Nuorempana ajattelin, että viis- ja kuuskymppinen alkaa olla jo aivan täysi ja valmis vanhainkotiin. Nyt kun itse olen jo reippaasti yli seitenkymppinen ja terve vielä, niin en tunne itseäni kuitenkaan vanhukseksi, vaan suunnittelen elämääni seuraavalle 25-vuotiskaudelle paremman puutteessa ostelemalla (hyvin vaatimattomasti) pörssiosakkeita, mutta olen kuitenkin hieman huolestunut asunnostani ja omasta liikkumisestani asumalla hissittömässä kerrostalossa. Järkevään hintaan asuntoa ei saa kaupaksi nykyään. Yritetty on.
Pitäisikö vaan antaa nykymenon jatkua ilman huolenhäivää, "eihän taivaanlinnutkaan huolestu ja niillä aina menee parhain päin"? Voihan se olla että joku tauti tai syöpä iskee huomenna ja elo loppuu muutaman vuoden kuluessa. Isompia säästöjä eikä tuloja ei ole ja nekin vähäiset taitaa mennä taivaan tuuliin nykymenolla pörssin kanssa.
Elossa olevia ystäviä eikä tuttavia ei ole nimeksikään ja lähimmät sukulaisetkin asuvat joko liian kaukana tai ulkomailla
ollakseen tukena.
Jostain luin äskettäin tutkimuksesta, missä kysyttiin vanhuksilta, mitä he katuivat eniten elämässään. Suurin katumuksen syy oli turha huolestuminen huomisesta. (?)
Elääkö joku muu yksin vastaavanlaisessa tilanteessa ja kuinka ne asiat sinulla hoituu?
Pitäisikö vaan antaa nykymenon jatkua ilman huolenhäivää, "eihän taivaanlinnutkaan huolestu ja niillä aina menee parhain päin"? Voihan se olla että joku tauti tai syöpä iskee huomenna ja elo loppuu muutaman vuoden kuluessa. Isompia säästöjä eikä tuloja ei ole ja nekin vähäiset taitaa mennä taivaan tuuliin nykymenolla pörssin kanssa.
Elossa olevia ystäviä eikä tuttavia ei ole nimeksikään ja lähimmät sukulaisetkin asuvat joko liian kaukana tai ulkomailla
ollakseen tukena.
Jostain luin äskettäin tutkimuksesta, missä kysyttiin vanhuksilta, mitä he katuivat eniten elämässään. Suurin katumuksen syy oli turha huolestuminen huomisesta. (?)
Elääkö joku muu yksin vastaavanlaisessa tilanteessa ja kuinka ne asiat sinulla hoituu?
Vastaukset 44
Vanhimmat
On asioita joihin voi vaikuttaa ja niitä joille ei mahda mitään. Viimemainittujen kanssa on turha puristella kiveksiään.
Joskus mukautuminen vaatii aikaa kuten silloin kun perusterveellä vaimollani todettiin teoriassakin parantamaton verisyöpä 52-vuotisena. Vuoden päivät menivät sytostaatti piikkien sivuoireiden kanssa kunnes löytyi sopivampi lääkityksen muoto.
Ylämäkikävelyssä hengästyminen on ainoa näkyvä vaiva.
Emme mieti asiaa muutoin kuin 4 - 6:n viikon välein tehtävillä verikokeilla.
Itse uhosin nuorena, että silloin kun mies ei pysty punnertamaan kisakelpoisesti tangossa oma painonsa niin on kypsä vanhaikotiin. Olisi ovi paukkunut jo vuosia sitten.
67-vuotisena minulta lyhennettiin pakoputkea 30cm. Menossa on nyt viimeinen ( 5:s ) syöpäkontrollivuosi, toivottavasti! Seuraava kontrolli on 10.03. Koko leikkausrevohka kesti 9kk mutta sen jälkeen inhottavin asia on ollut punttitreenien hiljainen hiipuminen.
