mies kiinni alkoholisti ex:ssä

Riippuvuussuhde. Miehesi yksinkertaisesti koki, että hänen exänsä tarvitsee häntä enemmän kuin sinä, minkä myös osoitit oikeaksi päätelmäksi.

Sinulla ei ilmeisesti ole heikkouksia. Heikkouksia, joita "hoitamalla" miehesi olisi tuntenut itsensä tarpeelliseksi. Olit toisinsanoen liian itsenäinen.

Jos olisit alkanut juopottelemaan, niin miehesi olisi unohtanut exänsä. Silloin sinä olisit ollut se, jota hän olisi hoivannut. Et vain saanut kohdiskohdistettua miehesi hoivausviettiä itseesi.

Sellaista se on, kun ei juo riittävästi alkoholia.

Mutta eihän se voi olla rakkautta? En oikeasti ymmärrä, miksi ryhtyy rakentamaan minun kanssani suhdetta, jos yrittää päästä riippuvuudesta eroon. Tarvitsee? Voiko hän olla sairastunut läheisriippuvuuteen. Jotenkin jännä, että ihminen tuntee olevansa tarvittu , ja hyvä , kun alkoholisti tarvitsee häntä. Minä, hellyyttä ja rakkautta antanut, sitoutunut nainen ei kelvannnut että olisi tarpeeksi sitoutunut.

Tällä hetkellä hän on alkoholistin kanssa. Joka pilasi miehen välit häneen lapsiinsakin, häiriköi, oksentaa sangon vieressä, kun juoma loppuu, ei syö diabeteslääkkeitään. Nainen, joka varmasti kohta miehen mukaan kuolee juomiseen. EI ymmärrä tällaista riippuvuutta. Koen välillä syyllisyyttä, että olisiko minun pitänyt riittävästi tukea miestä pääsemään eroon? Olisiko oikeasti ollut minun tehtäväni?

Alkoholistin kumppaneilla on tapana sairastua läheisriippuvuuteen.

läheisriippuvuus on sitten tässä tapauksessa todella paha; ero tapahtunut kolme vuotta sitten heillä. Ilmeisesti läheisriippuvuus aiheuttaa tunne-elämässä vaikeuksia? Miehen jo kuolleet vanhemmat olivat molemmat alkoholisteja. Lisäksi hän ei vieläkään, kohta 50v. tiennyt, mitä elämältään haluaa. Ystäviä ei ollut paljon.

ilmeisesti, mies ei tarvinnut minua. Eli hän ei rakastanut minua. Onko oikein, että hän kantaa exälle juotavaa, tekee hänelle viiniä.. tuhoten hänet! Mies melkein tuhosi minutkin. Ihan rikki, ja kaipaan häntä. Järki tosin sanoo, että kiitos ei: )

miten alkoholisti aiheuttaa läheisriippuvuuden`?

kylläpä täällä sitten on vihaisia vastauksia. Joo, en todellakaan tarkoittanut,etteikö tämä alkoholisti olisi ihminen myöskin. Ja varmasti ihana sellainen. Alkoholismihan on sairaus, joka voi olla parannettavissakin. Yritän vain ymmärtää sitä, että miksi mies haluaa tuhota tämän alkoholistin kantamalla hänelle lisää juomaa, eikä auttaa pääsemään siitä eroon! Sanoin siitä hänelle monta kertaa. Tuntuu, että itsekin pääsi ryyppääään... äh, turha moittia minua narsistiksi. Vaikka itsekin halusin suhteen päättyvän, niin ei se sitä tarkoita, ettenkö miehestä välittänyt. Tunteita on vieläkin. Yritän vain ymmärtää, ja ymmärtää ja ymmärtää... jos se tarkoittaa sitä, että minut haukutaan tällä palstalla alimpaan helvettiin, niin sitten se on sitä! Rakastin, ja rakastan. Kärsin. Joskus on vain pakko päästää irti, että itse pelastuisi. Välillä kuitenkin miettien, että teinkö virheen.

No.ei ollut sika. Ihan tavallinen mies josta välitin.

Itsellä vähän samantapainen kokemus. Veljeni on ns. ”tolkun ihminen”, Akateemisesti koulutettu, pitkän työuran tehnyt mies, jolla ”oma pakka kunnossa”. ei mikään kiipijä vaan perustallaaja, kiltti, sosiaalinen ja huolehtiva perus-mies. Hän erosi pitkästä avioliitosta ja lasten kanssa välit hyvät. Ero ei ollut helppo. Mies löysi laastarisuhteen ikäisestään naisesta. Alkuaikana nainen oli kuin unelma: kaunis, rehellinen, älykäs, kiltti ihminen, joka oli vain ”vaikeassa elämäntilanteessa”. Veljeni oli kuin ”ritari valkealla ratsulla”, jota nainen sai kiittää siitä, että hänen onnettomaan elämäänsä tuli viimein valkeus ja onni. Näin nainen hoki.
Ainoa, että nainen oli juoppo, joka oli ryssinyt kaikki työsuhteensa epäsäännöllisellä elämällään. Veljeni avulla nainen sai kuulemma jälleen uutta voimaa löytää työtä ja käydä siellä. Nainen on epätavallisen takertunut veljeeni -ja ei vain veljeeni, vaan kaikkiin muihinkin lukuisiin exiinsä sekä vanhempiinsa. Juomisen lopettaminen ei useista katkoista huolimatta sujunut. Naisella on myös 1-tyypin diabetes ja glaukooma.

