kaipausjaikävä

Mikä on bronie

Se olisi kuin mesileipää ja suollatarpomista.

Pitäis varmaan ensin pystyä olemaan 20min samassa tilassa.

Oikein mukavaa. Helliä katseita, halailua, pusuja, kiivasta rakastelua. Kaikkea sitä, mikä tuntuu hyvältä. Matkustelua, kotihommia, metsäretkiä yms. Ai niin. Pitäähän töissäkin välillä kulkea.

Lupaat vaan.

Toiveestasi leipoisin aamusta iltaan suklaabrownieita ja katselisin kun mätät niitä kiduksiisi. Suklaan ollessa hintavaa ja vielä kallistuessa tämä alkaisi rasittaa talouttamme, unohtamatta muita brownieaineksia joita kantaisin kaupasta selkäni uhraten.

Painosi nousisi pikkuhiljaa, etkä oikein viitsisi enää nousta edes mukavasta tv-tuolistasi, jonka viereiselle pöydälle, kätesi ulottuville tarjoilen uunilämpimät leivonnaiset. Lopulta alkaisin pestä sinua paikallasi ja huolehtia hammashygieniasta ja
luonnollisista tarpeistasi. Tilanne alkaisi huolestuttaa minua ja mietin tekisinkö brownieista kevyempiä. Tyrmäät ajatuksen ja ensimmäisen kerran kiukuttelet minulle, vaikka vain hyvää ja parastasi ajattelin.

Kiukkusi saa aikaan outoja tuntemuksia minussa ja mietin "onko hän tämän vaivan arvoinen". Olen jo katsellut pitkään kaupan kassaneitiä, joka välillä kyselee päästä maistamaan leivonnaisiani, kun on huomannut kuinka paljon niitä leivon. En ole kehdannut pyytä ketään kylään, kun tilanne on vaikeasti selitettävissä.

Mietin ratkaisua pulmaan ja saan ahaaelämyksen. Laitan leivonnaiseen myrkkyä, niin pääsen eroon kiukuttelijasta ja voin pyytää kaupan kassaneidin kylään leivonnaiselle.

Näin tehtyäni kassaneiti vihdoin saapuu kylään ja istuu mukavasti tv-tuolille, tarjoilen hänelle viereiselle pöydälle, käden ulottuville. Toiveestaan hän jää yön yli ja vapaapäivän ollessa kyseessä, leivon hänelle aamusta iltaan suklaabrownieita ja katselen kun hän mättää niitä kiduksiinsa. Suklaan ollessa hintavaa...

Milloin näemme on kova ikävä silmiäsi ja ääntäsi.

Koska mä en ole brownie , suklaabrownie enkä bronie.

Mutta, kuulostat tutulta.