Emme murehdi mistään. Olemme varautuneet siihen, että tavittaessa pystymme kustantamaan riittävän tasokkaan elämänlaadun ja tarvittaessa myös hoidon.
En ole mitenkään aktiivinen pörssissä. Harvakseltaan teen pieniä järjestelyjä.
Vaimollani on omat kerhonsa yms. Kotona ollessakäyn puttisalilla 6krt/vko mutta tehot ovat vähentyneet.
Olemme yhteisillä matkoilla vuosittain noin 14-viikkoa.Vaimo tekee lisäksi tyttöjen lyhyitä matkoja. 4pv > 3 viikkoa.
Yllättävä, vakavampi häiriö terveydessä järkyttää normaalia elämään tilapäisesti mutta tilanne on se mikä on.
Turha murehti sitäkään, että vaimoni on elänyt jo useita vuosia "laina-ajalla".
Emme murehdi mitään ja yritämme huolehtia tulevien päivin elämänlaadusta. Jospa se vaikuutaisi määräänkin. Niin kauan kuin kaikki elintoimintoni ovat kunnossa ja vaimoni ymmärtää oikkuni, niin mitäpä minä murehtimaa!
oikeastaan taivaan linnut joutuu jonkin toisen ruuaksi tai ne ammutaan alas et empä usko et niillä on aivan huoleton elämä
Minua harmittaa se etten säästänyt rahaa hyvinä ansaitsemisvuosina. Minulle oli päivän selvää, että eläkeikään tullessa olen viettänyt niitä jo hyvän tovin pilvien päällä.
Fyysisenkunnon rapautuminen olikin jo rivakassa vauhdissa. Johon psyykkisen puolen salalokeroon oli kuitenkin jäänyt murunen yllytyshulluutta.
Eikös vaan joku ikäloppu-valmentaja saanut minut yllytettyä kilvoittelemaan fyysistä rappeutumista vastaan.
Yleensä kaiken maailman onnenonkijat veivät aina vähäiset säästöni. Jouduin velkatalouteen. Kuitenkin luottokelpoisuus on nippa nappa säilynyt.
Isoksi harmiksi minun pitää vielä varautua 5-vuotiskauteen. Sähköyhtiö riehaantui jo kustantamaan Tallinnan matkan, elämäni ensimmäisen lajiaan.
Paha kyllä en sitten joutanutkaan. On se taas pistettävä lottorivi, pari vetämään.
Minua on ihailtu siksi,että olen uskaltanut elää. Hyvää elämää olen saanut. En yleensä murehdi, mutta kun seuraan ympäristöäni, minulla on ollut paljon onnea mukana. Kyllä yhteiskunta huolehtii, ellei itse pysty. Sisarellani ja veljellläni on ihan hyvät olot olosuhteisiin nähden, kummallakin on edunvalvoja. Niinkin voi elää.
Eläkkeellä oleva professori Urpo Kangas kirjoittaa mielenkiintoisesti vanhuksen valinnoista tämän päivän Hesarissa.
Olen paljolti samaa mieltä hänen kanssaan.
Hedonismi nostaa päätään isoäidissäkin.
Onko näinkin viisaita että ,ajattelee :
Vain nautinto on arvokasta =hedonismi .
En usko --
U.M
Suhteelisen vaurasta elämää olen saanu elää,
ei kuitenkaa älyttömän rikasta vaan normaalia työläisperheen elämää,
parasta oli se kun puoliso oli vielä elossa,
silloin ei ollu rahasta puutetta eikä huolenhäivää,
matkustelimme lomilla ulkomailla ja kotimaassa,
mutta kun hän poistui tuonpuoleiseen perinnönjaossa meni puolet omaisuudesta perillisille,
minulle jäi velaton asunto ja työeläke sekä lesken eläke sekä auto,
tulen kyllä hyvin toimeen jos en tuhlaa älyttömästi,
toistaiseksi ei säästöön jää,
koska tuhlaan liikaa tyhjänpäiväseen pelaamiseen,
pelihimo on maanpäälinen helvetti,
siitä ku pääsis eroon voisin elää vielä rikasta elämää,
olen mukavuuden haluinen, pidän reippaasta rahan käytöstä,
nyt kun yksin olen en pidä siitä kun pitää olla varuillaan rahan käytön suhteen,
Onhan näitä vanhuksia, jotka eivät käytä varallisuuttaan terveytensä tai hyvinvointinsa ylläpitämiseen, syövät kehnosti, puhumattakaan että käyttäisivät taksia tai siivoojan palvelua yms.
