Onko jollakin kohtalotoverilla sama lause mielessä?
Jatkuvat tappouhkaukset, solvaamiset, vittuilut, röökin poltto ikkunoista, yölliset kapinat, väkivalta, kannabis, LVR, "mä en mee vittu mihinkään ilman mun puhelinta"...
Ja tämän takia opiskelin yhteisöpedagogiksi. Yhä vaan siihen ammattiin sosionomin lisäksi hakeutuu satoja nuoria ihmisiä, jotka nuoruuden naiiviuttaan kuvittelevat auttavansa jotakin.
Ihan järjetöntä työtä. Olen ollut alalla jo vuosia ja miettinyt, että mitättömän pieni prosentti on saanut elämän syrjästä kiinni, jotka laitoksesta ovat (syvältä tämä seuraavakin termi) kotiutuneet. Tilanne vain pahenee koko ajan, kun laitoksiin tulvii tällä hetkellä psykiatrisesti sairaita nuoria, joiden paikka on sairaalassa!
Kerran yksi nuori ruuvasi rautaputken irti vaatekaapistaan, missä pidetään paitoja henkarissa. Iski minua sillä kaulaan ja olkapäähän. Jouduin sairaslomalle useiksi viikoiksi. Tilanne päättyi loppujen lopuksi sellaiseen keskusteluun, missä minä pyysin anteeksi nuorilta huonoa ohjaustyötäni. Ajatelkaa nyt vielä kerran, lähdettekö sosiaalialalle.
Onko muilla nimenomaan ammattilaisilla nöyryyttäviä kokemuksia? Sijoitettujen tai entisten sijoitettujen nuorten mielipiteet eivät kiinnosta. Ne harvoin ovat totta, sen olen oppinut ammatissani.
Jatkuvat tappouhkaukset, solvaamiset, vittuilut, röökin poltto ikkunoista, yölliset kapinat, väkivalta, kannabis, LVR, "mä en mee vittu mihinkään ilman mun puhelinta"...
Ja tämän takia opiskelin yhteisöpedagogiksi. Yhä vaan siihen ammattiin sosionomin lisäksi hakeutuu satoja nuoria ihmisiä, jotka nuoruuden naiiviuttaan kuvittelevat auttavansa jotakin.
Ihan järjetöntä työtä. Olen ollut alalla jo vuosia ja miettinyt, että mitättömän pieni prosentti on saanut elämän syrjästä kiinni, jotka laitoksesta ovat (syvältä tämä seuraavakin termi) kotiutuneet. Tilanne vain pahenee koko ajan, kun laitoksiin tulvii tällä hetkellä psykiatrisesti sairaita nuoria, joiden paikka on sairaalassa!
Kerran yksi nuori ruuvasi rautaputken irti vaatekaapistaan, missä pidetään paitoja henkarissa. Iski minua sillä kaulaan ja olkapäähän. Jouduin sairaslomalle useiksi viikoiksi. Tilanne päättyi loppujen lopuksi sellaiseen keskusteluun, missä minä pyysin anteeksi nuorilta huonoa ohjaustyötäni. Ajatelkaa nyt vielä kerran, lähdettekö sosiaalialalle.
Onko muilla nimenomaan ammattilaisilla nöyryyttäviä kokemuksia? Sijoitettujen tai entisten sijoitettujen nuorten mielipiteet eivät kiinnosta. Ne harvoin ovat totta, sen olen oppinut ammatissani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanha aloitus mutta nykyisin tästä uutisoidaan laajasti televisiossa. Vuodenvaihteessa uutisissakin useampaan kertaan.
Älkää vaan menkö ĺastenkoteihin töihin pahoinpideltäväksi.
Yleensä alalle jää vain ne narsistit jotka tykkää hallita lapsia jotka on heikommassa asemassa eikä tällaisten ykstyisfirmojen toimintaa valvota kunnolla. Tämä sitten pahentaa tilannetta ja sitten jos nuorta siirretään paikasta toiseen, niin oireilee aikaisemman paikan ongelmat uuden paikan päälle. Sen lisäksi, että tosiaan on mielenterveysapuja huonosti saatavilla ja usein sellaiset ei lapsille/nuorille apua haekkaan, koska terapiassa yms. kävisi ilmi kuinka huonosti monessa paikkaahommat hoidetaan. Liiankin usein nuoret sitten kilahtaa ja esim. uudelle ohjaajalle purkaa.
Yleensä hyville tyypeille tai uusille kilahdetaan pahemmin, koska nuori on ehdollistunut pelkäämään niitä huonoja ohjaajia. Eikä ole mitään tai ketään mihin saisi purkaa oloa.