Sydänystävää on vaikea löytää. Tuntuu, että useimmat eivät edes huomioi minua ja sanomisiani; eivät pidä minua mielenkiintoisena, joten en heille edes jaksa puhua mitään minusta, niin he eivät edes tunne minua yhtään. Joutuu olemaan joidenkin kanssa niin pintatason jutuissa vaikka olisikin "ystävä". Kaksi ihmistä olen löytänyt, jotka oikeasti ymmärsivät minua ja molemmat olen menettänyt. Aina yritän löytää ihmisestä sen puolen, joka haluaisi todella tietää minut, tutustua ja arvostaa minua niin kuin minä haluan toisen tuntea. Se on vaikeaa ja usein joudun pettymään. Yksi aloittaa sen, ettei huomioi sanomisiani. Toinen aloittaa pienen piikittelyn. Ja yksi vielä pitää minua ihan kajahtaneena. Sitten muut eivät edes voi kysyä, mitä minulle oikeasti kuuluu ja olla kiinnostuneita minunkin asioistani. Tuntuu vaan todella tyhjältä.
Vaikea saada ystävää
Puranvaintätä
760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ystäviä voi olla monenlaisia. Jotain yhteistä toisen kanssa on tunnettava tai koettava. Yleensä olen löytänyt ystäväni luonteeltani samanlaisesta ihmisestä kuin itse olen. Luotettavuus on toinen tärkeä juttu. Ystäväksi ei voi tulla, jollei luottamusta ole. Ystäväni ovat pysyneet elämässäni, onneksi. Luotamme toisiimme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,että olisimme jatkuvasti yhteydessä. Tapaamme ja soittelemme harvakseltaan. Arkiystävää itsekin kaipaan. Harrastuksiin ja muihin menoihin. Sydänystävä olisi 10 arvoinen monellekin meistä. Myös minulle. Tsemppiä sinulle.
Minkä ikäinen sinä ap olet? Vanhemmiten ihmisten on vaikea solmia ystävyyssuhteita. Ja tarkoitan sellaisia aitoja ystävyyssuhteita, kyllähän sellaisia pinnallisia ystävyyssuhteita syntyy työ-ja harrastuspiireissä tms. Mutta ehkä sinä ap lähdet alkuunsa liian syvällisillä asioilla liikkeelle. Aloitat kevyemmin jutustelun ja sitten kun huomaat, että onko se ihminen jonka kanssa olet ystvävystymässä syvällisempi niin voitte jutella syvällisemmin. ja ole tosiaan varovainenkin alkuunsa ettet loukkaamalla tms. karkoita toista pois.
Mulla ei oikeastaan ikinä ole ollut ystäviä, jotain tuttavia vain. Yks tuttava teki mulle selväksi ettei hän mua ystävänään pitänyt koko parinkymmenen vuoden tuttavuudemme aikana. Aina piti muita ystäviään mua parempina ja aina kun oli parempaa seuraa tarjolla, perui mun kanssa sovitut jutut. Yhdestä ihmisestä luulin saaneeni ystävän, mutt aika pian huomasin ettei hän mua ystävänään pitänyt. Kelpasin hänelle paremman puutteessa seuraksi, kun löysi omalleen tasolleen paremmin sopivaa seuraa, pisti mut syrjään, hän ei enää tarvinnut mua kuuntelijaksikaan.
Ehkä mussa on vaan liian paljon ulkoisia ja sisäisiä vikoja kelvatakseni kellekään ystäväksi, enkä ole millään tavalla mielenkiintoinen ihminen, ett joku edes haluais tutustua muhun. Nykyään tuntuu etten tuskin koskaan tulen ystäviä saamaan. Kaipa tähän yksinäisyyteenkin tottuu pikkuhiljaa, ei se uutta ole mulle, pentunakin olin paljon yksinäni.
Tuo on ikävä kuulla. Itse en ainakaan olisi noin valikoiva ja epäreilu miltä ystäväsi kuulostavat. Olethan itse ystävällinen, jonkun verran avoin ja kiinnostunut tuttavistasi? Itsekin voit jotain tehdä ystävyytesi eteen. Toivotan onnea sinulle.
Kuulostaa ihan minun elämältä... Monin tavoin olen kavereita yrittänyt saada, tutkiskella mikä minussa on vikana kun kaikki jättää...
https://m.youtube.com/watch?v=8xkaRFUpHe4
Näin ystävän päivän kunniaksi
Kaikkea hyvää kaikille yksinäisille ihmislle ihan joka paikkaan. Toivottavasti teille osuu kohdalle joku kiva ihminen, joka olisi vilpitön ja mukava ja reilu. Koitetaan jaksaa T. Tonttu Torvinen:)