Kyllä itsestään tulisi huolta pitää ja hemmotellakin saa kutsuttakoon sitä vaikka hedonismiksi. Tämä on mielipiteeni.
Onneksi itse olen vielä terve ja mielelläni hoidan askareeni ja toimin kodin ulkopuolellakin sekä hemmottelen myös itseäni matkustamisella, kulttuurilla yms.
Valitettavasti, kaikilla ei ole samoja valinnan mahdollisuuksia.
Quo vadis Suomi? Tämä tulee mieleen, kun lukee maan tilanteesta juuri vanhusten kohdalla.
Sinulla siis on lapsia ja lapsien lapsia... Missä asutte nykyään? Mitä sinulle kuuluu?
Hyvä kysymys, minkä teit:
"Quo vadis Suomi? Tämä tulee mieleen, kun lukee maan tilanteesta juuri vanhusten kohdalla."
Isoäiti olen oikeassa elämässäkin eikä vaan palstalla.
*...raukat vain menköhön merten taa...* on ryhmä, johon kuulun.
Seuraan Suomen uutisia ja käyn välillä tarkkailemassa miten kalevalainen kansa voi.
*Minun kyläni, minun maani ja minun maapalloni*, kertoi venäläinen kosmonautti Leonov tuntemuksistaan ihailleensa maapalloa avaruudesta.
Yhteinen on universiumimme, ja tavattoman lyhyt on jakso, jonka vietämme täällä maan päällä.
Olen tutustunut moneen maailman murjomaan, yksinäiseen ja
sairaaseen, mutta sitä viisasten kiveä ei ole vielä löytynyt, jolla
kaikki ikävä eliminoitaisiin pois täältä.
Yhteinen hetki ja toisen kuuntelu voi olla arvokasta yhdelle
ja pelkkä hymy voi piristää toista.
alotukseen:
vanhuksen tulevaisuus on hautuumalla,
hautaan nukkumaan ikuista unta,
elämä oli ja meni,
-
ellei sitten satuta voittamaan lotosta,
kylläpä alkais tapahtumaan yhtä jos toista vipinää vanhaan elämään,
Sinä olet kyllä niiin väärässä ettei paremmin voi olla. Yleensä laisesi, jotka eivät osaa elää oikeassa reaalielämässä, tulevat hulluiksi jos saisivat Lottovoiton.
vuotan,
jaaa,
Sain päävoiton,
oli se melkosta pähkäilyä kuinka sen kuluttaa,
ensin luulin ettei osaa, luulin että se homehtuu pankkiin,
noooh,
ostelin sitä sun tätä ,
suurenki voiton saa tuhlattua,
uusi voitto pitää saada, suurempi,
ei raha tee hulluksi,
raha kummasti rauhottaa,
osaan kuluttaa raha ei meikällä pesää tee,
Raha pitää osata sijoittaa, pistää tuottamaan. Kuluttaminen on persheestä, voi ehkä auttaa kansantaloutta mutta sinua ei mitenkään.
Pörssiosakkeista en osaa sanoa, mutta asuntosi ratkaisuista riippuen kannattaa panna se vaihtoon heti. Hinnoista huolimatta. Kun asut hissittömässä talossa, niin hissilliseen tai muuhun yksitasoiseen vaihtoehtoon muuttamalla elämäsi on turvallisempaa kun liikunta- ja toimintakyky alenee.
