Viiden yhteisen vuoden jälkeen rakastan miestäni. Mutta intohimo on poissa, rakastan häntä kuin hyvää ystävää. Tiedän , tiedän, alkuhuuma haihtuu ja suhde tasaantuu, ei aina voi olla kuin elokuvissa jäkätijäkätijäkäti... Mutta ei kai näinkään ole hyvä? Vaikeimmalta tuntuu, että mies rakastaa minua niin paljon, haluaa minua. Rakastunut minuun uudelleen, kuten sanoo. Miksen minä sitä tunnetta löydä? Kun tuntisin edes ikävää, jos hän on poissa... Seksistä on hävinnyt se upea yhdessä olemisen tunne, muutaman huonon vuoden jälkeen mies on erittäin halukas mutta minulle se on vain mekaanista tekemistä.
...vai pitääkö vain tottua?
...vai pitääkö vain tottua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi erittäin hyvä asia jonka sun kannattaisi tehdä on lähteä yksin viikon lomalle jonnekin.
Sanot että tarvitset hermolomaa ja hemmottelua yksinäisyyden ylellisyydessä. Ei yhteyden ottoja viikon aikana puolin eikä toisin. Ja kyllä kuule toimii!! Tämä järjestely on tehnyt ihmeitä tuollaisissa tilanteissa. Kokeile ihan oikeasti ennen kuin lamaannut suotta. Tunteetkin tarvitsevat lepoa ja lomaa. Joskus jatkuva yhdessäolo on niin tiivistä ettei kuule omia ajatuksiaankaan,sisimmistä tunnoistaan puhumattakaan. Sano hänelle, sinä kyllä ymmärrät tämän tarpeeni lomaan KOSKA rakastat minua niin paljon.
on intohimo lepotilassa. Ja tuon on sanonut joku paljon mua viisaampi henkilö ;-)
Jos hellyyttä löytyy arjessa, ei intohimon leimahtamiseen tarvita kuin pieni tuuppaus. Jos hellyyttä ei ole, sitten on vähän vaikeampaa.
Viiden vuoden jälkeen ei ole mikään ihme jos intohimo hiipuu, mutta se on ihan normaalia ja siitä pääsee kyllä ylitse. Ei se ole mikään tunteiden tai rakkauden lopullinen kuolema niin kuin yleisesti luullaan. Jos samojen juttujen tekeminen makkarissa alkaa kyllästyttämään, pitää yrittää keksiä jotain uutta. Tehdä jotain mitä ette ole tehneet aiemmin.
Miettikää mikä sai sen intohimon aikanaan syttymään, sitten tiedätte mikä sen sai sammumaan ja osaatte varoa niitä asioita. Tehkää siitä projekti, ja pitäkää yhdessä hauskaa :-)