Sukupolven vaihdoksen jälkeen tilan uusi isäntä seuraa vaivautuneena ja kuuntelee tuskastuneena vieressä, kun isänsä käyttää puhevaltaa, vaikka oikea puhevalta on pojalla.
Maatilaa on hoidettu vanhan isännän tavalla 30 vuotta ja hän haluaisi sen jatkuvan samanlailla seuraavat 30 vuotta.
Omena ei kauaksi putoa maataloudessa, isä varmistaa sen.
Maatilaa on hoidettu vanhan isännän tavalla 30 vuotta ja hän haluaisi sen jatkuvan samanlailla seuraavat 30 vuotta.
Omena ei kauaksi putoa maataloudessa, isä varmistaa sen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätä varten vanhat isännät voi ulkoistaa kaupunkiin tai vähintään niin kauas kylälle että ei voi hyvin helposti tai äkkiä tulla tilalle. Asumisoikeus tilalla on vihon viimeinen lupaus. Tietysti vanhojenisäntien ja vanhojenemäntien työpanos on monesti silti aika merkittävä, usein kun vieläpä ilmaiseksi tekevät, mutta usein omanlainen riesa he ovat.
Tiedän monta paikkaa missä vanhat isännät ovat ruorissa, mutta myös jopa pari paikkaa jossa vanha äiti on ottanut sen "Niskavuoren Loviisan" roolin ja pompottaa koko taloa niin pellolla kun navetassa vaikka nuoret jo pitää. Jopa paikan jossa äiti määräsi poikaansa kaikesta, ja kuulemma ajoi ja säikytteli tiehensä kaikki pojan morsianehdokkaat toisensa jälkeen runsaitten haukkumisten kera joka osapuolelle, jälkeensä taisi jäädä sitten loppujen lopuksi vain rikkinäisiä ihmisiä...
Vanha on vanhaa ja uusi isäntä tekee uudella tavalla!
Voi silti olla hyvä pitää jonkinlainen, vaikka kokonaisen vuodenkierron kestävä, siirtymäaika, jolloin nuoret perehdytetään KAIKKIIN tilan asioihin, on se sitten ennen tai jälkeen kaupan. Usein molemmilla sukupolvilla on omat hommansa, vaikka vuosiakin olisi yhdessä tehty, ja nuorilta voi puuttua kokonaisuuden hallinta ihan tietämättään. Itse olemme jääneet aikoinaan appivanhempien kanssa paritalollisiksi lähes 20 vuoden ajaksi ja edelleen lähes 30 eläkevuoden jälkeen appi käy sillointällöin hätäilemässä erinäisten asioiden oikea-aikaisesta edistymisestä, vaikka on jo yli 80 v. Anoppi on joutunut paljon äkimmin luopumaan ohjailustani, meidän työnkuvamme kun muotoutuivat kovin erilaisiksi. Silti toivoisin saavani sen vuoden kulkea nuorten rinnalla, kunhan sen aika tulee, vaikka varmasti osaisin myös höllentää otetta ja myös nauttia lisääntyneestä vapaudesta kaikkien näiden kiirevuosien jälkeen. Toki tarpeeseen käytäisiin myös auttamassa, ei vain neuvomassa.