Ihmisten tulisi hoidella itse aikanaan sellaiset asiat kuntoon, jotka vaikuttavat jossain kohdassa elämiseen ja olemiseen. Esim. kun joku sairaus tai liikuntakyvyttömyys tms. kopsahtaa kohdalle, niin kotiutumisen ehtona on, että koti on sellainen, jossa pärjää, voi olla, elää ja pystyy liikkumaan. Esim. tarpeeksi isot saniteettitilat ja ovet, jos joutuu kulkemaan pyörätuolin avulla. Tai kynnyksettömyys jos kulkemisen avuksi tarvitaan rollaattoria.
Lintusista juolahti; vaikka Luoja ne ruokkiikin, niin ei se valmiiksi ruokaa niitten suihin heitä. Itse nekin joutuvat jutun hoitamaan eli ruokansa etsimään. Näin sanottiin jossain aforismissa.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee myös elämään, terveyteen ja kaikenlaiseen jokapäiväiseen hyvinvointiin.
Ei vanhalla ole tulevaisuutta,
varsinkaa kun puoliso on poisnukkunu,
yksin ei halua elää,
eikä uusiin ihmisiin osaa tutustua ,
vielä vähemmän kiintyä,
meikä on masentunu,
kuolema pyörii mielessä päivittäin,
jos keksisi mukavan kivuttoman vaivattoman keinon,
poistuisin elämän-näyttämöltä,
olen saanu elämästä tarpeekseni,
tai paremminki , köyhän eläkeläisen elämä ei ole elämisen arvoista,
vanhalla pitäisi olla rahaa ja paljon,
voisi suunitella ja toteuttaa kaikenlaisia unelmiaan vielä vanhoilla päivilläänki,'
mutta kun on köyhä, on kädet sidottu,
aina pitää laskea että raha riittää kaikkeen tarpeeliseen,
semmosesta elämästä en piittaa,
tietenki olisi eriasia jos puolisoni olisi vielä elossa ja suhtkoht terve kuten minä, se antaisi elämän halua,
meillä oli paljon suunitelmia jotka jäi toteutumatta,
kun hän sairastui ja nukkui pois kesken suunitelmien,
olimmeki vanha pariskunta, 55 v yhteistä avioeleämää ehdittiin elää,
ihminen on vajaa rampa ilman puolisoa,
puolet minuudesta on poissa,
-
Monen haave on luovuttaa, lyödä kintaat jo tiskiin,
elämä on jo nähty,
se on tosi, nyky ihmiset elää aivan liian pitkän elämän,
syynä hyvä loistava lääketiede,
moni meistä pitkittää elämää kymmenillä vuosilla hyvällä lääketieteen avustuksella,
tehdään ohitusleikkauksia, pallolaajennuksia, syd.tahdistajat sun muut ropotit antaa lisä aikaa,
mutta
onko se viisasta,
kun toisaaltaan vanhat hoidetut ihmiset on kuitenki aivan turhia olentoja,
nuorten tiellä,
kukaan ei meitä vanhoja tarvitse, ei edes kaipaa,
-
ketä kiinostaa enää tirkistellä elämää täältä sivuraiteilta,
-
kun on aivan varmasti jo ylijäämä ihminen jopa yhteiskunnan riesa,
sillä vanhat on se ryhmä joka käyttää yhteikunnan maksamia lääkkeitä ja hoitoja eniten, olematta silti kenenkää hyödyksi,
---- sitä mieltä, vaikka olemme puoliropotteja, meille pitäisi antaa jotain hyödyllistä työtä,
jota jaksaisimme tehdä siinämäärin kuin fyysinen ja psyykkinen kunto antaa periksi,
luulisin itsekki jaksavani tehdä jotain kevyttä ajatustyötä tai kevyttä palvelua noin 2-4 tuntia päivässä,
joten yhteiskuntaa pitäisi kehittää siihen suuntaan että voitaisiin käyttää myös hyvin hoidettuja vanhksia penessä määrin työelämän hyödyksi,
-
luulen että se olisi mahdollista jos vain päättäjät olisi pikkusenkaa viisaita,
esm. maailmasta ei teollisuutta voi koskaan kokonaan hävittää,
koska ihmiskunta tarvitsee erilaisia hyödykkeitä aina ja ikuisesti,
kuten vaatteet, kengät, ym. valtava arsenaali kun vai käyttää mielikuvitusta,
näitä kaikenmaailman välltämättömyyksiä teollisuuslaitoksia pitäisi alkaa kehittelemään ja perustamaan suomeen,
