossa vaikka niin luvataan ja on luvattu olevan. Ihmisten odotetaan syövän se mitä tarjotaan ja ihmiset syövät sitä mitä tarjotaan. Siinä ehkäpä juoksee kehäänsä "huippukokemustensa" ja romahduksen tilojen kanssa, ja uskonto voi olla ihmiselle kuin se viina "lääkkeenä", jota pahan olon turruttamiseksi juodaan.

Lue lisää

Kirjoitin sulle äsken kaksi viestiä...huomasitkohan?

Joo... nykyisin usko jumalaan ei ole enään sitä kokemususkoa, vaan ennemmin sellaista hiljaista luottamusta...
Silloin ennen rukoilin jatkuvasti yhtä soittoa, itseni ja muiden puolesta, nyt on tunne että jumala tietää... ilman muistutuksiakin:)
Enkä hae rukoukseeni tunteita jotka ennen oli tärkeitä.

Se oli sitä sinun mainitsemaasi pakoa todellisuudesta.

Nykyisin onni on sitä että on kiitollinen siitä ettei ole suurempia onnettemuuksia...

Kuten tässä juovassa kaveripiirissä jatkuvasti muilla on. Kuolemaa ja sairautta, tappeluja...

Ambulanssi ja poliisi pihassa on heidän todellisuutensa.

Mun juomisesta on vielä niin lyhyt aika että vieläkin sitä katsoo enemmän sisältä- kuin ulkoapäin.

Saa olla kiitollinen ettei käynyt mulle pahempaa.

Sano, jos jäi jokin mietityttämään tässä kohtaa keskustelua... kun en tiedä oikein...odotitko vastausta johonkin, kun kysyt huomasinko sinun kirjoittaneen kaksi viestiä?

Realismi sanasta pohdintaa.

"Todellisuutta" voi olla periaatteessa monenlaisia kullekin ihmiselle omansa ja jotkin asiat voivat olla itse henkilölle totuudenmukaista. ihmisellä on varmaankin tietynlainen "kyky" "luoda maailmaansa" ja se on suoraan verrannollinen yleensä myös ihmisen uskoon, mistä käsin henkilö katsoo maailmaa.

Kohdata sisäisen kautta... tietenkin asioissa pitäisi löytää totuuden kautta, sisäinen elämäkin.... eikä rakentaa itse kuvitelmien varaan, jotka ei ole totuudesta.
Ulkoistakin maailmaa tarkkaillaan sisäisen kautta ja ulkoinen maailma näyttäytyy sen mukaan.

Totuudessa, Jeesuksen tuomassa... on paljolti kyse ojentautumisesta hyvään ja oikeudenmukaiseen elämään, ajattelisin... sen tulisi vaikuttaa sisäisesti ja ulkoisesti käytökseemme... ja näin myös kokonaan todellisuuteen jossa itse ja kohtaamamme ihmiset elävät.

Tuleeko uskossa vastaan koetuksia, jos tahtoo elää Jeesuksen jättämän tahdon mukaan?
Tulee kyllä.... mutta se on valittu tie, jonka askeleita on tahdottu lähteä seuraamaan. Sen asian ymmärtämiseenkin, voi viedä oma aikansa...ja kaiken ymmärtämiseen menee aikansa ja Jumala on kärsivällinen ja hyvä ja odottaa että Hänen lapsensa valitsevat oikein ja hyviä asioita... ja Hän antaa siihen vahvuuden, koetustenkin keskellä... siihen luotan ja siinä on luottamus.

Lightning_Star kirjoitti:

Sano, jos jäi jokin mietityttämään tässä kohtaa keskustelua... kun en tiedä oikein...odotitko vastausta johonkin, kun kysyt huomasinko sinun kirjoittaneen kaksi viestiä?

En kysynyt. Innostuin vain kirjoittamaan kaksi ylipitkää viestiä, joihin olisin halunnut kommentin. Mutta nythän sinä olet jo kommentoinut.
Vastaan kun jaksan, nyt on laiskamato puraissut.

Joo, muutos on kyseessä: juovasta alkoholistista raittiiksi alkoholistiksi. Puhutaan AA:n ihmeestä.

AA on sopiva vastalääke viinan himoon. Askeleissa on Jumala keskiössä.

Tämäkin päivä selvinpäin. AA:n kokous on kolmelta. Se toinen askel kuului siis näin:"opimme uskomaan, että meitä itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme."
Ensimmäinen askel on se että tunnutan olevani alkoholisti.

Ykkösaskel on nyt helppo. Kakkonen taas... itseasiassa kun lakkasin toivomasta jotain yliluonnollista ihmettä ja aloin itse toimia, niin alkoi sujua.

Kolmas askel:"Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan sellaisena kuin hänet käsitimme."

Edelleenkin tässä on ongelma: uskon kyllä jumalaan mutta en sellaisena että hän tekisi puolestani mitään.

4.askel"Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkiskelun."

Tässä ei tarvita Jumalaa. Tämän voin tehdä. Voin huomata ajattelevani kuin alkoholisti.

Eilenkin mietin mistä saisin rahaa...ja että trokari tulee vasta maanantaina Virosta että sitten sitä saisi.

Helluntailaiset puhuvat ns kuolleista teoista...nämä ajatukset ovat samoin hyödyttömiä sillä en aio sortua.
6. askel:"Olimme valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki luonteemme heikkoudet."

5.askel jäi välistä: "Myönsimme tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

Sinä saat nyt olla se jokin toinen ihminen: minä myönnän että minulla on alkoholistin ajattelutapa.

Toivon että se ajanmittaan korjaantuu oli sitten korjaajana minä taikka se Jumala.

Aika parantaa sanotaan Raamatussakin.

Kunhan en sorru.

Huomenna maanantaina sitä juomaa olisi taas saatavilla.

Mutta annan jumalalle ja sinulle, Hänen palvelijalleen mahdollisuuden. En sorru.

Mitä tekemistä jumalalla sen kanssa on: en tiedä ...jumalaan liittyvät askeleet ei oikein suju.

Tahdonvoimalla eteenpäin, raittiina. Päivä kerrallaan.

Tänään en juo.

Kerron salaisuuden. Tämä on sinua varten.

Minäkin olin kerran pisteessä, jossa join viikko ja vuositolkulla. Olin rapajuoppo.
Mulla oli silloin niin paha olla, sisäisesti. Päivät pitkät ryyppäsin juoppokamujen kanssa.
Mä tajusin kuitenkin jotenkin sisimmässäni, että oli saatava apua. Mä en selviytyisi muuten tästä maanpäällisestä vaelluksestani. Pyysin juoppokamuilta apua, koska ajattelin että ne kamut tottakai auttaisi mua tilassa, jossa olin oman kusessa haisevan olemukseni kansssa..mut mulle tarjottiin vaan pulloa, josta voisin juoda lisää... mä sit join lisää ja lisää ja lisää...

Kunnes tuli sellainen piste, että itsarikin oli mielessä päivittäin... ruumisarkku odotti jo autonsa kanssa pihalla, milloin se saisi mut kiidättää pois... näin itseni jo menossa sen auton kyytiin.

Sit mä tajusin jälleen et mä tarviin apua.. ja jos en apua saisi, en selviytyisi. Olin kuolemalta haisevan houreen juopumistilassa...
Kun mä siinä omassa lemussani makasin henkitoreissani...
Yhtäkkiä jostain aivan yllättäen Valo tuli mun elämään... mä en edes silloin ehkä ymmärtänyt sen olleen niin kirkas valo mun elämässäni... niin pimeässä kuilussa olin, pohjattomien mustien syvien vetten äärellä... Siinä se paistoi mun edessä kirkkaana keskellä syviä mustia vesiä...
mä päätin ottaa kiinni siitä valosta, koska muuta mahdollisuutta ei olisi, sen ymmärsin kuitenkin, olihan se ruumisarkku siinä ollut odottamassa mua jo pidemmän aikaa, jolloin se saisi mut viimein sulkea "satiiniseen kehtoonsa", johon se mua odotti... olisi siis vain hypättävä tuntemattomaan... ja otettava kiinni mitä annetaan.

Mä olen nykyään raitis.... olen raitis, koska uskalsin hypätä tuntemattomaan... tuntemattomaan, josta en mitään aiemmin tiennyt olevan. Joskus elämä vaatii hyppyjä johonkin tuntemattomaan... mut se hyppy, ei johtanut kuilun pohjalle, vaan kotiin, turvallisen Jumalan lapseksi, joka ei lastaan pois heitä.

Ja ab,... koen, ettei Jumala vaadi tai odota,, että sun täytyisi mulle tuoda asioitasi, tai kellekään toiselle ihmiselle... jos et itse halua purkaa sydäntäsi vapaaehtoisesti.

ihmisen tulee kohdata tekojensa todellinen luonne, sisimpänsä kautta,.

Näin sivuhuomautuksena, ettei sulle jää väärä kuva asioista, jos olen sanonut jotain sellaista,, josta olisi sellainen kuva voinut jäädä.

Minäkin olen vain ihminen, joka uskoo Jeesukseen... tahdon, että ihmisillä olisi hyvä olla... en mä ketään käännytä mihinkään.

Ja sitten uskomisesta Jumalaan... ajattelen siinä myös silä tavalla...jotka saavat nähdä, että Hän vaikuttaa kaiken keskellä. ... ei siinä ole sen kanssa osaa tai arpaa, mitä mä ajattelen siitä toisen ihmisen tiestä täällä. tai ajattelenko lainkaan mitään... en mä hirveesti toisen ihmisen elämää voi alkaa analysoida, eikä mulla ole siihen oikeuttakaan... kunhan kerron asioita, mitä milläkin hetkellä...se on vaste toisen ihmisen kirjoitukseen.

Se kun alkaa valjeta ja nähdä mikä siinä on se juju ja pointti Jumalan kanssa... niin... siinä vaan ymmärtää, että kukaan muu ei olisi voinut vaikuttaa kaikkea kuten Hän tekee.. mutta se vaan pitää oppia näkemään...

Lightning_Star kirjoitti:

Ja sitten uskomisesta Jumalaan... ajattelen siinä myös silä tavalla...jotka saavat nähdä, että Hän vaikuttaa kaiken keskellä. ... ei siinä ole sen kanssa osaa tai arpaa, mitä mä ajattelen siitä toisen ihmisen tiestä täällä. tai ajattelenko lainkaan mitään... en mä hirveesti toisen ihmisen elämää voi alkaa analysoida, eikä mulla ole siihen oikeuttakaan... kunhan kerron asioita, mitä milläkin hetkellä...se on vaste toisen ihmisen kirjoitukseen.

Se kun alkaa valjeta ja nähdä mikä siinä on se juju ja pointti Jumalan kanssa... niin... siinä vaan ymmärtää, että kukaan muu ei olisi voinut vaikuttaa kaikkea kuten Hän tekee.. mutta se vaan pitää oppia näkemään...

Lue lisää

Kyllä sillä on merkitystä mitä sinä ajattelet toisen tiestä täällä.

On hienoa että et tuomitse vaikka annoin sinulle kaikki aseet siihen kertomalla omista synneistäni ja kamppailuista niiden kanssa.

Tänään meidän virolainen viinatrokari palaa sieltä kotimaastaan viinalastin kanssa. Meillä ei ole rahaa, mutta hän möisi velaksi.

Avauduin eilen AA:ssa että minua suoraan sanottuna peloittaa huominen koska en vielä koskaan ole selviytynyt kuvatunlaisesta tilanteesta sortumatta.

Aina olen juonut kun mahdollisuus on ollut. Vain muutamien päivien poikkeuksella.

Nyt varauduin tähän vaikeaan päivään siten että eilen pyysin tyttäreltäni 20 e lainaa että saan bensaa ja pääsen naapurikunnan AA-ryhmään tänään.

En aio sortua enää, koskaan.

Sinun viestisi on ihania ja ne kantaa, kiitos vielä kerran.

