Ihastukselle kertominen

Itse ainakin kuuntelisin kohteliaasti mitä toisella osapuolella on kerrottavaa, enkä missään nimessä ainakaan nauraisi tai halveeraisi millään tavoin.
Vastaus riippuisi ihan tilanteesta, mutta tuskin ihan suoriltaan kyllä/ei -vaihtoehdoilla, ainakaan jos ei entuudestaan tuntisi.
Ainahan voi keskustella asioista vaikka toinen olisikin varattu tai ei kiinnostaisi romanttisessa mielessä.
Voihan nuo tilanteet johtaa myös kaveruuteen tai jopa ystävyyteen jos ei muuta.

Ylläolevalta ihana vastaus. Kohtelisin samoin muuten, paitsi en varattujen kohdalla. Heiltä en halua mitään tunnustuksia, koska koen sen kiusaamisena. Vähän kuin vittuilua. Että lälläslää, tykkään susta muttet kuitenkaan mua saa..

Että mun kanta varattuihin on että ensin jätetään se oma nykyinen ja sitten vasta tunnustellaan niitä ihastuksia muille.

Jos tuntisin samoin, olisin kiitollinen, että ihminen on avoin ja asia tulee esiin. Jos en tuntisi samoin, olisin edelleen kiitollinen, että asiasta voidaan puhua, eikä se jää epäselvänä mörkönä taustalle. Ihastuminen on tunne, josta voi keskustella rationaalisellakin tavalla.

Itse olen joutunut monet kerrat sanomaan ei, toki tilanteissa joissa molemmat ollaan oltu vapaita. Arvostan ja ihailen aina suoruutta ja rohkeutta..että joku uskaltaa ottaa torjunnan riskin ja on rehellinen itseään ja toista kohtaan. Kokemusta on myös varatulle tunteiden tunnustamisesta, itse sinkkuna. Kyllä se vaati paljon, keräilin rohkeutta jonkin aikaa ja mietin sanoja. Tottakai sitä miettii, miten varattu suhtautuu tunnustukseen ja ottaako tosissaan. Hän onneksi osasi suhtautua kunnioittaen. Toki selkeää vastausta en saanut.

Ottaisin vitsinä

Riippuu tietenkin miten yllättävä tilanne on yleensäkkin, jos se tulee ihan puskista niin siinä voi jonkun aikaa miettiä vastausta vaikka omiakin tunteita olisi, mitään loukkaavaa en kuitenkaan olisi sanomassa jos nyt itselläni ei tunteita olisi kyseistä naista kohtaan, miksi kohdella toista tavalla miten ei itse halua tulla kohdelluksi?

Ensimmäinen vastaus on tosiaan hieno. Mun mielestä olisi hienoa, jos asiasta voisi keskustella asiallisesti. Tunteet on kuitenkin eri asia, kuin teot. Itselle on vähän nyt käynyt niin, että tästä epätietoisuudesta on syntynyt mulle mörkö ja voin jotenkin pahoin. En oikeasti tiedä miten reagoisin, mutta itse en ehkä kokisi kiusaamisena varatun tunteiden tunnustamista. Olisin imarreltu, jos hänkin tykkäisi.

Luulin aina, että mikä tahansa muu kuin selvä "kyllä" tarkoittaa samaa kuin "ei". Luettuani tämän ja muutaman muun samanlaisen keskusteluketjun mieltäni alkoi kuitenkin kalvaa ajatus siitä, että ihastukseni olisi ehkä sittenkin saattanut pitää minusta. Se juna taisi kuitenkin jo mennä, joten mitäpä sitä enää vatvomaan...