Heippa!
Onko teidän äitinne kauhea höösäämään vauvallenne jo kaikenlaista tavaraa ja vaatetta?Oma äitini ei touhuta yhtään,ei ole ostanut/tehnyt mitään ja hyvä,kun edes joskus muistaa kysyä vointiani.Olen raskausviikolla 22 ja hänen mielestään ei mitään saisi vielä ostaa enkä sen vuoksi viitsi hänelle näyttääkkään mitään mitä olemme jo vauvallemme mieheni kanssa ostaneet... Minua äitini käytös loukkaa,aivan kuin häntä ei yhtään uusi tulokas innostaisi ja kiinnostaisi!
Onko teidän äitinne kauhea höösäämään vauvallenne jo kaikenlaista tavaraa ja vaatetta?Oma äitini ei touhuta yhtään,ei ole ostanut/tehnyt mitään ja hyvä,kun edes joskus muistaa kysyä vointiani.Olen raskausviikolla 22 ja hänen mielestään ei mitään saisi vielä ostaa enkä sen vuoksi viitsi hänelle näyttääkkään mitään mitä olemme jo vauvallemme mieheni kanssa ostaneet... Minua äitini käytös loukkaa,aivan kuin häntä ei yhtään uusi tulokas innostaisi ja kiinnostaisi!
Vastaukset 12
Vanhimmat
oma äitini ei juurikaan kiinnittänyt raskauteeni mitään huomiota ja eipä juurikaan mitään ostellut, mutta pojan syntymän jälkeen osti nenän niistäjästä lähtien?! Ehkä oma äitini ei oikein osannut suhtautua tyttärensä raskauteen ja äidilläni on ollut 4 keskenmenoa. Älä luovu toivosta, varmasti äitisi sydän sulaa pienokaisenne edessä;)
Minun äiti ei höösää mitään, ollaan samoilla linjoilla äitini kanssa että odotellaan tässä rauhassa että on ajankohtaisempi asia, samaa miettii anoppini. Mitä niitä vaatteita yms vielä ostelemaan, äitiyspakkauksessa tulee jo jonkun verran ja ystäviltä/sukulaisilta tulee lisää.. Joululahjaksi näin jälkikäteen äitini ostaa minulle äitiyshousut, mennään yhdessä kaupoille katselemaan.
Ymmärrän pahan mielesi, itse pahastuin kun ystäväni ei ollutkaan ultrakuvista niin innostunut kun toivoin, mutta ymmärsin kyllä myöhemmin että vaikka raskauteni onkin minun elämäni isoin asia, niin eihän se muiden elämän tärkein juttu ole.. Anna äitillesikin aikaa sopeutua tulevaan lapsenlapseen, kyllä hän ennättää vielä höösätä vauvan synnyttyäkin!:)
Rauhallista loppuodotusta Teille!:)
Ota myös huomioon, että äitisi voi hyvinkin olla sitä ikäluokkaa, joka on edelleen taikauskoista raskauden suhteen. Eli lapsesta ei juurikaan sovi hössöttää ennen sen syntymää, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Vanhemmat kun ovat nähneet elämässään kaikenlaista.. Ymmärrä myös häntä, vaikka lapsi onkin sinulle se maailman tärkein asia.
munkin äiti on sitä mieltä että mitään ei kannata ostaa olen nyt vasta viikolla 16 5, mutta hän ei kysele ikinä vointia ja jos puhun asiasta hän sanoo että turhaa ja pitää olla hiljaa, minä kun hihkun onnesta on vaikea olla puhumatta asiasta.
Kylläpä kuulosti tutulta. Itkin juuri viimeksi neuvolassa sitä kun oma äitini ei tunnu välittävän raskaudestani ollenkaan! Aluksi kun kerroin, että olen raskana ja että olo on ollut ihmeen hyvä (en ole joutunut oksentamaan), oli hänen kommenttinsa, että "no minkäslainen raskaus se se on kun ei edes okseta". Sen jälkeen ei ole juuri muuta kommentoinut kuin, että eihän sulla ole mahakaan vielä kasvanut. Voit kuvitella, miten pahalta tuntuu kun tuntuu, että toinen ei välitä - juuri kun toivoisi toiselta tukea.
Olkoot taikauskoa tai vaikka mitä, on se kumma jos ei voi kysyä, miten voi jos itse tasan tarkkaan tietää, mitä kaikkea raskaus on. Vai onko se tosiaan niin, että "raskaus ei ole sairaus" ja sen takia mistään vaivasta ei sitten puhuta???