Juu. Selvinpäin tämäkin päivä. Kiitos kirjoituksista. Luen niitä ilman muuta mutta en keksi mitään lisäämistä.:)

Juu se on vähän kuin virta joka lähtee mun sisimmästä... ilo on mun puolellani, jos saan antaa virran tuottaa esiin... tässä keskustellessa sun kanssa se nyt vaan "pulpahtelee" pintaan jostain syystä ... mutta vastaa jos on vastattavaa ja jos ei, niin sitten ei... vapaudesta käsin..." antaa virran viedä, eikä tehdä patoa esteeksi".

L_S kirjoitti:

Juu se on vähän kuin virta joka lähtee mun sisimmästä... ilo on mun puolellani, jos saan antaa virran tuottaa esiin... tässä keskustellessa sun kanssa se nyt vaan "pulpahtelee" pintaan jostain syystä ... mutta vastaa jos on vastattavaa ja jos ei, niin sitten ei... vapaudesta käsin..." antaa virran viedä, eikä tehdä patoa esteeksi".

Lue lisää

Tulin juuri AA:sta. Kerroin siellä näistä nettimaailman kommelluksista, ja sain porukan naureskelemaan.. en kerro sen enimpiä sillä sinä et varmaan halua näihin minun muihin keskusteluihin sotkeentua.
Olen monta päivää roikkunut näillä palstoilla.
Ja ne koulujututkin netissä.
Huomispäivä on buukattu täyteen muuta. Onneksi, liika on aina liikaa.

Päivä menee suurimmaksi osaksi auton ratissa. Saan rahaa ja tämä huominen on eka rahapäivä siten etten juo... eräs auttavainen tyttö tai nainen sieltä AA:sta varmaankin siksi kun kerroin huomisen olevan vaaran paikka ...hän tulee hakemaan minua maanantain ryhmään.

Osui ne neuvot joissa minulle eräs mies sanoi että älä ajattele että olet koko loppuelämän raittiina, ajattele että olet tämän päivän raittiina.

Päivä kerrallaan sanoo raamattu sullekin.

Mulle tuli tänään jo vähän sellainen olo että olen ottanut mahdottoman urakan: loppuelämä raittiina, mutta heidän ja raamatun neuvo on nyt päällimmäisenä ajatuksissa.

Ei tämä helppoa ole, mutta on pakko.


Jonain päivänä helpottaa, ja onhan tänäänkin ollut ilonhetkiä...täysin raittiina ja jumalalle lupautuneena.

Se on ihan hyvä neuvo, elää hetkestä.

Vaikka en aina vastaa, älä ajattele siitä, ettenkö näitä lukisi tai ettenkö välittäisi. Luen tietenkin aina mielenkiinnolla mitä sanottavaa sinulla on.
Olen nyt vaan kuunnellut lähinnä, näin tällä kertaa.

Joskus jostakin asioista irrottautuminen hetkeksi voi olla hyväksi.
Hyvä "kuulla", että sinulla on tukena ja läsnä ihmisiä elämässäsi arjessa.

Ateistit eivät kysele mihin ihminen kuoltuaan joutuu. Heille se on vain kuolema.

"Kuolemaan nälkään sikakaukaloille"..

Hyi kun kirjoitat rumasti ja ihmisarvoa loukkaavasti, sekä ilman mitään järkevää sanomaa...no, hulluja on monenlaisia.

Jeesus rakastaa sinua. Hän antaa anteeksi syntimme, kun vain pyydämme. Rukoilen sinun puolesta voimallisesti, olet myöskin esirukouksessani.
Jes.41:10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun JUMALASI: minä VAHVISTAN sinua, minä AUTAN sinua, minä TUEN sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
Aivan mahtavaa kun haluat muutoksen elämääsi. Siunusta sinulle, ja VOIMIA.

tienkulkijat kirjoitti:

Jeesus rakastaa sinua. Hän antaa anteeksi syntimme, kun vain pyydämme. Rukoilen sinun puolesta voimallisesti, olet myöskin esirukouksessani.
Jes.41:10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun JUMALASI: minä VAHVISTAN sinua, minä AUTAN sinua, minä TUEN sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
Aivan mahtavaa kun haluat muutoksen elämääsi. Siunusta sinulle, ja VOIMIA.

Lue lisää

Kiitos paljon sinulle.

Kiitos viestistäsi.

Sitten kun kerkeät... muistan kyllä, että oli tänään netitön päivä sinulla...minulla ei näköjään, teki mieli hieman runoilla :)

Lightning_Star kirjoitti:

Sitten kun kerkeät... muistan kyllä, että oli tänään netitön päivä sinulla...minulla ei näköjään, teki mieli hieman runoilla :)

Liikuttava runo. Taitaa olla Raamatusta. Kaunis.

Eilinen oli ihan ookoo. Kyytsäilin niitä jotka tarvitsi kyytiä kaupoille ym.ja mieheni teki mustikkapiirakkaa.
Kävin AA:ssa.

Siellä oli alustus 11.askeleesta:"Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen."

Vain yksi käytti puheenvuoronsa käsitelläkseen tätä askelta.

Mieleeni jäi kaksi puheenvuoroa jossa miehet kertoilivat oman itsehillintänsä puutteesta.
Että ovat uhkailleet kavereitaan ja katuvat sitä nyt.

Siis onhan puolustautuminenkin väkivaltaa, voi olla fyysistä kuten miehet puhuivat tai voi olla henkistä väkivaltaa

Yritän kehittyä tässä.

Oli varastettu ja valhedeltu.

En ole puhdas.

Kokous kertakaikkiaan masensi minut.

En käyttänyt omaa puheenvuoroa sillä paikalla oli lähemmäs 20 ihmistä ja musta on liian vaikea puhua niin monelle omista asioistani.

Varsinkaan niistä luonteeni heikkouksista.

Suurin ongelma on kun olen liian lepsu. Eräs kaverini äiti on tuon sanonutkin minusta.

Aloitan laihiksen - en pysty, pitäs tehdä koulujuttuja-siirrän niitä kunnes on aivan pakko tehdä.

Olen kertakaikkisen laiska.

Sinun kirjoituksista huomaa että sinä olet sisäistänyt armon, ja olet aivan varmasti paljon tasapainoisempi kuin minä.

Minä tavallaan tiedän Jumalan tahdon mutta mulla ei ole voimaa noudattaa sitä.

Ja huomenna hautajaiset. Harri toi vain hyviä asioita mun elämään.

Jopa hänen kuolemansa-siitä alkoi minun raittius. En tahdo samaa kohtaloa kuin tämä rakas ystäväni joutui kokemaan.

Surullista.

Toivottavasti en masenna sinuakin.

Et masenna minua.

....onhan se ymmärrettävää, ettei ehkä paras paikka sisäisten ja syvällisten tuntojen jakamiseen ole, jokin suuri "ryhmätilanne"... minulle aina ennen, juurikin tuollaiset ryhmätilanteet, menin lukkoon ja ihan kipsiin...ajatteli ehkäpä, että kohta on vuoro, eikä vaan keksi mitään sanottavaa, "aivot ei ikäänkuin vaan leikanneet", oli totaalijumissa... vaikka toisaalta sanottavaa olisi saattanut olla niin paljon ja olisi halunnutkin toisaalta sanoa... niin silti.... en tiedä sinulla tuolla tavoin lainkaan.... kunhan jaoin, mitä tuli mieleeni.

Kaikkea tekee ajallaan... ja itselleen pitää olla oikeasti myös armollinen.
Usein ihmiset ovat armottomia itseään kohtaan juurikin myös eniten... jos joku toinen tekee jonkin asian, sitä saattaa katsoa realistisemmin... mutta omalla kohdallaan tunteet voi vääristää asioita.

Uskon tulisi saada muuttaa meitä, eikä niin... että se kääntyykin itseään vastaan ja tekee elämästä armotonta ja suoritekeskeistä... asiat tulevat omalla ajallaan ja painollaan... kun vaan elää luottamuksesta käsin ja ottaa askeleita.

Lightning_Star kirjoitti:

Et masenna minua.

....onhan se ymmärrettävää, ettei ehkä paras paikka sisäisten ja syvällisten tuntojen jakamiseen ole, jokin suuri "ryhmätilanne"... minulle aina ennen, juurikin tuollaiset ryhmätilanteet, menin lukkoon ja ihan kipsiin...ajatteli ehkäpä, että kohta on vuoro, eikä vaan keksi mitään sanottavaa, "aivot ei ikäänkuin vaan leikanneet", oli totaalijumissa... vaikka toisaalta sanottavaa olisi saattanut olla niin paljon ja olisi halunnutkin toisaalta sanoa... niin silti.... en tiedä sinulla tuolla tavoin lainkaan.... kunhan jaoin, mitä tuli mieleeni.

Kaikkea tekee ajallaan... ja itselleen pitää olla oikeasti myös armollinen.
Usein ihmiset ovat armottomia itseään kohtaan juurikin myös eniten... jos joku toinen tekee jonkin asian, sitä saattaa katsoa realistisemmin... mutta omalla kohdallaan tunteet voi vääristää asioita.

Uskon tulisi saada muuttaa meitä, eikä niin... että se kääntyykin itseään vastaan ja tekee elämästä armotonta ja suoritekeskeistä... asiat tulevat omalla ajallaan ja painollaan... kun vaan elää luottamuksesta käsin ja ottaa askeleita.

Lue lisää

Selvinpäin.

Eiliset hautajaiset oli katastrofi...puhuja ei ollut pappi vaan jokin vastaava.Ollut tämän kylän seurakunnassa iät ajat mukana.
Se sanoi että"kuolleista ei saisi puhua pahaa, mutta totuus vapauttaa".Eli se puhui pahaa Harrista.

Kuinka se oli alkoholistillaan aiheuttanut kaikille kamalan pettymyksen ja sille pitäisi antaa anteeksi.

Kun kerroin ystävälleni tämän hän heti sanoi että Harrin olisi pitänyt antaa näille. He eivät vastanneet puhelimeenkaan jos näkivät että Harri soittaa. Lupasivat tulla käymään mutta vaikka kuinka odotettiin eivät tulleet.

Tilaisuuden jälkeen eräs nuori nainen sanoi että häneltä saisin kyydin muistotilaisuuteen. Hän luuli ettei minulla ole omaa autoa.

En mennyt.

Eräs toinen ystävä sanoi että eikö mitään muuta sanottavaa naiselta löytynyt...

Olihan Harrin elämässä väärä suunta...eräs mies sanoi kukkia laskiessaan"kiitos hyvistä hetkistä".

Niistä minäkin tahdon kiittää.

"Kasteen armo pelastaa"sanoi se papinkorvike.

Minä en usko sellaiseen.

Itkin siellä meikit pois.

Nyt se on ohi, ja arki koittaa.

Puhutteleva tilaisuus, joka kertoo mielestäni siitä kuinka paljon Harri antoi elämällään läheisille ja kuinka häntä muistetaan lämmöllä niiden taholta jotka hänet tunsivat ja tiesivät.

tärkeintä ei ole se miltä se näyttää "vadin" ulkopuolelta tässä elämässä, onko "hieno ja ylhäinen herrasmies" joka nauttii näennnäistä hyväksyntää yhteiskunnan ja ihmisten tahtolta..... vaan se mitä on sydämessä ja miten sitä jakaa ja miten se tulee esiin. ..se loppuviimein muistetaan, lähimmäisyys... muulla ei niin taida olla merkitystä mitä on suorittanut elämänsä aikana.

"Kiitos hyvistä hetkistä" kertoo siitä, että ihminen on elämällään antanut muille paljon ja se on kaunista jos mikä.

Saada kokea olevanssa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään , se on arvokasta ja siinä on jotain hoitavaa ja parantavaa.

Kerroit kauniisti Harrista ja hänen elämästään ja siitä mikä on ollut kaikessa tärkeää loppuviimein heille jotka hänet tunsivat... kiitos sinulle siitä.... se kosketti sisimpään.