nuoret saisi kipeästi tarvitsemiaan vakituisia työpaikkoja,
jopa vanhuksia voitaasiin käyttää vielä työelämässä yhteiskunnan hyödyksi,
-
nyt on ollu politiikka liian pitkään hyvin harhaanjohtavaa ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalata,
on ollu ihanteena l a i s k a tuotamaton elämä,
joka perustuu markkinatalouteen ja pörssissä keinotekoisesti rahan tekoon,
ihmiset on pantu valtavaan työttömyyteen tyhjäntoimittajan elämän ihannointiin,
se on ollu s u u r i virhe päättäjien taholta,
ei ihmistä ole luoja suunitellu vain olemiseen,
ihminen on luotu työtätekemään,
siillä raamatun sana jo kertoo totuuden
" työtä sinun on tehtä otsasi hiessä ja leipäsi ansaittava työllä"
-
NYT viimeistään päättäjien ON alettava suunittelemaan ja INVESTOIMAAN rahaa suomen teollistamiseen, kaikki alotettava alusta,
suomessa OLI valtavan monipuolinen täydelisyyttä hiopva teollisuus joka suuressa tyhmyydessään on muka kehityksen nimissä hävietty täysin suomesta,
NYT se on alettava palauttamaan kaikilta niiltä osin mitä ihminen tarvitsee eläkseen näillä pohjolan raukoilla kylmillä aroilla,
sillä ihminen ei voi elää ilman tarvitsemiaan hyödykkeitä kuten vaatteita ym kodinkoneista ja rakentamisesta ja tavaroista lähtien,
suomen teollistmisessa on ainoa mahdollisuus ihmiskuntamme selviytymiseen,
vailtettavasti tyhmyys on saanu liian suuren vallan suomessa tietotekniikan mukana,
ihmiset tavallaan tyhmistyi tietotekniikan myötä,
ihminen ei osannukkaa oikeesti käyttää tietotekniikkaa hyödykseen oikein,
vaan sai aikaan tyhmän tyhjäntoimittejien laiskan loikoilevan yhteiskunnan,
jossa ihmiset voi todellisuudessa huonosti,
hyvinvointi karkasi teille tietämättömille, tuli henkinen turhuuden toimettomuuden kurjuus tilalle,
--
päättäjät,
pelastakaa yhteiskuntamme paluttamalla monipuolinen teollisuus takasi suomeen,
työntekijöitä riittää, palkat pystytään suhteuttamaan voittoihin ja kulutustavaroitten hintoihin sopivaksi, jotta kaikki tulee palkallaan toimeen,
yksittäinen ahneus mijoonista pitää lopettaa ,
on katsottava kokonaisuutta, koko ihmiskunnan toimeen tuloa,
älytön eriarvoistaminen estettävä,
johtajiston palkat suhteutettava ja normalisoitava tuottoihin,
-
kirjoitusvirheitä ei vanha jaksa korjata, sori,
väsyttää,
palautettava kehittyneempänä,
nyky tietotekniikkaa hyväksi käyttäenen,
työtä kaikille jopa vanhuksille jotka haluaa ja jaksaa vielä,
--
Kumpa ihmiskunta viisastus, katsoisi totuutta silmiin, rehellisyys valataisi maailman, kaikkienhan täällä pitäisi toimeen tulla,
tulevaisuutta,
vanhukset voivat voimiensa mukaan tehdä vielä kaikkea hyödyllistä ,
--
Hyviä ajatuksia,
työtä terveille vanhuksille , niille jotka haluaa ja jaksaa olla vielä hyödyksi yhteiskunnalle,
eletään uhallaki yli sata vuotiaaksi,
olemmehan tehneet työtä keskimäärin neljäkymmentä vuotta ja verot maksetti rehellisesti,
perheet perustettu ja jälkikasvu kolutettu ammatteihin,
olemme ansaineet hyvän hoidon vanhuuden päiviksemme,
vaikka kurjalta tulevaisuus näyttää
varsinki nyt kun pakolaiset ovat tuleet myös valtiomme hoivan piiriin,
Tiivistelehän vähän, ei noin pitkää jaksa lukea. Minun tulevaisuuteni ei näytä kurjalta. Menneisyys on osoittanut, että mitä vaan voi tapahtua. Eläkäämme hetkessä ja ottakaamme yhteyttä ystäviin - voi olla, että huomenna ei enää voi.
