enkä tiijä mistä löytäisin numerosi. Enkä kyllä tiijä siitäkään että uskaltaisinko viestiä laittaa, en ainakaan soittaa. Mien en pysty tulee ovesi taakse rimputtaa kelloa tai kolkuttaa, sie varmaan oot menny etiäpäin elämässä. En ehkä selviäisi jos näkisin siut jonkun toisen kanssa, onnekseni ei olla kaupoillakaan törmätty. Kerran jo särjit sydämeni, en muista illasta muuta kun sen mitä kerroit duunireissulla hauskaa pitäneesi. Nyökkäilin ja hymyilin, mutta tajusin kai sillon ettet sie minnuu tahtonu. Sillälailla aina omistaa. Haavekuvahaihtu ja muuttui päässä kaikki aina vaan vaikeammaks. Vielä siltin mietin sinnuu päivät pitkät. Ainakun aivot seisahtaa, kuvittelen ja haaveilen. Uneksinkin öisin. Joutuu erikseen tekkee kaikenmaailman hörhöilyä, että pääsisin ite eteenpäin. Ikävöin vaan siun seuraa, silmiä ja hymyä. Että voisin halailla, suudella tulla sinne kylkeen kiinni pimiän tullen. Vaikee olla ikävöimättä kun ei saa rakkautta karkotettua. Siun synttäreitten aikaan aina tekis mieli leipoa kakkua ja juhlia vaan. Nauraa ja sekoilla. Nähdä sitä siun harvinaista hymyä. Rakastan siuta, ehkä uskaltaisin laittaa viestiä kun vaan saisin siun numeron jostain..
Siulla pian syndet
Elisapapantteri
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.