Pyrkisin näkemään ensiksi varmaankin jonkin luonnollisen selityksen, joka voisi esim. olla veden kiehunta ja höyryn ylösnousu ja kattilankansi kohoilee höyryn vaikutuksesta?

Mutta en ole ollut paikanpäällä kuulemassa joten... siinä mielessä voin heittää vaan mieleeni tulevia arvioita.

Asioilla yleensä kuitenkin on se luonnollinenkin selitys ja tuollainen äänijuttu, sille voisi hyvin sellaisen löytää.... voin varmaankin sinulle sen kirjoittaa loukkaamatta sinua? ....nimittäin uskon sinun olevan samoilla linjoilla tässä asiassa?
Ajattelen että tämän palstaystävyyden aikana ehkäpä olen päässyt sen verran ymmärtämään sinua ja millä tavoin ajattelet... et oikeastaan ilmene minulle sellaisena, joka ensimmäiseksi näkee asioissa sen "yliluonnollisen" selityksen,
tai tokiinsa voin olla väärässä asian suhteen?

Lightning_Star kirjoitti:

Pyrkisin näkemään ensiksi varmaankin jonkin luonnollisen selityksen, joka voisi esim. olla veden kiehunta ja höyryn ylösnousu ja kattilankansi kohoilee höyryn vaikutuksesta?

Mutta en ole ollut paikanpäällä kuulemassa joten... siinä mielessä voin heittää vaan mieleeni tulevia arvioita.

Asioilla yleensä kuitenkin on se luonnollinenkin selitys ja tuollainen äänijuttu, sille voisi hyvin sellaisen löytää.... voin varmaankin sinulle sen kirjoittaa loukkaamatta sinua? ....nimittäin uskon sinun olevan samoilla linjoilla tässä asiassa?
Ajattelen että tämän palstaystävyyden aikana ehkäpä olen päässyt sen verran ymmärtämään sinua ja millä tavoin ajattelet... et oikeastaan ilmene minulle sellaisena, joka ensimmäiseksi näkee asioissa sen "yliluonnollisen" selityksen,
tai tokiinsa voin olla väärässä asian suhteen?

Lue lisää

Se kattila oli pöydällä ja perunat olivat jo keitettyjä ja kylmiä.
En minä keksi mitään luonnollista selitystä.

Toisaalta tuntuu vähäpätöiseltä asialta.

no niin... en osaa sitten sanoa tuohon mikä se luonnollinen selitys voisi olla... se höyryjuttu tuli ensiksi mieleeni vain.

Suhtaudun asioihin ehkä ensiksi skeptisesti... ajattelen, että on olemassa asioita, joihin ei välttämättä löydy mitään luonnollista selitystä ja on omassakin elämässä asioita ollut, joita en osaa selittää tänäkään päivänä "normaalijärjellä" niinsanotusti eikä niille löydy mitään luonnollista selitystä----ja minä olen nähnyt vaikka ja mitä ja kokenut vaikka ja mitä...
--- ja pyrin silti ehkä nykyään ajattelemaan että luonnollinen selitys voisi olla löydettävissä tai sitten ne vaan jää avoimiksi mysteereiksi niin sanotusti joita pidän mahdollisesti "yliluonnollisina" asioina, mutta ne vaan ovat asioita joita on tullut vastaan... en silti tiedä auttaako asioiden liiallinen analysointikaan.

...mutta ehkä sitten on joitain asioita joille voi löytyä luonnollinen selitys mutta ihminen uskonsa kautta löytää kaikelle normaalillekin tai näkee asioissa yliluonnollisia ilmentymiä.... monet äänet ja näkemisetkin voi olla sellaisia...

Tänä päivänä ehkä se yliluonnollinen osuus perustuu enemmän sanoihin ja niiden ilmenemiseen... saattaa sanoa jotain jollekin ja vaikka joku toinen tuo samanpäivän aikana sitten elämässä sen asian esim. käsiteltäväksi tai muuta vastaavaa sen tyylistä.. eli tavallaan sitä varmaan kutsutaan intuitioksi nykykäsityksessä... mutta onko se luonnollista vai yliluonnollista? vai jotain mitä meissä ihmisissä vaan on?

En minä voi täältä ulkopuolisena asiasta tietää tietenkään sun asioita mitä siellä tapahtuu ja miltä se on kuulostanut jne... vain sinä tiedät elämässäsi mitä on tapahtunut ja miten sen kokee. Sinä tiedät parhaiten miten on omassa elämässäsi asiat, ei täältä toiselta puolen läppäriä ja kaikki koetaan siinä henk.kohtaisessa elämässä ja uskossa.
Toivottavasti en loukannut?

Lightning_Star kirjoitti:

no niin... en osaa sitten sanoa tuohon mikä se luonnollinen selitys voisi olla... se höyryjuttu tuli ensiksi mieleeni vain.

Suhtaudun asioihin ehkä ensiksi skeptisesti... ajattelen, että on olemassa asioita, joihin ei välttämättä löydy mitään luonnollista selitystä ja on omassakin elämässä asioita ollut, joita en osaa selittää tänäkään päivänä "normaalijärjellä" niinsanotusti eikä niille löydy mitään luonnollista selitystä----ja minä olen nähnyt vaikka ja mitä ja kokenut vaikka ja mitä...
--- ja pyrin silti ehkä nykyään ajattelemaan että luonnollinen selitys voisi olla löydettävissä tai sitten ne vaan jää avoimiksi mysteereiksi niin sanotusti joita pidän mahdollisesti "yliluonnollisina" asioina, mutta ne vaan ovat asioita joita on tullut vastaan... en silti tiedä auttaako asioiden liiallinen analysointikaan.

...mutta ehkä sitten on joitain asioita joille voi löytyä luonnollinen selitys mutta ihminen uskonsa kautta löytää kaikelle normaalillekin tai näkee asioissa yliluonnollisia ilmentymiä.... monet äänet ja näkemisetkin voi olla sellaisia...

Tänä päivänä ehkä se yliluonnollinen osuus perustuu enemmän sanoihin ja niiden ilmenemiseen... saattaa sanoa jotain jollekin ja vaikka joku toinen tuo samanpäivän aikana sitten elämässä sen asian esim. käsiteltäväksi tai muuta vastaavaa sen tyylistä.. eli tavallaan sitä varmaan kutsutaan intuitioksi nykykäsityksessä... mutta onko se luonnollista vai yliluonnollista? vai jotain mitä meissä ihmisissä vaan on?

En minä voi täältä ulkopuolisena asiasta tietää tietenkään sun asioita mitä siellä tapahtuu ja miltä se on kuulostanut jne... vain sinä tiedät elämässäsi mitä on tapahtunut ja miten sen kokee. Sinä tiedät parhaiten miten on omassa elämässäsi asiat, ei täältä toiselta puolen läppäriä ja kaikki koetaan siinä henk.kohtaisessa elämässä ja uskossa.
Toivottavasti en loukannut?

Lue lisää

Et loukannut.:)

auroraboreallis kirjoitti:

Et loukannut.:)

PS. Meillä oli telkkari päällä...ehkä se ääni tuli sieltä...
Ei tuo sinun skeptisyytesi todella minua loukkaa.
Päinvastoin se auttaa minua pitämään sinua enemmän järki-ihmisenä.

Tällä palstalla se -järjen käyttö -on harvinaista, ihmiset kirjoittavat epäuskottavia juttuja jotka syövät uskoa Jumalaan, vaikka ne on kirjoitettu päinvastaista reaktiota hakien.

Vieläkinköhän olet samaa mieltä nyt kun tunnustan että olen juonut 2 olutta...
Aloitan alusta huomenna.

Minä olen pitkään jo miettinyt sinusta että olisi todella harmi jos jostain syystä päättäisit lopettaa tälle palstalle kirjoittelun.

No... miten se oluen juominen vaikuttaisi siihen mitä olen yllä sanonut... mielestäni ei ne ole verrannollisia keskenään. Ehkä moralisointi olisi typerää, jos itsekin juo välillä tyyliin "saunakalja tai kaksi"... niin mikä olen loppuviimein sanomaan mitään?

Kirjoittelusta... en tiedä kuinka paljon kirjoittaisin tällä hetkellä ilman meidän keskustelutuokioita...yksi syy, että viitsin tänne kirjoittaa on se, että on ollut mistä keskustella nyt tässä ja nämä juttutuokiot ovat olleet ihan mielenkiintoisia... mutta katsotaan nyt... mistäpä tulevia tietää.

Tuosta fyysisestä ja näkyväisten juomisesta... jos ei puhuta vain hengen ravinnosta...

Niin, ajattelen niin... että jolla on ongelma sen suhteen... varmasti tiedostaa sen itsekin. Riippuvaisuuksissa avainasemassa on henkilö itse, mutta myös terve tuki auttaa... esim. jos on käsiteltäviä asioita ihmisellä, jollekin olisi hyvä saada puhua ja jakaa asioita ja ennenkaikkea saada kokea hyväksyntää ihmisenä... ei katsottaisi riippuvuuteen, vaan arvostettaisiin henkilöä itseään, sitä mitä hän on todellisesti.
Tämä on näkemykseni asiasta.

Seurakunnissa aika usein, kokemukseni mukaan, ihmiset luovat joko itselleen tai toinen toisilleen henkisiä sidoksia, joilla ei ole ehkä oikeasti niin suurta merkitystä sen kanssa, mitä eläminen on, uskovana. Loppuviimeinhän tämä on henkilökohtainen tie, jonka "pyrkimyksenä" olisi saada elää hyvä ja ihmisarvoinen elämä... ja että se elämä olisi tuonut niin itselleen kuin läheisilleenkin, jotain hyvää... että asiat olisi tasapainossa elämässä.

Ja sillä on merkitystä, miten näemme itsemme ja lähimmäisemme, elämän mielekkyyden kannalta. Jos voi pahoin, usein sen taustalla on myös vääränlaista näkökykyä... arvostammeko itseämme, se myös näkyy suhteessa siihen, pystymmekö arvostamaan elämää ja miten katsomme itseämme suhteessa lähimmäisiimme. Jos mieli on jotenkin "musta" ja elämässä ei näy toivoa.... se heijastuu kaikkeen siihen mitä olemme.... se mitä ihminen voisi antaa itsestään, jää jonnekin kaiken sen peittoon, kaiken edessä on kivimuuri, jota ihminen ei ehkä koe voivansa omin voimin ylittää....tällöi tarvitaan myös lähimmäisyyttä.
Voimme ihmisinä luoda läheisiimmekin toivoa, ymmärtämystä, välittämistä... tuoda hyvää.... tai ihminen voi jakaa epätoivon ja murheen "kaivosta"... tai mitä se ihminen sisältääkään... puu tuottaa aina satoa myös ympäristöönsä.

No, tuli nyt ajatuksia enemmänkin tasapainosta elämässä ja se sellaisesta.

Juu...onhan se aikamoinen koukku se alkoholi. Itse olin absolutisti 19-vuotiaasta 30-vuotiaaksi.
Tämänkertainen raitistuminen ei tunnu yhtä helpolta kuin mitä se oli silloin.

No, auttoi tämä tämänkertainen raittius siten että maksakokeet on alle 40 nyt. 40 on normaalin raja.

Se oli mulla aiemmin 50, nyt se on normalisoitunut 27:ään.

Saatko tukea lähipiiristä alkoholin käytön lopettamiseen, puoliso...ystäväpiiri?
Olet kirjoituksissa kertonut käyväsi aa:ssa.. joten kysyn siksi kokonaislopettamisen kannalta asiaa.

Maksa-arvot kuulostavat hyviltä nyt.

Elämässä joskus ehkä kaikki ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista ja asiat ehkä tunnu helpoilta eikä sitä olekaan, on ulkopuolelta ihmisten niin paljon helpompi sanoa... asioista irtipääseminen voi viedä kuitenkin oman aikansa ja olla oma tiensä.