Minä puolestani olen kieltänyt äitiäni hössäämästä lainkaan, appivanhemmille ei olla edes kerrottu.
En usko, että olen taikauskoinen, mutta koska mitä tahansa voi sattua, niin en ala halua hössötystä tms. vaan odottaa ja elellä rauhassa. Kyllä sitä sitten ehtii.
minunkaan äitini.. Ei osta mitään eikä puhelimessa aina etes muista kysyä raskaudesta mitään.
Mutta miehen puolen koko suku tuntuu höösäävän senkin edestä,hih!
Luulen että minun äippä vaan kokee ittensä kovin 'ikälopuksi' kun tulee mummuksi jo.. ;)
Ei osta mitään eikä puhelimessa aina etes muista kysyä raskaudesta mitään.
Mutta miehen puolen koko suku tuntuu höösäävän senkin edestä,hih!
Luulen että minun äippä vaan kokee ittensä kovin 'ikälopuksi' kun tulee mummuksi jo.. ;)
tuli kahdesti, vahinko!! Minä taas kämmäilen.
omat vanhempani ovat toki sanomeet olevansa hyvillään tulevasta lapsenlapsestaan, joka on heidän ensimmäinen. Mitään lahjoja( lasten vaatteita, tarvikkeita ym.)emme kuitenkaan tule heiltä saamaan, köyhiä eläkeläisiä kun ovat, kuten emme varmsti myöskään mieheni puolelta. Emme edes oleta, että meitä autettaisiin näissä hankinnoissa. Kyllä ne isovanhemmat voivat sitten muullakin tavoin ilahduttaa ja olen aivan varma, että sinunkin äitisi vielä iloitsee asiasta, mutta varmaan suojelee sekä sinua, että itseään ettette vielä tässä vaiheessa liikaa hankkisi tarvikkseita jos jotain vaikka tapahtuisikin.
Kiitos hyvistä kommenteista ja valaisevistakin mielipiteistä.On ihan kiva kuulla miten toisten äidit suhtautuu tyttäriensä raskauksiin ja huomata,ettei se oma äiti ainut ole joka ei hössötä tulevan lapsenlapsensa takia etukäteen.Ja todellisuudessa en varmaan yhtään tykkäisi,jos äitini tunkisi nokkansa meidän asioihin ja ostelisi kaikenlaista oman mielensä mukaan.En kyllä sitä alunperin tarkoittanutkaan,että äitini pitäisi ostaa meille kaikenlaitsa häkkisängystä lähtien,mutta sellainen pieni hössötys olisi tuonut tunteen,että hän todella odottaa innolla vauvan maailmaan tuloa.Me olemme mieheni kanssa molemmat työssä käyviä ja itse kyllä ostamme kaiken tarvittavan vauvalle... Minulla vaan tuntuu olevan sellaisia raskaana olevia kavereita joiden äidit hössöttävät kaikenlaista ja itseäni välillä nolottaa,kun oma äitini ei ole tehnyt mitään mistä voisiheidän kanssaan pulista.
Aion tänään tehdä testin, on menkat myöhässä jo sen verran, että oisko yritys onnistunut.. Haluan kovasti lapsen tai lapsia, mutta nyt jo pelottaa miten oma äiti suhtautuu.
Äiti on itse hyvin vanhoillisesti ja uskonnollisesti kasvanut, tietää kaiken ja vain hänen mielipiteensä ovat oikeita, muita ei tarvi kuunnella. Kaikkea erilaista paheksutaan ja varsinkin minä, ainoa uusavuton tytär teen kaiken väärin. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani sain kärsiä ylihuolehtivuudesta, pelkään nyt että äitini rupeaa määräilemään meidän elämäämme. Toki saan kiittää äitiä paljosta, kaiken hän on tehnyt hyvää tarkoittaen, kuri ja pelottelu on säästänyt mut monelta ikävältä asialta. Apu tietysti kelpaa samoin kuin neuvot, kunhan reviirit säilyisi. Ihan takuuvarmasti alkaa sataa ohjeita siivoamisesta, syömisestä, matkustamisesta, työssäkäynnistä, vaatteista, hiusten värjäämisestä yms. Naimisiin mennessäni äiti oli sitä mieltä, ettei avioliitto ole sellaisia varten jotka tekevät kolmivuorotyötä. Saa nähdä jatkuuko tarinointi. Voi olla, että pelkään turhaan, mutta nään silti jo nyt painajaisia, enkä edes ole varma että olenko raskaana! Jos olen, niin aion kyllä venyttää vanhemmille kertomista mahdollisimman pitkälle!
Se kultainen keskitie...