Mun on aivan pakko kirjoittaa tänne. Mulla täytyy olla valtavan kokoinen tyhjiö sisällä. Mä rakastan yhtä ihmistä enemmän kuin ketään koskaan, siis tarkoitan romanttisessa mielessä. Ja kamalinta tässä on se, että aina silloin tällöin, uskoutuu mulle omista ihastuksistaan. Vaikka tietää mun tunteet, niin silti. Musta tuntuu nyt siltä, että vaikka kuinka yritän eteenpäin ja ajatella muuta, niin en pysty. Itken vain kaiken aikaa. Elämä on vailla merkitystä. Yritän nyt pysyä jälleen kerran tosi kaukana hänestä. Olen kyllä ennenkin ottanut etäisyyttä, eikä auttanut. Olo on sellainen että olen ja hengitän, mutta en ole olemassa. Tosi paha olo siis. Mua harmittaa niin paljon, että näin pääsi käymään. Sydäntä ja sielua myöten sidoksissa siihen toiseen, joka ei tarvitse mua mihinkään. Nyt mut pelastaa meidän välirikko, jonka vahingossa järjestin. Siis jäätävässä humalassa. Mä en taida uskoa enää mihinkään hyvään tässä maailmassa. Tai lapsissa sen hyvän näen, mutta niistäkin kiusataan se pois. Maailma on todella kolkko ja inhottava paikka elää. Ainakin munlaiselle. En oikeastaan ole kuitenkaan niin itsetuhoinen, että lähtisin riistämään itseltäni henkeä. Mutta kyllä tää paska vie multa varmaan pian ihan itsellään hengen, ei näin voi elää...
Mä olen täysin ihan todella hajalla
Mitätäänyton
5120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei rakkaus kaikille vaan sovi..... koeta jotakin muuta... lue vaikka kirja :)
En oo pitkään aikaan lukenut kirjoja, keskittyminen ei riitä. Niitä on varmasti ihan hyviä tossa hyllyssäkin, mitä en o lukenu. Tää vaan on varmaan pakko kokea, nyt kun on aikaa, ei näitä tunteita mihinkään pakoon pääse. Hetkeksi voin turrutta jollain...
Hae apua itsellesi, käy juttelemassa vaikka terveyskeskuksessa, työterveyslääkärillä, kouluterveydenhoitajalla tai jollain itsellesi sopivalla taholla näistä asioista. Tilanne ei ole lainkaan toivoton, voit löytää avun. Terapiassa voit tutkailla, mistä tyhjyyden tunteet tulevat. Suosittelen aina myös rukousta ja juttelua esim. seurakunnan työntekijän kanssa ev.lut, vapaakirkko, helluntaiseurakunta tai joku muu vastaava. Siellä on tilaisuuksien jälkeen rukouspalvelua. Voimia sinulle, asiat lähtevät järjestymään kyllä.
Tuollainen tilanne vaikuttaa voimakkaasti ihan jo aivokemian tasolla. Sinun ei tarvitse kuunnella hänen ihastuksistaan, jälkeenpäin kun olet päässyt yli tästä ihmisestä, sinua suututtaa se että suostuit kuuntelemaan ja oma hyvinvointisi ja omanarvontunteesi kärsi tämän ihmisen vuoksi. Ota kylmästi etäisyyttä ja koeta löytää asioita, jotka tuovat sinulle iloa.
Kiitos. Toivottavasti sinulla on elämä nyt hyvin. :)