Aina on uusi päivä ja hetki jatkaa siihen mihin jäi.... usein ihminen ajattelee, että se on joko tai... ja sitten kun tulee kompastuminen ja kompurointi, koko matka tahtoo tyssätä siihen... ei nähdä suurempaa kokonaisuutta... ei nähdä positiivisia puolia... vaan nähdään pieni hetki elämästä täydellisenä epäonnistumisena... ei nähdä sitä kokonaiskuvaa ja sitä onnistumista siinä kaikessa ja iloita siitä... katsotaan väärään hetkeen.

....niinkuin kerroit aa:ssa jonkun todenneen...että elämää eletään hetki kerrallaan.. ja se todellinen hetki on tämä hetki... ei eilinen... ja tulevat, ken tietää...

Lightning_Star kirjoitti:

Saatko tukea lähipiiristä alkoholin käytön lopettamiseen, puoliso...ystäväpiiri?
Olet kirjoituksissa kertonut käyväsi aa:ssa.. joten kysyn siksi kokonaislopettamisen kannalta asiaa.

Maksa-arvot kuulostavat hyviltä nyt.

Elämässä joskus ehkä kaikki ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista ja asiat ehkä tunnu helpoilta eikä sitä olekaan, on ulkopuolelta ihmisten niin paljon helpompi sanoa... asioista irtipääseminen voi viedä kuitenkin oman aikansa ja olla oma tiensä.

Aina on uusi päivä ja hetki jatkaa siihen mihin jäi.... usein ihminen ajattelee, että se on joko tai... ja sitten kun tulee kompastuminen ja kompurointi, koko matka tahtoo tyssätä siihen... ei nähdä suurempaa kokonaisuutta... ei nähdä positiivisia puolia... vaan nähdään pieni hetki elämästä täydellisenä epäonnistumisena... ei nähdä sitä kokonaiskuvaa ja sitä onnistumista siinä kaikessa ja iloita siitä... katsotaan väärään hetkeen.

....niinkuin kerroit aa:ssa jonkun todenneen...että elämää eletään hetki kerrallaan.. ja se todellinen hetki on tämä hetki... ei eilinen... ja tulevat, ken tietää...

Lue lisää

En osaa sanoa kaveripiiristäni mitään.
En ehkä ajattele heitä kovin syvällisesti.

Minulla on kavereita laidasta laitaan.

Mun paras ystävä on eräs 34-vuotias rollaattorilla kulkeva nainen.
Hän tänään pyysi että soitan yhdelle toiselle kaverille että hän tulisi leikkaamaan tämän rollaattorikaverin hiukset maanantaina.

Tietenkin tämä 34-ystäväni maksaa siitä.

En tiedä miten he voisivat tukea mun raittiutta. Vaikeaa on tässä tilanteessa alkaa siitä höpöttämään, kun yleensä nämä kampaajasessiot sujuu ihan vain kevyitä aiheita höpötellessä.

Oma puoliso ei välitä juonko vai enkö.

Tämän rollaattoriystävän mies on mulle tosi läheinen kanssa. Hän sanoi kun pitemmän raittiuden jälkeen kerroin että ostan kaljakeissin että"älä osta."..

He molemmat juovat aika rankasti.

Silti tämä rollaattorilla liikkuva ystäväiseni on kaikkein paras koska hänellä on hyvä huumorintaju, ja hänelle voi puhua mistä vain...koulusta ja raittiudesta myös.

Kiitän Jumalaa että maksa-arvot oli laskeneet. Olin ollut jonkun aikaa raittiina mutta tämä mies josta sulle kerroin oli kerran puoli vuotta juomatta antabuksen avulla ja maksa-arvot ei laskeneet.

Sama mieheni oli äskettäin kuukauden raitis ja gt-arvo ei laskenut.

Minulla laski kuin ihmeen kaupalla.

Ennen kontrollia ajattelin että olen niiden arvojen takia kolme kuukautta raitis. Ajattelin -vaikkakin hyvin pessimistinä-että se aika voisi normaalisoida ne maksa-arvot.

Nyt kun ne on kunnossa en tiedä mitä tekisin.

Ainoastaan mielessä on raittiuden jatkaminen, mutta ei täysraittius.

Mitä Raamattu sanoo asiasta? Jeesus teki humaltuneelle hääkansalle lisää viiniä.

Minä en halua lisää alkoholia missään tilassa. Haluan muutosta entiseen, mutta nyt ei ole pakkotilanne kuten silloin oli kun ne arvot oli koholla.

No...näkisin, että esim. viini tai kalja ei ole itsessään se ongelma.
Sitä pitää ihmisen omassa elämässä tutkia, missä on tasapaino elämässä ja miten haluaa elää loppuelämänsä.
Moni asia ei ole hyväksi vaikka se on sallittua, ei ainakaan silloin, jos asiat valtaavat liikaa alaa elämästä ja alkaa kokemaan tyytymättömyyttä ja katoaa elämänilo ja toivo samalla...

Niin... Jeesuksen viinivertaus... no, häissä perinteisesti kait kulttuurillisestikin on juotu viiniä... ja tähän viinivertaukseen sisältyy hengellisesti sanoma...ajattelisin siitä... että se viini jota Jeesus tarjosi, oli hyvää...toisin kuin ne vanhat ja huonot viinit.. jos viini on se mitä tarjotaan ja viinileilit ihmisen sisin kaikkineen ja ehkäpä myös siellä on ne vanhat uskonrakenteet ja sen sellainen... niin sitähän se sisin tuottaa, mitä se tarjoaakin.

En tiedä puuttuiko Jeesus koskaan suoranaisesti viininjuontiin kenenkään kohdalla... etteikö olisi sallinut ihmisille tämän kyseisen juoman nauttimista?
... olen kuullut myös joskus eräänlaisen tulkinnan, että kyse on alkoholittomastarypälemehusta mitä kuulemma tehtiin siihen aikaan... mutta kyllä minusta puhutaan viinistä ja jos ajattelen säilyvyyttä miten siihen aikaa valmistettiin niin, en henk.kohtaisesti kyllä osaa sellaista johtopäätöstä tehdä... toki siihen sisältyy vertauskuvallisuuttakin... mutta ajattelisin että ehkä ennenvanhaan suhde viiniin oli toisenlainen kuin täällä meillä...jo säilyvyyden kannalta, esim. viini on ollut juomana normaali ruokajuoma... italiassakin tänä päivänä ja muualla välimeren maissa se on enemmän ruoka ja juhlajuoma, ja sen nauttiminen on tavanomaista... kun taas täällä kulttuurisesti nähdään tämä nautintoaine vähemmän sallittavampana ja sen nauttiminen ehkä perustuu erinlaiseen tapaan... en ainakaa sellaisesta tiedä, että esim. välimeren maissa olisi alkoholisoituminen jotenkin suurempaa, päinvastoin on käsittääkseni tämän asian kanssa...

Koen niin... että "uskonvakaumuksensa" kanssa jokainen varmaan omassa elämässään voi asiaa tutkia, salliiko se alkoholillisten juomien käytön lainkaan vai kieltääkö se täysin. Tämä elämä ei ole "kieltolistojen" tekoa toinen toisillemme, jonka taakan alle hukuttaisimme toinen toisemme ja kiikutttaisimme vaan nenän eteen... että tässäpä tämä ja vaan kävelisimme pois välittämättä todellisesti lainkaan...
.... vaan se on pyrkimystä elää lähimmäisen parasta etsien, jotta se lähimmäinen ei ainakaan tulisi taakoitetuksi vaan ehkäpä jopa hyvässä tapauksessa saisi voimaa ja toivoa jatkaa matkaansa, tiellänsä... se on ottamista kädestä kiinni.

Tuli tuosta viinijutusta ja Jeesuksen vertauksesta kun oli puhetta... hengellisesti huono viini päihdyttää ja saa ihmisen uskomaan epätodellisia ja epätosia tosiksi ja totuudeksi...se on kuin päihtymystila... kun taas hyvä viini hengellisesti tervehdyttää näkemään totuuden.

Tässä vaan juuri äsken tuli mieleen, vertauskuvalliselta kannalta... että jos ihmiset olivat humalassa huonosta viinistä... se hyvä viinihän tekee tolkuksi ja järkeväksi...niin sanotusti...itseasiassa aloin miettimään tätä... kun olit kirjoittanut että se hääväki oli valmiiksi humalassa.. niin ne oli humalassa huonosta viinistä, jota oli niille tarjottu... kunnes Jeesus taas tarjosi parempaa ja hyvää nuorta viiniä.

Ehkä näitä hengellisiä ei lainkaan pitäisi sillä tavoin maallisiin... nuilla kirjoituksilla on niin syväluotaavat hengelliset sanomat... että alkaa miettimään... itseasiassa ensin meinasin laittaa... että nämä maalliset ja hengelliset... niitä tulee katsoa vähän "eritavoin", vaikka hengellinen tuottaa myös maalliseen hyvinvointiin ja itsensä ymmärtämiseen ja arvostamiseen, niin se on enemmän sitä mielen alueen juttua johon se vaikuttaa...

... mutta en silti näe niin, että tuosta tulisi vetää jokin suora kielto kuitenkaan olla nauttimatta fyysisesti alkoholipitoista juomaa, että asia olisi siis suoraan yksi yhteen... vaikka tämän "tolkuntilan" yhtäkkiä ymmärsin tuosta vertauksesta...

No, oikeastaan tuo mun viimeinen asia minkä laitoin perustui pitkälti kokemukseen ja kirjoitin paljolti sen pohjalta ja siinä on sen vuoksi asiavirhe kirjoituksiin nähden, jos sitä verrataan kaanaanhäiden tunnustekoon...kun kirjoitin huonon viinin päihdyttävän ja kirjoituksissa oikeastaan sanotaan yleensä tehtävän niin, että tarjotaan hyvä viini ja sitten yleensä laitetaan huonompi tarjolle--- ehkä kun ihmiset on humalassa, he eivät enää huomaa asioita, niin tuodaan sitä huonoa tarjolle... Mutta Jeesus teki toisin... eli tarjosi näille ihmisille hyvää viiniä.

ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."

Lightning_Star kirjoitti:

No, oikeastaan tuo mun viimeinen asia minkä laitoin perustui pitkälti kokemukseen ja kirjoitin paljolti sen pohjalta ja siinä on sen vuoksi asiavirhe kirjoituksiin nähden, jos sitä verrataan kaanaanhäiden tunnustekoon...kun kirjoitin huonon viinin päihdyttävän ja kirjoituksissa oikeastaan sanotaan yleensä tehtävän niin, että tarjotaan hyvä viini ja sitten yleensä laitetaan huonompi tarjolle--- ehkä kun ihmiset on humalassa, he eivät enää huomaa asioita, niin tuodaan sitä huonoa tarjolle... Mutta Jeesus teki toisin... eli tarjosi näille ihmisille hyvää viiniä.

ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."

Lue lisää

Se on vaan osoitus minulle itsellenikin... että pitäisi tarkastaa asiayhteys, eikä vastailla ilman katsomatta manuaalia ja "piirrustuksia ja kaavioita".... koska yhdistin siihen myös kokemuksen tuoman lisän mikä oli muotoutunut tietyllä tapaa ymmärrykseen... mutta jollaista ei ollut alkuperäisessä manuaalissa suoraan, ei ainakaan siinä kohdin sellaisenaan juuri...

Tiesin... että maksa-arvot ei nouse vähällä juomisella.. mutta siinä on sellainen asia... että minä en voi asettaa sinulle rajoja, "tee tahtomallani tavalla", enkä tahtoisi "ohjata liikaa" sanomisteni kautta, vaan tahdon että löydät tiesi, kun tutkit itseäsi ja sisintäsi...ja mitä elämältäsi haluat.

Lightning_Star kirjoitti:

Tiesin... että maksa-arvot ei nouse vähällä juomisella.. mutta siinä on sellainen asia... että minä en voi asettaa sinulle rajoja, "tee tahtomallani tavalla", enkä tahtoisi "ohjata liikaa" sanomisteni kautta, vaan tahdon että löydät tiesi, kun tutkit itseäsi ja sisintäsi...ja mitä elämältäsi haluat.