Veljelläni on ollut tämä outo inho/viha/rakkaussuhde jo 3 vuotta. Hän on eronnut naisesta lukuisia kertoja ja ajanut tämän ulos ryyppäämästä asunnostaan. Tämä on aina ryöminyt takaisin, paukutellut, potkinut ovea, itkien, huutaen ja anellen.

Monet yöt veljeni on valvonut tämän kännikalan ketoarvoja ja sokruja, vaikka aamulla on pitänyt mennä töihin. Monet yöt hän on puolinukkuvana kuunnellut tämän kännihöperöintiä. Monet illat olen joutunut kuuntelemaan puhelimessa veljeni synkkää yksinpuhelua, kuinka veljeni toivoo, että kun tämä nainen kuitenkin tekee itsaria viinalla, niin kuolisi pois ja nopeasti, ettei tarvitsisi kauaa enää kestää ja katsella tuollaista. Veljeni jostain kumman syystä tuntee suhteettoman suurta syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa näistä ajatuksista ja naisen tilasta.

Naisella on historiaa siitä, että häntä on saanut nussia kuka vaan, joka on tarjonnut viinaa. Nytkin kun veljeni on tullut töistä kotiin, hän on löytänyt daamin toisinaan ympäripäissään jonkun exänsä seurassa. hän vannoo rakastavansa veljeäni eikä ikinä pettäisi ja haluaa tämän kanssa kiihkeästi naimisiin yms. mutta hänellä on erittäin läheiset suhteet exiinsä, jotka myös toisinaan tuovat hälle edelleen ”jostain syystä” viinaa.

Nykyään myös veljeni on alkanut ottaa kuppia, koska ei muuten kestä toisen kännäystä. Hän myös soimaa itseään ”huonoksi ja pahaksi ihmiseksi”. Kyllä hänen järkensä sanoo, että tuosta naisesta on päästävä eroon ja että hän ei tunne enää edes mitään intohimoa naista kohtaan, mutta nainen on niin takertuvainen, ei vain nainen, vaan koko naisen suku. Naisen 70 v. äiti ja 90v. isoäiti soittelevat päivittäin veljelleni, että miksi veljeni ei ole vastannut heidän kulta-tyttönsä, jo yli 40v. naisen soittoihin yms. veljeni on alkanut kokea, että hän on niin huono ihminen, ettei edes ansaitse parempaa.
Itse ihmettelen, mikä on se voima, jolla tuo nainen saa pidettyä veljeni pauloissaan. veljeni on jo ammattinsakin puolesta jämäkkä ihminen. Ei mikään reppana.

Puhutaan paljon läheisriippuvuudesta, mutta unohdetaan, että me kaikki olemme läheisriippuvaisia. Me olemme sosiaalisia laumaeläimiä. Yksin, ilman muita emme pärjää. Kaikki laumaeläimet ovat läheisriippuvaisia.
On tosin olemassa vakava persoonallisuushäiriö nimeltään ”riippuvainen persoonallisuushäiriö”. Kukin voi googlata sen netistä.

Persoonallisuushäiriöt esim. narsistinen, epävakaa, sosiopaattinen, riippuvainen yms. ovat muodostuneet hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa ja niitä on vaikea parantaa. Tällaiset ihmispedot ovat oman selviytymisensä takia hioneet taitojaan jo ihan pikkupiltistä alkaen, he ovat manipuloinnin, sumuttamisen ja syyllistämisen mestareita. kun tällaisen ihmisen koukkuun joutuu, niin siitä ei niin vain luikertele pois.

Kun jotenkin selviää tästä koukusta, niin sitä itsekin uhri on jälkeepäin terapiassa ihmetellyt, että mikä minuun oikein meni, miksi en tajunnut, nähnyt ja huomannut. Miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin. Miksi annoin hänen tuhota elämääni. Miksi säälin häntä, näin hänet uhrina ja syyllistin itseäni.
Minusta parasta olisi, hyvä aloittaja, jos todella haluat tämän miehen kanssa uudestaan suhteeseen, niin pistä ehdoksi, että se mies menee sellaiselle terapeutille, joka on erikoistunut hoitamaan persoonallisuushäiriöisten uhreja. Ammatti-ihminen osaisi avata sitä seittiä, mihin persoonallisuushäiriöinen on uhrinsa kutonut. Hän saa miehen ymmärtämään ja oivaltamaan tilanteen syvällisesti.