Taukoa työelämästä.

Näyttää tulleen uusi laki voimaan tänä vuonna vuorotteluvapaasta.
Vuorottelukorvauksen suuruus on 70 % työttömänä maksettavasta päivärahasta.
enimmäiskesto 180 pv, työhistoriaedellytys 20 vuotta ja vuorotteluvapaata ei voi jaksottaa. tämä tieto löytyi https://www.tyj.fi/fin/ajankohtaista/?Eduskunta-on-hyvaksynyt-vuorotteluvapaalain-tiukennukset&nid=401 sivustolta.

Itse en ole ollut koskaan vuorotteluvapaalla,enkä pääse koskaan kokeilemaankaan.
Moni tuttava on ollut ja on vapaalla.Ovat hyvin tyytyväisen oloisia ja vähän terveemänkin näköisiä vapaalla ollessaan.
Tulot tietysti putoaa roimasti kun korvaus on pieni. Jos varaa on kuten yleensä tämän ikäisellä joka on ollut ikänsä töissä ja on myös pitänyt taloutensa kunnossa,mikäettei..
Ainakin samalla on helpompi hoitaa asioita kuntoon.Perhesuhde,muutto,työpaikan vaihto..Jotenkin yhdistän tällaiset vapaat siihen että ihminen haluaa aikaa ajatella ja tehdä joitakin tärkeitä päätöksiä elåmänsä suhteen..
Osuiko? :)

Oletko harkinnut muita taukovaihtoehtoja? Miksi pitäisi vuorotella? Sovi työantajan kanssa reilusti vaikkapa lomautuksesta!
Hankalampi vaihtoehto on irtisanominen työnantajan toimesta ja, jos molemmat haluavat, niin etukäteen suullinen sopimus uudesta pestistä.

Yritin aikoinaan vuorotteluvapaata ehdotella työnantajalle, mutta se tuntui olevan jotenkin liian vaikeaa. Silloin päätin luopua koko työelämästä kertaheitolla. Nyt sitten kitkutellaan eläkeikää kohti, vaikka sekin näyttää karkaavan pikkuhiljaa kauemmaksi.

Niin tekisi minunkin, mutta kun puoliso ei halua, eläkekarttuma pysähtyy ja lompakko ohenee liikaa. Vuorotteluvapaa on hyvätuloisten ja -osaisten extraetu.

Itse hyppäsin työelämästä pois 55 - vuotiaana. On se suunnittelua vaatinut kun en ole koskaan ollut mikään hirmutuloinen ja kaksi kertaa on vielä nainen sanonut, että lähde ulos, ja elatusmaksut tuli maksettavaksi kummastakin tapauksesta. Nuukalla elämisellä ja hiljaksilleen omaisuuden kartuttamisella tässä sitä kuitenkin nyt ollaan. Pari tonnia tulee lapaseen kuussa ja sillä elellään ihan kohtuullisesti vaikka perhettäkin on. Asutaan Aasiassa josta vaimokin on ja eläminen on täällä tietenkin halvempaa kuin Suomessa. Tosin minkäänlaista sosiaaliturvaa ei ole ja jos rahat loppuu niin saat kuolla rauhassa nälkään, kukaan ei ilmaiseksi ruokaa sinulle anna. No, meidän perheellä on talous turvattu ja vakuutukset kunnossa, että meillä ei ole hätää.
Tällä kaikella haluan kertoa, että hyvän elämän ehtoon pystyy itselleen järjestämään mutta se vaatii vähintään 10 vuoden suunnittelua enkä valtion varaan laskisi tänä päivänä yhtään.

Olen 55-vuotias ja pitänyt taukoja työelämästä pakon sanelemana ja myös vapaaehtoisesti. Olen tehnyt vakituisia ja pätkätöitä koko ikäni. Milloin työpaikka on lopettanut tuotannollisista ja taloudellisista syistä, milloin taas on ollut määräaikainen työsuhde jollain työvoimatoimiston työllistämistuella. Välillä olen opiskellut, työvoimapoliittisessa koulutuksessa välillä omaehtoisesti. Olen ollut myös pitkällä melkein vuoden kestävällä sairauslomamalla.

Minulla on 6-eri ammattia josta 3-olen hankkinut työvoimapoliittisessa koulutuksessa, aiemmat omaehtoisessa koulutuksessa. Olen ollut kotihoidon vapaalla lasten syntymän jälkeen 3-vuotta. Olen ollut työttömänä pisimmillään muutamasta viikosta - yli vuoteen, hyviä ja pitkiä työsuhteita on ollut välilillä mutta ei sitä yhtä ja ainoaa. Omaisuutta on tästä huolimatta vuosien myötä vähän karttunut. En usko enää edes saavani vakituista työtä toki haen ja hakemuksia laitan, pätkätöitä onneksi on ollut ja hyvä näin.

Olen myös pitänyt kuukauden parin palkattomia lomia ilman mitään tukia, terveydellisistäkin syistä elänyt välillä säästöilläni.

Tähän tilanteeseen päädyttiin syystä että miehelläni oli työ jonka vuoksi muutimme useamman kerran paikkakuntaa, hänellä oli hyvä palkka joka olisi mahdollistanut minun kotonaolon silloin. Olen yrittänyt kuitenkin pysyä työelämässä ja kartuttaa omaa eläkettä joka tulee kyllä olemaan pieni. Edelleenkin säästä jokaisessa työsuhteessa ollessani pahan päivän varalle, joka mahdollistaa pakollisten tai omaehtoisen taukojen pitämisen työelämässä. Epävarma tuo tulevaisuus on mutta pitää vaan luottaa että elämä kantaa ja että pysyisi terveys.

Joillekin vuorovapaan pitäneille on sitten seuraavissa yt:ssa tullut kenkää, kun työnantaja on katsonut, ettei heillä ole työmotivaatiota, kun ovat lähteneet vapaille...
Entisestä työpaikasta oli pari rouvaa vuorottelemassa, toinen taisi olla sinkku. Ainuttakaan miespuolista vuorottelijaa en tunne! Lähinnä kunnan työntekijöitä sitten muut vuorottelijat.
Noista työttömyystuista; nyt sentään saa 524,80/4vk työmarkkinatuen, vaikka siippa tienaisi mitä. Muutama vuosi sitten siipan piti elättää työtön puolisko, jos tienasi jotai pari tonnia ja työttömältä oli ansiosidonnaiset loppu. Eli kyllä parannusta hitusen on tapahtunut.
Onhan toi 50v työnhaku turhaa, mutta työkkäri pakottaa siihen.