Lue lisää

Mä en näe tuossa raamatunkertomuksessa mitään symboliikkaa enkä vertauskuvallisuutta.
Toisaalta ko raamatunkohta ei ole minulle itselleni tärkeä, eikä se ohjaa minun käyttäytymistä juonko vai enkö.
Tällä palstalla paljon tuomitaan. On tietyt nimimerkit jotka sitä tekevät. Sinä olet piristävä poikkeus.
Mutta kun näitä muita ketjuja luen niin tulee mieleeni se kun raamatussa käsketään ottamaan se hirsi omasta silmästä ennen kuin näkee ottamaan rikan toisen silmästä...ja sanotaan suoraan että älä tuomitse tai sinut tuomitaan...
nämä ei välitä.

On minutkin tuomittu tästä juomisestani. Eräs uskovainen kulki perässä ja pilkkasi"joko on korkattu taas?"-tyyliin viestien että mielipiteilläni ei ole merkitystä kun on tällainen ongelma...

Vaikka selvinpäin kirjoittelen aina kun kirjoittelen.

Minulla on nyt aikomuksena pysytelläkin selvinpäin. Tällä hetkellä alkoholiongelma ei tunnu ongelmalta kun en juo, eikä tee mieli juoda.

Pitkäaikaiset ystäväni joista kerroin sinulle juovat huomenna maanantaina kun saavat rahaa... minä heitä autollani(maksua vastaan)siellä alkossa käytän...

Sillä tavalla aine pysyy elämässäni muuta kuin oman juomisen kautta.

Isäni raivostui kun nuorena jäin kiinni juomisesta.

Pikkusiskolleni hän osti pullon.

Hän oli tuolloin siis alaikäinen lukiolainen.

Minusta tuli ongelmajuoja ja siskoni on lähes kokonaan raitis.

Armolla pääsee pitkälle, ei tuomiot kuin pahenna kuiluja ihmisten välillä.

Tyttäreni,17-vee, pyysi minua käymään ensi perjantaina alkossa.... tuli mieleeni se miten isäni kyllä haki sitä juomaa siskolleni...

Missään tapauksessa juominen ei ole ainakaan vielä ongelma lapselleni. En häntä tuomitse...

Mutta en halua kannustaa häntä kulkemaan väärään suuntaankaan.

En tiedä mitä tehdä, taaskaan. Olen aika avuton tässä.

En halua viestiä myöskään että juominen on kaikissa tilanteissa ookoo, koska niinhän se ei ole.

auroraboreallis kirjoitti:

Mä en näe tuossa raamatunkertomuksessa mitään symboliikkaa enkä vertauskuvallisuutta.
Toisaalta ko raamatunkohta ei ole minulle itselleni tärkeä, eikä se ohjaa minun käyttäytymistä juonko vai enkö.
Tällä palstalla paljon tuomitaan. On tietyt nimimerkit jotka sitä tekevät. Sinä olet piristävä poikkeus.
Mutta kun näitä muita ketjuja luen niin tulee mieleeni se kun raamatussa käsketään ottamaan se hirsi omasta silmästä ennen kuin näkee ottamaan rikan toisen silmästä...ja sanotaan suoraan että älä tuomitse tai sinut tuomitaan...
nämä ei välitä.

On minutkin tuomittu tästä juomisestani. Eräs uskovainen kulki perässä ja pilkkasi"joko on korkattu taas?"-tyyliin viestien että mielipiteilläni ei ole merkitystä kun on tällainen ongelma...

Vaikka selvinpäin kirjoittelen aina kun kirjoittelen.

Minulla on nyt aikomuksena pysytelläkin selvinpäin. Tällä hetkellä alkoholiongelma ei tunnu ongelmalta kun en juo, eikä tee mieli juoda.

Pitkäaikaiset ystäväni joista kerroin sinulle juovat huomenna maanantaina kun saavat rahaa... minä heitä autollani(maksua vastaan)siellä alkossa käytän...

Sillä tavalla aine pysyy elämässäni muuta kuin oman juomisen kautta.

Isäni raivostui kun nuorena jäin kiinni juomisesta.

Pikkusiskolleni hän osti pullon.

Hän oli tuolloin siis alaikäinen lukiolainen.

Minusta tuli ongelmajuoja ja siskoni on lähes kokonaan raitis.

Armolla pääsee pitkälle, ei tuomiot kuin pahenna kuiluja ihmisten välillä.

Tyttäreni,17-vee, pyysi minua käymään ensi perjantaina alkossa.... tuli mieleeni se miten isäni kyllä haki sitä juomaa siskolleni...

Missään tapauksessa juominen ei ole ainakaan vielä ongelma lapselleni. En häntä tuomitse...

Mutta en halua kannustaa häntä kulkemaan väärään suuntaankaan.

En tiedä mitä tehdä, taaskaan. Olen aika avuton tässä.

En halua viestiä myöskään että juominen on kaikissa tilanteissa ookoo, koska niinhän se ei ole.

Lue lisää

PS. Minusta on hienoa että sinä olet uskossa. Ja huomaan että järkevällä tavalla.

Kuten huomaat, minun ympäristöni on varsin maallista väkeä.

Sen rollaattorilla kulkevan äiti on uskossa.

Mutta se sanoma joka sieltä välkkyy on "muutu kaltaisekseni."

Pitäisi muuttua sen äidin kaltaiseksi, raittiiksi.

Ei se ole rakkautta eikä armoa.

Ja sama se on minunkin äidin kanssa. Hän myös on uskossa ja samalla tavoin vertaa itseään minuun ja saarnaa.

Kerroin sille raittiudestani. Hän sanoi että rukoile, et sinä muuten selviä.

Ööööö?

Mitä rukoilisin?

Ne ihmiset ketkä ovat arjessa, ne ovat ihmisiä, jotka on lähimmäisiä... uskovaisia tai ei.

Loppuviimein sillä ei ole merkitystä sisäisen uskomme kanssa, mitä esim. ystävät tai vanhemmat uskovat, koska emme tule "autuaiksi" toisten uskolla.... ja esim. jos lapsuudessa on kasvanut uskovaisessa perheessä, voi olla ehkä hyväksi, että ne entiset rakennelmat sortuvatkin ja löytää sen henkilökohtaisen tien ja löytää sen aikuiseksi kasvaneen ihmisen uskon, jossa vanhempien usko ei ohjaa enää eikä sillä ole minkäänlaista "määräysvaltaa" elämässämme. Kuitenkinhan aikuiseksi tultuamme, huomaamme olevamme erillisiä yksilöitä jotka tekevät omat valintansa.

Vanhemmilla voi joskus olla aikuisiin lapsiinsakin liikaa sidosvaltaa mielipiteidensä kautta ja aikuiseksi varttuneen ihmisen on katkaistava se "mielensidos", joka ohjaa päätöksiä tai jos se vaikuttaa häiritsevästi sisäiseen tasapainoon muuten esim. aiheuttaa syyllisyyttä.

Ajattelisin niin, että vanhemmat yleensäottaen tahtovat lapsilleen hyvää.. sanon yleensäottaen, koska maailmassa tapahtuu niin paljon outoja asioita, mutta normaalisti ihmiselämässä vanhemmat pyrkivät lapsiaan suojelemaan ja tahtovat heidän onneaan...

...silti lapsilla voi vielä aikuisinakin olla muistoja jotka eivät ole hyviä ja ehkä vanhemmat ovat voineet välillä toimia oikein ja välillä väärin asioiden kanssa. Vanhemmuuteenkin voi liittyä "omia sisäisiä pelkoja" lasten tehdessä asioita ja reagointi voi tulla sen kautta. Sisarusten välisissä asioissa varmaan myös voi jäädä mieleen asioita, jossa vanhemmat ovat toimineet lastensa kanssa eri tavoin ja siitä on voinut jäädä ikävä muistojälki tai jonkinlainen eriarvoisuutta korostava muistojälki, vaikka välttämättä asia tai tapahtuma, ei ole vanhemman itsensä ajatuksissa ollut eriarvoistavaa, eikä vanhempi ole sitä osannut sillä hetkellä nähdä niin.

Lightning_Star kirjoitti:

Ne ihmiset ketkä ovat arjessa, ne ovat ihmisiä, jotka on lähimmäisiä... uskovaisia tai ei.

Loppuviimein sillä ei ole merkitystä sisäisen uskomme kanssa, mitä esim. ystävät tai vanhemmat uskovat, koska emme tule "autuaiksi" toisten uskolla.... ja esim. jos lapsuudessa on kasvanut uskovaisessa perheessä, voi olla ehkä hyväksi, että ne entiset rakennelmat sortuvatkin ja löytää sen henkilökohtaisen tien ja löytää sen aikuiseksi kasvaneen ihmisen uskon, jossa vanhempien usko ei ohjaa enää eikä sillä ole minkäänlaista "määräysvaltaa" elämässämme. Kuitenkinhan aikuiseksi tultuamme, huomaamme olevamme erillisiä yksilöitä jotka tekevät omat valintansa.

Vanhemmilla voi joskus olla aikuisiin lapsiinsakin liikaa sidosvaltaa mielipiteidensä kautta ja aikuiseksi varttuneen ihmisen on katkaistava se "mielensidos", joka ohjaa päätöksiä tai jos se vaikuttaa häiritsevästi sisäiseen tasapainoon muuten esim. aiheuttaa syyllisyyttä.

Ajattelisin niin, että vanhemmat yleensäottaen tahtovat lapsilleen hyvää.. sanon yleensäottaen, koska maailmassa tapahtuu niin paljon outoja asioita, mutta normaalisti ihmiselämässä vanhemmat pyrkivät lapsiaan suojelemaan ja tahtovat heidän onneaan...

...silti lapsilla voi vielä aikuisinakin olla muistoja jotka eivät ole hyviä ja ehkä vanhemmat ovat voineet välillä toimia oikein ja välillä väärin asioiden kanssa. Vanhemmuuteenkin voi liittyä "omia sisäisiä pelkoja" lasten tehdessä asioita ja reagointi voi tulla sen kautta. Sisarusten välisissä asioissa varmaan myös voi jäädä mieleen asioita, jossa vanhemmat ovat toimineet lastensa kanssa eri tavoin ja siitä on voinut jäädä ikävä muistojälki tai jonkinlainen eriarvoisuutta korostava muistojälki, vaikka välttämättä asia tai tapahtuma, ei ole vanhemman itsensä ajatuksissa ollut eriarvoistavaa, eikä vanhempi ole sitä osannut sillä hetkellä nähdä niin.

Lue lisää

Mun isä oli ateisti. Lestadiolaisperheen poika joka rukoili polkupyörää ja ei sitä saanut ja usko kuoli.
Omaa ateistisuuttaan yritti minuunkin.

En lapsena häntä ymmärtänyt mutta aikuisena ...kun muistelin että hänellä oli yli kymmenen kilomatkan matka kouluun...meni monta tuntia päivässä jalat rakoilla kävellä...ymmärrän nyt miten tärkeä tuo polkupyörä olisi ollut.

Pelkkiä kymppejä sai muuten paitsi musiikista tuli nelonen. Ison perheen ainoa ylioppilas, ja rakennusinsinööri se oli.

Täytyy kiittää sinua.

Olen pitänyt tällä uskovien palstalla passia koko päivän. Eikä kukaan jaksa vastata minulle. Keskenään nämä uskovaiset sitten haukkuvat minua ja erästä toista naispuolista kirjoittajaa.

Sinulla ei ole sellaisia tapoja, ja olet ihmeellisesti jaksanut minun pitkiä sepustuksia.

Ilman sinua -ja tätä toista naiskirjoittajaa-olisin tosi katkera uskovaisille...

Hyvä kun sanoit että lähimmäinen voi olla uskonnotonkin-mulla mun elinpiirissä ei ole ketään muuta uskovaista kuin tuo äitini, jonka kanssa meillä on aika viileät ja etäiset välit. En voi hänen kanssaan puhua mistään.