Juuu, silloin on tooosi vanha jos ajattelee noin. Niin kauan kun on elämää pitää olla toivoa tai niin kauan kuin on toivoa on elämääkin. Ei pidä muuttua puolikkaaksi, puolikas ihminen on jotensakin kummallinen ja outo otus.
juu, niin vain on,
olen elävänä kuollut,
" kuolleena kuljen joukossa teidän " elämä oli ja meni ,
en kertakaikkiaan voi sille mitään, ettei elämä maistu enää elämältä,
--
menin nuorena naimisiin, lapsia syntyi lauma, työssä kävimme molemmat, kaiken saimme elämältä mitä olimme unelmoineet, maailman matkoineen,
tuli kuolema kylään vei puolison mennessään,
jäin yksin elämän yöhön,
aurinko ei paista eikä kuu kumota, hymy on hyytyny,
en ole enää ihminen, olen ropotti, sydän toimii vain patterilla,
kititsen täällä murheitani, kun muillekkaa en voi kitistä suruani,
sori vaan,
vanhuksella ei ole tulevaiuutta on vain menneisyys,
-
nyt pakotteelisesti henkihieverissä uin ja juoksen päivittäin kauolemaa pakoon,
toivoen törmääväni toiseen samanlaiseen surkimukseen,
jonka kanssa heräisimme uuteen päivään,
jossa aurinko paistaa ja kuu kumottavi ,
ja naama hymyilisi kuin naantalin aurinko ,
Kannattiko elää tuollainen väärän lainen elämä, joka tuotti tuloksen jolta kuulostat? Minä taas toivon, että yksikään ihmisrukka ei joudu kantamaan sinun ristejäsi. Jos sinä itse haluat niitä raahata mukanasi, niin sille kukaan muu ei voi mitään.
ai jaa,
en vaan antas kenekää ristiäni kantaakaa,
jos kohtaisin toisen surkimuksen,
paiskaisin ristini heti jorpakkoon,
ja kevein askelin astelisin huomiseen päivään,
naama olis kuin naantalin auriko,
Sen, ristin paiskaamisen jorpakkoon, voi aivan hyvin tehdä ilman toista surkimustakin. Jopa paljon paremmin ja kevyemmin. Etkö sinä oikeasti tiedä elämässä mitään muuta kivaa ja innostavaa kuin "toinen surkimus"?
no, tuu sinä elämääni,
voisin piristyä jos oikeasta narusta nykäset,
Kiitos. Kuulun kylläkin niihin, jotka nykäisevät yleensä juuri siitä väärästä narusta. Siitä huolimatta en surkuttele enkä kanna taakkoja mukanani. Ja olen sitä mieltä, että narusta tai naruista pitää nykäistä jokaisen itse. Ja siitäkin huolimatta, että nykäisee väärästä ...