Aivan sama tämän palstan uskovien kanssa, he arvostelevat negatiivisesti kaiken aikaa, ovat ylpeitä...

Kovin on yleistä heillä-äitini mukaan lukien puhua totuudesta, ja se totuus on yleensä jokin negatiivinen kommentti toisen uskosta.

Huoh.... mieheni, tyttäreni, poikani, se rollaattorilla kulkeva ystäväni, hänen miehensä, muutama muu ystävä...heidän kanssa aikaa vietän eikä kukaan ole uskova.

Kukaan ei myöskään jatkuvasti hauku minua, mihin tällä uskovien palstalla saa tottua.

Miksi on näin? Miksi uskovaiset ovat usein ilkeämpiä kuin tavalliset ihmiset?

Sinä et ole ilkeä, kiitos siitä.

auroraborealliseikirj kirjoitti:

Mun isä oli ateisti. Lestadiolaisperheen poika joka rukoili polkupyörää ja ei sitä saanut ja usko kuoli.
Omaa ateistisuuttaan yritti minuunkin.

En lapsena häntä ymmärtänyt mutta aikuisena ...kun muistelin että hänellä oli yli kymmenen kilomatkan matka kouluun...meni monta tuntia päivässä jalat rakoilla kävellä...ymmärrän nyt miten tärkeä tuo polkupyörä olisi ollut.

Pelkkiä kymppejä sai muuten paitsi musiikista tuli nelonen. Ison perheen ainoa ylioppilas, ja rakennusinsinööri se oli.

Täytyy kiittää sinua.

Olen pitänyt tällä uskovien palstalla passia koko päivän. Eikä kukaan jaksa vastata minulle. Keskenään nämä uskovaiset sitten haukkuvat minua ja erästä toista naispuolista kirjoittajaa.

Sinulla ei ole sellaisia tapoja, ja olet ihmeellisesti jaksanut minun pitkiä sepustuksia.

Ilman sinua -ja tätä toista naiskirjoittajaa-olisin tosi katkera uskovaisille...

Hyvä kun sanoit että lähimmäinen voi olla uskonnotonkin-mulla mun elinpiirissä ei ole ketään muuta uskovaista kuin tuo äitini, jonka kanssa meillä on aika viileät ja etäiset välit. En voi hänen kanssaan puhua mistään.

Aivan sama tämän palstan uskovien kanssa, he arvostelevat negatiivisesti kaiken aikaa, ovat ylpeitä...

Kovin on yleistä heillä-äitini mukaan lukien puhua totuudesta, ja se totuus on yleensä jokin negatiivinen kommentti toisen uskosta.

Huoh.... mieheni, tyttäreni, poikani, se rollaattorilla kulkeva ystäväni, hänen miehensä, muutama muu ystävä...heidän kanssa aikaa vietän eikä kukaan ole uskova.

Kukaan ei myöskään jatkuvasti hauku minua, mihin tällä uskovien palstalla saa tottua.

Miksi on näin? Miksi uskovaiset ovat usein ilkeämpiä kuin tavalliset ihmiset?

Sinä et ole ilkeä, kiitos siitä.

Lue lisää

Mukava kuulla, jos koet voivasi kanssani keskustella, ettet tunne itseäsi vahingoitetuksi kauttani tms... ja tottakai "jaksan" kirjoituksiasi.

Lightning_Star kirjoitti:

Mukava kuulla, jos koet voivasi kanssani keskustella, ettet tunne itseäsi vahingoitetuksi kauttani tms... ja tottakai "jaksan" kirjoituksiasi.

Heräsin klo 01, nukuin 2 tuntia, heräsin klo 03, ja sitten lopullisesti klo 04.
Ilmoittauduin mukaan filosofian ryhmäkurssille ja olen lueskellut näitä juttuja. Joku on ties monettako kertaa sitä mieltä että olen ns tuuliviiri.

Kysyi onko mielestäni se vain uskossa mielestäni joka stukee minua...

Eihän se niin mene. Taivaaseen pääsee Raamatun mukaan kaikki jotka tunnustavat Jeesuksen. Haluanko minä sitten siihen taivaaseen, mikä taivas se olisi jos kaikki mollaavat...

Klo 8:30 täytyy mennä sen ystäväni luo, rollaattori vaan takakonttiin ja apteekkiin...se alko...ja ruokakauppa...

Sitten kun vien R:n takaisin kotiin ja sen jälkeen on omia asioita.

Klo 17 täytyy olla terässä siskoni luona, koska lupauduin kaitsemaan hänen 4 lastaan 3 tuntia. Niistä lähtee kova meteli, ja en ole nukkuknut juuri lainkaan.

Itse en siis alkoon tänäänkään mene.

Kävin yksitsyislääkäriltä hakemassa unipilleireitä ja sain niitä vain 10 kpl. Siellä on tiedossa minun a-historia... eivät siksi anna enempää mehiläisessäkään.

Kun lopetin juomisen alkoi tämä unettomuus..

Huomenna eräs M.tulee erään P:n kanssa leikkaamaan sen rollaattoriystäväni hiukset. 15 e.Minä saan sen ilmaiseksi "kevätlahjaksi"sen leikkaamisen.

Kauan olen hiuksiani pitkäksi kasvattanut ja mitäs jos se napsaisee sen lyhyeksi tai vaikka vain puolipitkäksi niin sitten kyllä suutun.

Vaikka kiittää pitäisi.

On minulla siis sisko, ja muutama raitis ystävä.

USKO JUMALAAN...siinä ei kukaan minua tue. Tällä palstalla vain sinä.

Se on hyvin tärkeää ja kaipaan sellaista.

Paljon on tuomiosaarnoja...haukkumista Jumalan nimissä...

Pakostakin sitä ottaa silloin etäisyyttä: niihin sanojiin ja lopulta Jumalaan. Miksi hän sallii?

Kuikaan ei elinpiirissäni usko, paitsi se tuomiohenkinen äitini...

Kristinopin mukaan he joutuvat helvettiin. Niinkuin se Harrikin.

Ainakin helluntailaisten mielestä.

Eräs luterialinen pappi sanoi hienosti eräästä toisesta viinaan kuolleesta ystävästäni(siskoni ex-mies)erttä "enempää ei voi sanoa missä hän on muuta kuin että Jumalan huomassa."

Se lohdutti tosi paljon, koska mulla on kuitenkin sellainen kuva että vaikka täällä uskovien palstalla on paljon vihaa niin Jumala ei ole sellainen vaan Hän on hyvä Jumala.

Nämä kuolemantapaukset saisivat kyllä riittää. Nyt eräällä entisellä naapurillani epäillään vatsasyöpää.

Hän on vain 53-vuotias, mutta se viina....en näe enään mitään hyvää viinassa.

Ajattelisin, että joskus voi olla pettynyt ja kokenut tulleensa petetyksi ja haluaisi kohdata jotain sellaista, mitä sen kaiken on ehkäpä ajatellut olevan... ja jos näkee ja kokee, että ne asiat ei heijastu niiden kautta, joilta sitä odottaisi tai ehkä pitäisi odottaakin, kuten toisilta uskovilta... se voi aiheuttaa myös pettymyksen uskoon ja Jumalaan samalla.

Jospa se unettomuus tuosta antaa periksi...
Joskus myös asioiden pohtiminen, jos sitä tekee paljon, ja lävitsekäyminen aiheuttaa unettomuutta hetkellisesti.

Mietin sellaista asiaa kuin Jumalan kuvaksi luotu ihminen...
kuvahan on ehkä jotain sellaista, millainen on uskokin Jumalaan?
Kuva heijasta, sisintä ja sen arvoja, tasapainoa, mielenolotilaa... kaikkea mitä olemme.

Toisaalta mietin sitäkin... kun sanoit, että olit kokenut enemmän välittämistä ihmisten taholta, jotka eivät olleet uskossa... että olit nähnyt heidän toimensa käytännön elämässä ehkäpä... oleva lähempänä Jumalan mielenmukaisuutta, saaneesi tukea ja arvostusta.

Se on mielenkiintoinen asia... mutta ymmärrän ehkä jotenkin sitä näkökantaa tai ajattelen niin... mutta riippumatta uskosta, olemme loppuviimein ihmisiä.. ja uskonnot jakavat ihmisiä...kun tarvittaisiin nähdä että kaikki ihmiset ovat Jumalan kuviksi alkujaan luotu... vaikka ihmiset eivät sitä heijastaisikaan ulospäin tai osaisi heijastaa, täydellisesti... se on kuitenkin ehkäpä mahdottomuus, että heijastus voisi olla täydellinen...muutehan olisimme jotain mitä emme ihmisinä voi olla täällä ajassa ainakaan..meistä jokainen tekee virheitä kuitenkin.

Mutta sekin on jännä juttu että ihmiselle inhimillisyyden myöntäminen ja toteaminen... se että näkee myös oman virheellisyytensä, auttaa asettumaan toisen ihmisen asemaan samalla... ilman sitä on ikäänkuin peite silmillä itsestään ja samalla myös muista kanssaihmisistä. Jumala loi meidät inhimillisiksi ja kykeneviksi ajattelemaan, niin emotionaalisesti kuin rationaalisesti. Oikeasti juuri inhimillisinä ihmisinä olemme täydellisiä Jumalan luomuksia jo sellaisenaan... vaikka ihmisen teot eivät aina heijasta täydellisyyttä...

inhimillisyyden kohtaaminen itsessään ei toisaalta tarkoita, etteikö kohtaamansa asiat tarvitsisi muutosta... se voi olla sysäys muutokselle; kohdata ja nähdä... omatunto, joka meihin ihmisille on annettu, auttaa näkemään asioita, jos se toimii terveellä tavalla.

Terve usko on tervettä tasapainoa ja elämänhallintaa, suhteessa itseen ja lähimmäisiin....

---- rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.

Miten se heijastuukaan, jos ei ole saanut rakkautta ja tullut kohdatuksi rakkauden kautta? .... me ihmiset olemme tuntevia yksilöitä joihin vaikuttaa toisten ihmisten emotionaalinen vaste ja heijaste.

Minulle Jumala edustaa täydellistä rakkautta, koska rakkaudessa on parantava voima, se edustaa parantumista ja terveeksi tulemista, jotain jota varten meidätkin on luotu.

No nyt tuli sitten taas syvällisempiä pohdintoja... sun filosofian kurssin ilmoittautumisen "kunniaksi" ;D se on mielenkiintoinen oppiaine.

Jos ihminen on ollut kahlehdittuna luolassa ja pimeydessä, eikä tunne mistään muusta...se on hänen todellisuutensa.
Voiko vankeja syyttää siitä, etteivät he tunne muuta maailmaa kuin sen, mihin ovat tottuneet.
Mitä jos vanki vapautuu? Ja saa kävellä kohti valoa ja sen lähdettä nähdä auringon? Eikö vapaaksi päässyt ja vapautettu pyri vapauttamaan myös muut vangit?
Mutta eikö muut vangit pitäisi tuota joka on nähnyt maailman luolan ulkopuolelta, vähintäänkin outona ja mielipuolena ja vapautettu joutuisi vain naurunalaiseksi muiden vankien silmissä?

Mitä on kuoleman jälkeen... en tiedä ystäväiseni, jos ollaan rehellisiä. En ole käynyt rajan tuolla puolen. Minulla ei ole siihen vastausta.

Aika paljon olen käyttänyt logiikkaa ja pohtinut sen kautta asioita. Ei varmaan ole ollut muuta keinoa.... kun ihmisellä on paha olla ja etsii vapautusta ja tutkii perimmäisiä kysymyksiä... se mikä johtaa löytämiseen löytyy ihmisen omasta sisimmästä.
Mieli voi olla kahlehdittu tai vapaa?

Pitää uskoa olevansa vapaa... ja saaneensa vapauden ja pitää uskoa hyvään Jumalaan. Jos elää pelon kautta ja rankaisun pelon kautta... mieli elää kahleissa.

Jeesushan on vapahtaja.

Kun sain kohdata Jumalan suunnattoman rakkauden ja sen mittaamattoman hyvyyden... se oli vapauttavaa, koska ensimmäistä kertaa.. uskalsin erehtyä, uskalsin tutkia ja koetella... ennen en olisi uskaltanut mitään sellaista... mutta olin siinä pisteessä elämässäni, että kaikki ennaltatunnettu piti hylätä ja roskana poisheittää, se entinen---se on ollut suuri käännekohta.. sillekin on jokin "käännepisteensä" ollut...aluksi se oli haparoivaa... ja ehkä pidättäytyi lakihenkisessä... mutta pikkuhiljaa vapaus, jonka Jeesus antoi... on teki työtänsä sisimmässä ja olen saanut nähdä ja oppia asioita...

Valoonkin pitää totutella pikkuhiljaa...ja sitä kohden viedään pikkuhiljaa.. mitä jos ihminen kohtaisi valon heti kerrallansa ja näkisi auringon sellaisena kuin se on, heti pimeydestä poispäästyään? Se varmaan olisi liian sietämätöntä ihmiselle ja hän ei voisi ottaa sitä vastaan... muutos tapahtuu siis hiljalleen...

...hienoista filosofisista pohdinnoista huolimatta,...ihmisellä on varmaan tarve ilmaista sisintään ja tuoda esiin sitä mitä on ja mitä on löytänyt ja miten saanut nähdä ja sen haluaa jakaa myös muillekin...

Siinä yksi syy sille ehkäpä sille, miksi notkun näillä palstoilla... olisihan se hienoa jos voisi todeta, että motiivit ovat täysin epäitsekkäät... mutta se ei olisi rehellistä... eihän? ja sitä paitsi ei toinen ihminen voi vapauttaa toista, sille tielle on jokaisen lähdettävä henkilökohtaisesti... ja löydettävä se... on myös kunniotettava sen toisen lähimmäisen vakaumusta, jos se sille toiselle on vapautta, joka itselle on kahle...toisen vapaus on toisen kahle jne?... niin ei toista voi viedä väkisin sille tielle mitä itse kulkee... sitä on myös vapaus, ajattelisin niin.

Ja se että jollekin se jokin on vain "varjo ja kuvan heijastuma"... se on sille toiselle todellisuus... ja se todellisuus koetaan yhtä aitona kuin sen todellisuus, joka kokee vapautuneensa kahleista ja pyrkii tutkimaan maailmaa mielenvapaudesta käsin... siksi vapauttaminen platonin luolavertauksessa, hieman ontuu... kun ihminen kuitenkin elää todellisuutta sen kautta, miten näkee ja kokee, aina.. mutta ymmärrän sen filosofisen puolen, että ihminen joka on nähnyt asiat toisin, pyrkii tuomaan esiin oikeudenmukaista maailmaa ja sen katsontakantaa ja ne jotka elää pimeässä luolassa, eivät ymmärrä sen henkilön puheita, ne ovat liian vaikeita ottaa vastaan, koska heille ei ole näytetty asioiden toisenlaista puolta ja se kaikki tulee liian outona ja vaikeana vastaanottaa.

ja ihminen on siitä hassu olento, että tutkii asioita itsensä kautta.... niinkuin nytkin lähdin tätä platonin vertausta tutkimaan... ihminen toimii niin... tutkia toisen kautta, ei niinkään onnistu, muuta kuin jos on itse kohdannut asioita ja osaa asettua toisen asemaan sen kautta, muutoin voi ehkä se toisen asemaan asettuminen olla vaikeampaa... hmm.. tutkia järjen ymmärryksellä... tiesitkös että alkuräjähdys -teoria, on tullut ihmisen oivalluksen ja mielikuvituksen "oheistuotteena"... mutta mikä on totuus ja mikä on eksakti totuus kaikessa... se on aina mielenkiintoinen kysymys se?

Tuo vapauttamispyrkimys, mitä ihmiset tekevät uskonnon varjolla tai eiuskonnollisen mielipiteen kautta... voiko se johtaa toisen ihmisen sidoksiin, sinne pimeään luolaan? Että eikö vapaus, tulisi johdattaa vapauteen tutkia ja koetella, ajatella... olla mielenvapautta.. olla yksilö ja saada olla itsensä... mutta missä menee raja, yksilön sallitulle mielenvapaudelle? Vertaa oikeudenmukainen oikeusvaltio... sen tulisi olla pyrkimys hyvään ja elää hyvyyden kautta, jotta se johtaa oikeaan.

vrt. rakastava ja hyvä Jumala.
mikä sen vastapaino on... jotain mikä ei ole hyvää ja oikeudenmukaista, jotain joka ei kunnioita toisen yksilön arvoa ja vapautta, jotain joka satuttaa...

...pahuus luokitellaan ihmisen piirteeksi, lankeemuksen seuraukseksi...
...ja taaas paholainen on kuin jokin tekosyy laittaa ihmisen tekemät kauheudet, jonkun muun harteille kuin kohdata itsensä, ihmisenä...

... kun taas Jumala on täydellinen hyvyys ja rakkaus.

Sinä tuot ab, liian mielenkiintoisia pohdintoja, jotka tempaavat mukaansa... ehkä pitäisi tälle päivää tehdä jotain muutakin...

Ne varjot, ja Platonin luolavertaus. Joudun kirjoittamaan siitä esseen. Täytyy selvittää mitä Platon sillä tarkoitti.
Me voidaan antaa sille vaikka mitä merkityksiä...yksi on se että Jeesus on se joka meidät vapauttaa niistä kahleista...

Ongelmana näen sen synkän lopun: vapautunut meni takaisin kahleisiin ja joutui elämään väärinymmärrettynä lopun ikänsä.

Tässä epätäydellisten ihmisten maailmassa se on kyllä tosin melko tavallista että totuuden kertojaa ei suvaita...

Minustakin luomiskertomus on tosi kiehtova... tulkitsen sitä tosin toisin kuin perinteinen uskova. Minulle on aina ollut selvää että evoluutio on totta.

Alkuosa kertoo siitä. Monet uskovat vastustavat alkuräjähdysteoriaa ajattelematta toinen vaihtoehto on se että Jumala rakenteli tämän pallomme pikkuhiljaa, hiljakseen... ilman mitään räjähdyksiä...

Sille ei löydy tieteessä mitään pohjaa ja muutenkin ajatus tuntuu typerältä.

Kerran siskoni joka oli silloin lukiolainen, ja minä vastakääntynyt kiihkouskovainen...sanoi viisaasti huomanneensa että Raamatun luomisjärjestys on sama kuin evoluutiossa: ensin luotiin aurinko, valo, ja sitten kasvit...ensin eläimet ja sitten ihminen...

Tiesikö siis luomiskertomuksen kirjoittanut ihminen tämän?

En tiedä hänestä tarpeeksi voidakseni sanoa mitään...

Kertomus kertoo myös synnin olemuksesta jotakin: se on tottelemattomuutta Luojaa vastaan ja se on ylpeyttä.

Ihminen kuvitteli tietävänsä toista(Jumalaa)paremmin miten asiat tulee tehdä.

Raamatussa muuallakin sanotaan ylpeyden olevan yksi kuolemansynneistä.

Kovuus ja ylpeys ihmisessä pilaa ihmissuhteet, tuhoaa rakkautta, aiheuttaa arvostelua...kun koetaan että ollaan jotenkin parempia kuin muut...

En ole itsekkään siitä vapaa. Meillä on aina ruokaa, naapuri ei osaa siitä huolehtia, meillä on auto koska olen tehnyt työtä ja ansainnut sen...se naapuri ei ole muuta tehnyt kuin ryypännyt...minulla on vakaa avioliitto...toiset mokailevat parisuhteissaan minkä kerkeävät...

Joka päivä täytyy nöyrtyä ja asettua toisen asemaan ymmärtämään...

Tiedänhän minä sen miltä se tuntuu kun ympäristö ei hyväksy. Esm mun suku...taidan olla se musta lammas...heh...

En haluaisi että kukaan joutuisi sitä kokemaan minun taholta.

Se on minun tapani toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä.

Niin tiesikö ihminen kirjoittaessaan? Ei ehkä tiennyt?... ehkä ihminen sanoo sisimmästään asioita.... joissa on jotain sellaista "salattua tietoa"... sillä mikä tuotetaan sanoin ja kirjoituksin.

...joskus muinoin ei tätä maailmankaikkeutta ole tieteellisesti tiedetty mitä se on... se maapallo missä on asustettu, tai ehkä jokin pieni elinympäristö mitä on pystytty käsittämään... ja se taivas mitä on katseltu, ei paljoa sitä enempää... mutta silti kirjoittaa jotain sellaista, on aika ihmeellistä ja kaunista ja arvostettavaa..

Kyllä minä pidän mahdollisena ajatusta alkuräjähdyksestä, vaikka en väitä mitään varmaksi...ja sellaista, tieteellistä puolta... että siinä voi olla todenperäisyys, sitä en tiedä, kuinka eksakti se totuus on senkään kautta... että vaikka ihmisellä on myös tieteellistä tietoa, ei sekään aina ole täysin... se voi muuttua, kun tulee ymmärrystä lisää... tieteellinen tietokin aina jonkin verran muuttuu ajan saatossa.

Ihmiselämä.... se ei ole kait kovin "mustavalkoista"... jokaisella on ne omat juttunsa, mitä joutuu kohtaamaan ja mitä enemmän osaa nähdä elämästään, sen enemmän ymmärtää... ettei ole varaa arvioida toisia ihmisiä...tai jotenkin mie näen näin sen asian... että elämä itsessään opettaa sitä nöyryyttä... mutta toteuttaa nöyryyttä lakina, joka on suorite ja velvoite... niin se on mun mielestä taas, toinen juttu se... eikä velvoiteena oleva nöyryys, ole oikeaa nöyryyttä... vaan usein jotain muuta, ehkäpä?... koska ne asiat ei tule silloin kokemuksesta ja kohtaamisesta, että olisi saanut kohdata myös sen oman rajallisuutensa ihmisenä.
Ihmiselämä on ihmisyytensä kohtaamista.

Täydellisessä maailmassa, kaikki olisivat onnellisia vain, eikö niin?
Mutta ei siellä olisi sitten ihmisyyttäkään.

Ja tuohon pohdintaan tiesikö ihminen kirjoittaessaan... niin toki varmaan ihmisellä oli jokin ajatus, miksi niin kirjoitti... mutta se, miten tämän päivän ihminen sen voi lukea ja mitä ymmärtää myös tieteen valossa... niin sellaista tietoa ajattelisin, että tuskin tuota luomiskertomusta kirjoittaneella ihmisellä oli hallussaan.

Mutta se salattu tieto onkin usein sellaista... että ihmisen ajatus voi asiasta olla jotain ja kirjoittaa...ja se näyttäytyy historian kulussa tai ehkä lähikulussakin todentuneen... ehkä sen kirjoittajan ajatus asiasta oli toinen, mutta anyway...

Myös suullisesti puhuttaessa, eikä pelkästään kirjoittaessa... ehkä luomiskertomus on ollutkin alkujaan suullinen jota on perimätietona kerrottu? en tiedä... mutta jokatapauksessa, se mitä ihminen tuottaa sisimmästä, se on se pointti... sanat saavat elämän ympäristössään niinsanotusti.

Lightning_Star kirjoitti:

Myös suullisesti puhuttaessa, eikä pelkästään kirjoittaessa... ehkä luomiskertomus on ollutkin alkujaan suullinen jota on perimätietona kerrottu? en tiedä... mutta jokatapauksessa, se mitä ihminen tuottaa sisimmästä, se on se pointti... sanat saavat elämän ympäristössään niinsanotusti.

Lue lisää

Joo, mä mietin tota perimätietoa kanssa.