Jos olet mies, haluan tutustua sinuun,
jos olet täysin vapaa, kunten minä, haluan tutustua sinuun,
elämäniloa ja turvallisuutta voisin antaa,
toistensa kunnioittaminen olisi parasta elämän leipää,
-
--- naisen kutsu ---
Olen käsittääkseni ihan oikea nainen. Vai voikohan siitä aiheesta olla erehtynyt koko elämänsä. Olen myös suhteellisen elämäniloinen ja koen olevani turvassa joten en nyt oikein snaijaa tarkoitustasi "naisen kutsu". Vapaakin olen kuin taivaan lintu vaikka siviilisäätyni onkin avio.
Olen tehnyt paljon työtä elämässäni tehden työtä ja työtä ja taas työtä, paljon oli ystäviä ja naapureita joiden ansiosta vapaa-ajalla kanssakäymistä ja hyödyllistä rinnakkaiseloa. Lomaillessa oli naapuriapua sitä saatiin ja annettiin suurkiitos siitä heille ja meille sopua riitti, kyläyhteisömme oli huoltapitäväää ja huomioivaa väkeä kaikki tyynni.
Olen nyt eläkkeellä ollut jo toistakymmentä vuotta, lapset jo keski-iän ylittäneita ja heidän lapsensa täysi-ikäisiä fiksuja herttaisia ahkeria nuoria ihmisiä joiden luona on kiva piipahtaa ja tavataan me toki edelleenkin san ruokapäydän ympärillä muutenkin kun vain jouluna.
Tämä vapauteni ja läheisten kannustus on antanut minulle uutta puhtia.
Olen ostanut uuden auton ja saan se käyttööni tulevalla viikolla. Nyt on vapaus lähteä minne mielitekee eikä suurempia pelkoja esteenä, sukua on ympäri maata ja toiveena on että muutamia sukulisia menen tervehtimään. Mukaani otan reipasta mieltä ja sopivan annoksen uteliaisuutta osotekirjan koska on paikkoja joissa en ole koskaan käynyt, osoite sentään on hyvä tietää.
Mitään valittamista ei ole toivottavasti valitukset ja turhat väärin ymmärrykset kiertää minut kaukaa ja pysyvät poissa elämästäni.
Täällä kirjoitellessani sain osakseni pelkää kateutta ja ilkeitä huomautuksia, nyt on aivan sama kuka ne nyt saa on jokaisen oma halu olla täällä niitä jakamassa ja niitä vastaan ottamassa.
Minunkin haaveenani on uusi auto, olisi yhdeksäs, jos toteutuisi. Tänään tuli nykyisellä 360000 km täyteen, täyttäää 17.2. 10 v. Meni viikolla katsastuksesta läpi. Nautin myös vapaudestani. Tänään tulin kotiin 200 km:n päästä. En jättänyt matkaa huomiseen, koska on luvattu lumipyryä.
Haaveena vaihtaa asunto täysin uuteen,
voipi hyvin toteutuakki,
uutena ostin tämänki asunnon,
mutta nyt olisi vaihto uuteen mieleinen ajatus,
sillä mieheni poismenon jälkeen se muutto oli aivan valtava ponnistus,
isommasta 60 neliöön, tavaraa joutui heittämään pois valtavasti.
.
Apua sain kyllä, mutta siltikään en halua sitä enää kokea.
Toivottavasti asut esteettömässä ja muutenkin ikääntyvälle sopivassa asunnossa. Roinan pois heittäminen on kyllä yksi parhaimpia keinoja keventää elämäänsä ja varsinkin, kun se alkaa olla jo lähellä päätepistettä. Vai oletko aikonut ottaa kaiken mukaan rajan taa?