Onhan totta että tiede on muuttuvaa mutta on niinkin että evoluutioteoriaan ei huolita muuta kuin todistettua faktaa.

Siksi se on esm Darwinin kehitysopin osalta vain tarkentunut ja uutta tietoa on tullut hyvin vähän.

Joitain Darwinin väitteitä on tutkittu ja sen vuoksi ne on vain vahvistunut.

Eikä tulevaisuuskaan näytä mitenkään mullistavalta tieteen osalta: tiedot tarkentuvat ja vahvistuvat uusien tutkimuksien myötä, mutta sitä että ne muuttuisivat kokonaan toisiksi ei ole näköpiirissä.

auroraboreallis kirjoitti:

Joo, mä mietin tota perimätietoa kanssa.

Onhan totta että tiede on muuttuvaa mutta on niinkin että evoluutioteoriaan ei huolita muuta kuin todistettua faktaa.

Siksi se on esm Darwinin kehitysopin osalta vain tarkentunut ja uutta tietoa on tullut hyvin vähän.

Joitain Darwinin väitteitä on tutkittu ja sen vuoksi ne on vain vahvistunut.

Eikä tulevaisuuskaan näytä mitenkään mullistavalta tieteen osalta: tiedot tarkentuvat ja vahvistuvat uusien tutkimuksien myötä, mutta sitä että ne muuttuisivat kokonaan toisiksi ei ole näköpiirissä.

Lue lisää

PS: mä kerään tietoa tästä luodusta maailmasta. Eilen tuli luontodokkari skorppiooneista... En aina ymmärrä tätä meidän Luojaamme...
Se vuoden 2005 tsunamikin...

Uskovaiset väittävät että Luoja kumoaa luonnonlakeja meidän hyväksemme... en usko... ei näytä siltä.

Törkeää piittaamattomuutta maailman luonnonkatastrofien uhreista...

Meillä Suomessa siltä osin on kaikki hyvin. Ei eletä mannerlaattojen liitoskohtien lähellä, ei ole maanjäristyksiä, joissa pienet lapset kärsivät... ei kulkutauteja kuten Ebola länsiAfrikassa... kotoinen influenssa vain talvisin...siihenkin tosin kuolee ihmisiä.

Sinun uskosi myös on aika rehellisellä pohjalla...et usko mun kaikkia kummitusjuttuja...heh..

Minä filosoifoin että mitä kummaa se Jumala tarkoittaa kaikella tällä? Tai ei taida olla filosofiaa vaan teologiaa...

Kärsimyksen ongelmaa ei liene kukaan pappikaan ratkaissut.

Ehkä tämä maapallo ja maailmankaikkeus vaan toimii tavallaan.
Ehkä se hengellisen jutun pointti on enemmän meissä ihmisissä oleva asia ja voima, joka voi muuttaa sisintämme ja toimii kauttamme...
...siihen mitä uskoo, sitä on.. on aika paikkaansa pitävää kuitenkin... mutta on totta, että hyvään Jumalaan uskova, ei pysty näkemään, että lähimmäisen kärsimys, olisi tarkoitettua tai sen mitta olisi jotenkin ansaittua, luonto ei valitse kuka kuolee... ne on vaan asioita, mitä tapahtuu... osa katastrofeista tosin voi olla ihan ihmisten aikaansaamaakin, esim. huonot rakenteelliset kyhäelmät ja ei välitetä tarpeeksi tai myrkkyjen käyttö teollisuudessa ja niiden laskeminen vesistöihin... tietämättömyys, ahneus...

...katastrofialueethan on muuten aika hedelmällisiä alueita monesti viljelyn kannalta, että... varsinkaan ennen vanhaan, jolloin ei ole ollut tiedettä ja varoitusjärjestelmiä... niin eipä sitä ihminen ole paljon osannut ehkä ennakoida tapahtumia tai... ja Jumalakuva on ollut varmaan monissa uskonnoissa luonnonkatastrofien vuoksi peljättävä... esim. tulivuorenpurkaus ja maanjäristykset... ne on varmasti muotoutuneet ihmisten mielissä pelottaviksi ja hirmuisiksi. Onneksi kovin monissa uskonnoissa ei enää uhrata lepytysuhreja sentään.

Lightning_Star kirjoitti:

Ehkä tämä maapallo ja maailmankaikkeus vaan toimii tavallaan.
Ehkä se hengellisen jutun pointti on enemmän meissä ihmisissä oleva asia ja voima, joka voi muuttaa sisintämme ja toimii kauttamme...
...siihen mitä uskoo, sitä on.. on aika paikkaansa pitävää kuitenkin... mutta on totta, että hyvään Jumalaan uskova, ei pysty näkemään, että lähimmäisen kärsimys, olisi tarkoitettua tai sen mitta olisi jotenkin ansaittua, luonto ei valitse kuka kuolee... ne on vaan asioita, mitä tapahtuu... osa katastrofeista tosin voi olla ihan ihmisten aikaansaamaakin, esim. huonot rakenteelliset kyhäelmät ja ei välitetä tarpeeksi tai myrkkyjen käyttö teollisuudessa ja niiden laskeminen vesistöihin... tietämättömyys, ahneus...

...katastrofialueethan on muuten aika hedelmällisiä alueita monesti viljelyn kannalta, että... varsinkaan ennen vanhaan, jolloin ei ole ollut tiedettä ja varoitusjärjestelmiä... niin eipä sitä ihminen ole paljon osannut ehkä ennakoida tapahtumia tai... ja Jumalakuva on ollut varmaan monissa uskonnoissa luonnonkatastrofien vuoksi peljättävä... esim. tulivuorenpurkaus ja maanjäristykset... ne on varmasti muotoutuneet ihmisten mielissä pelottaviksi ja hirmuisiksi. Onneksi kovin monissa uskonnoissa ei enää uhrata lepytysuhreja sentään.

Lue lisää

Joo. Vielä vanhan testamentin kirjoittamisen aikaan ihminen uhrasi eläimiä Jumalalle, voisiko se johtua näixtä luonnonkatastrofeista?
Aivankin tulvien mahdollisuus Nooan aikaan on ollut tiedossa.

Hienoa jos sinä osaat katsoa koko maailman kannalta tilannesta etkä vain pienen pillin läpi asioita...kun taas saa palstalta lukea(tilanne, jota olen seurannut)kuinka Jumala on valmis kostamaan eräälle (hyvälle)kirjoittajalle jotkut täällä pikkupalstalla sanotut asiat.

Odotetaan että kostaa vielä "monta kertaa"...kyllä suututtaa? Näin pienikö se Jumala on? Se tuntuu pyörivän vain kunkin palstakirjoittajan navan ympärillä palvellen ja ollen kaikessa samaa mieltä. Ja aina sitä toista vastaan.

Asia olisi yksinkertainen jos kaikilla olisi sama Jumala, mutta kun nitä uskontoja ja jumalia on satoja. Se, ketä ihminen palvoo on monta kertaa paikkasidonnaista.

Tässä yksi päivä katselin uutisia niin Suomessakin on ollut 4 asteen maanjäristys. "Harvianisen voimakas", sanottiin uutisissa.

Kyllä se vain maailmalla on sattuman kauppaa kuka kuolee niihin.

Tuntsuu kuin jumala nukkuisi.

Itse minäkin tässä sinnittelen raittiina. Vaikka AA:ssa opetetaan kiittämään raittiudesta luojaa.

En minä osaa.

Näen luojan taitavana suunnittelijana mitä tulee maailmankaikkeuteen. Mutta edeleenkään minä en näe mitä se tekee ihmisen elämissä.

auroraboreallis kirjoitti:

Joo. Vielä vanhan testamentin kirjoittamisen aikaan ihminen uhrasi eläimiä Jumalalle, voisiko se johtua näixtä luonnonkatastrofeista?
Aivankin tulvien mahdollisuus Nooan aikaan on ollut tiedossa.

Hienoa jos sinä osaat katsoa koko maailman kannalta tilannesta etkä vain pienen pillin läpi asioita...kun taas saa palstalta lukea(tilanne, jota olen seurannut)kuinka Jumala on valmis kostamaan eräälle (hyvälle)kirjoittajalle jotkut täällä pikkupalstalla sanotut asiat.

Odotetaan että kostaa vielä "monta kertaa"...kyllä suututtaa? Näin pienikö se Jumala on? Se tuntuu pyörivän vain kunkin palstakirjoittajan navan ympärillä palvellen ja ollen kaikessa samaa mieltä. Ja aina sitä toista vastaan.

Asia olisi yksinkertainen jos kaikilla olisi sama Jumala, mutta kun nitä uskontoja ja jumalia on satoja. Se, ketä ihminen palvoo on monta kertaa paikkasidonnaista.

Tässä yksi päivä katselin uutisia niin Suomessakin on ollut 4 asteen maanjäristys. "Harvianisen voimakas", sanottiin uutisissa.

Kyllä se vain maailmalla on sattuman kauppaa kuka kuolee niihin.

Tuntsuu kuin jumala nukkuisi.

Itse minäkin tässä sinnittelen raittiina. Vaikka AA:ssa opetetaan kiittämään raittiudesta luojaa.

En minä osaa.

Näen luojan taitavana suunnittelijana mitä tulee maailmankaikkeuteen. Mutta edeleenkään minä en näe mitä se tekee ihmisen elämissä.

Lue lisää

Niin... ehkä se ihminen luo oman jumalansa useinkin?

Ehkä sen pitäisi "opettaa" ja "kehittää" tietyllä tavalla korkeampaan moraaliin, uskon... mutta ihminen on ihminen kuitenkin loppuviimein... kamppailuistaan huolimatta... liekö ihmisyys jalostuu, jokainen on mitä on... niin hyvässä kuin pahassa.

Voi olla, että en kirjoittele palstalle... älä ihmettele sitä jos ei kuulu enempää. On itsellä vaikea elämänvaihe menossa ja en hirveästi jaksaisi kirjoitella ehkäpä.

Lightning_Star kirjoitti:

Niin... ehkä se ihminen luo oman jumalansa useinkin?

Ehkä sen pitäisi "opettaa" ja "kehittää" tietyllä tavalla korkeampaan moraaliin, uskon... mutta ihminen on ihminen kuitenkin loppuviimein... kamppailuistaan huolimatta... liekö ihmisyys jalostuu, jokainen on mitä on... niin hyvässä kuin pahassa.

Voi olla, että en kirjoittele palstalle... älä ihmettele sitä jos ei kuulu enempää. On itsellä vaikea elämänvaihe menossa ja en hirveästi jaksaisi kirjoitella ehkäpä.

Lue lisää

Tää ketju päättyy tavallaan siihen mistä alkoikin. Muistatko sen rollaattorilla kulkevan parhaan ystäväni. Hän kuoli eilen.
Minulla on hänen miesystävänsä kertomus miksi. Aivovaurio koska hän kaatui.

Eilen olin kuulusteluissa todistajana poliisilaitoksella. Miesystävää epäiltiin törkeästä pahoinpitelystä. Nyt syyte on muuttunut kuolemantuottamukseksi.

En osannut auttaa poliiseja.

En minäkään jaksa kirjoitella. Näitä kuolemantapauksia on ollut viime aikoina paljon, menneinä vuosinakin.

Olin AA:n ryhmässä ja siellä oli vuosipäivät eräille raitistuneille. Olen niin masentunut että en jaksanut vaan lähdin pois kesken.

Jutellaan muissa ketjuissa ...tietenkin sinunkin voimiesi mukaan.

En osaa lohduttaa kun en tiedä mikä sinulla on.

Eräänlaista ystävyyttä oli tämä ketju. Kiitos siitä. Voit kirjoittaa tähän vielä jos tuntuu siltä mutta en odota sitä.

Mieheni sanoi että kohta mä oon samassa tilanteessa kuin hän: ei ole yhtään ystäviä jäljellä.

Tämän ystäväni yllättävä poismeno saa mut tuntemaan itseni yksinäiseksi. Hän oli paras ystäväni.