Mä muuttaisin taas uuteen, jättäisin kaiken vanhan ,
kaikki olis taas uutta,
korkeentaan pitovaatteita veisin mukana, ja asitiat että alkuun pääsis uudessa,
kaiken vanhan hävittäisin kirpputorille ja kierrätyskekskuksiin,
-
näin tei edelliselläki kerralla, kun myin entisen kodin ja ostin aivan uuden rakenteella olevan,
vanhan kodin purkasi varastoineen 5 miestä viikon tai kaksi ,
kaiken tavaran veivät kierrätykseen ja kirpputoreille ilmaiseksi,
itse lajittelivat tavarat käyttökelopiset ja kelvottomat he myös huolehti ne pois,
ei sitä itse jaksaisi tyhjentää asuttavaa kotia,
on onneksi nämä kierrätyskeskukset joista saa apua muutto puuhiin,
-
rakastan muutoksia, varsinki aina uuteen muuttoa,
Elämä on muuttumista, tahdoimmepa tai emme (joku aforismi).
Pari vuotta ennen eläkkeelle menoa vaihdoin asuntoni. Hain sellaisen asunnon jossa pärjään loppuiän. Vanhushan voi esim. hissittömään taloon jäädä vangiksi. Sijainti on tärkeä palveluiden kannalta samoin kulkuyhteydet, minäkin luovuin jossakin vaiheessa autostani.
Uusi koti on hissitalossa, johon ei ulkoa tullessa ole yhtään porrasta.
Remontoin koko asuntoni mm. kylpyammeen poistin, se nimittäin vanhukselle on joskus ihan mahdoton käyttää.
Kyllä olin viisas kun ajoissa tein nuo muutto- ja remonttihommat, ei tarvitse enää 79 vuotiaana noita miettiä.
Eletään päivä kerrallaan,
nyt on nyt,
huomisesta emme tidä,
alotukseen idea,,,
tehdään vielä tulevaisuus itselle,
varsinki jos meillä on vielä terveyttä jäljellä,
eikä dementtia ole vielä päässy jylläämään liikaa ajatusmaailmaamme,
-
kuka keksii jotain toteuttamisen arvoista,
-
sen ei tarvi olla suurta ja mahtavaa,
se voisi olla pientä ja viihdyttävää ,
johon kaikilla on mahdollisuus osallistua,
Haloooo, eikö kukaan keksi mitään ,,,,,
---
noooooh
mä lähden soppaileen,
ostan käsityölankoja
nyt teen poikeuksellisesti jotain suurempaa täälläkertaa,
No jos nyt vaikka yks kerros olis kävelyä kotiin, se pitää kuntoa yllä.
Jooo, tosi haastava kunnon kohotussessio rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Tai jos liikuntakyky on muuten vain laskenut jonkun sairauden tai tule-vaivojen takia.
Onhan tätä elämää tullut jo nähtyä. Mitään mullistaavaa hienoa ei enää ole odotettavissa. Parasta ennen päivä meni jo aikaa sitten ja nyt odotellaan viimeistä käyttöpäivää.
Iloisena saan herätä uuteen päivään huomaten, ettei se viimeinen käyttöpäivä ollutkaan eilen.
Kuolemaa en pelkää, sillä se on ystäväni, joka on tulossa pian kylään.
Olen käynyt askeleen päässä elämäni päätepistettä ja sieltä palaaminen oli todella tuskallista. Sinne oli helppo mennä, mutta johdatus tai sattuma esti minua ottamasta sitä viimeistä askelta. Se, joka esti, oli ihminen, joka pisti koko elämänsä likoon puolestani. Sekin sattui minuun mielettömästi. Oikeastaan hänen takiaan olen vielä täällä ja ollut jo yli kolmekymmentä vuotta. Mitähän hänellekin kuuluu...
Kaikki on loppu,
muutun hysteeriseksi kun pitäs lääkäriin menneä,
tekis mieli tehdä täydellinen loppu,
mutta,
kuinka u s k a l l a n olla menemättä lääkäriin,
hikiä pukkaa ottaan nytki,
sanokaa te viisaammat teenkö lopun lääkärissä käyntiin,
tuntuu kuin tulisi sairaammaksi jos menee lääkäriin,
hysteria on saanu vallan,