Onko muilla entisillä anorektikoilla sairaus "parantunu", kun on alkanu juomaan viinaa ja saanu vaikka vakituisen kumppanin?? Itse olin 13-15 vuotiaana pakkomielteisesti (liikunta-rituaalit, sama ruokavalio, joka päivä) sairas, kunnes aloin seurustelemaan ja pikkuhiljaa aloin lihoa takaisin niihin mittoihin, mikä olin ennenkin. 15 vee aloin dokaamaan ja anoreksia vaihtuikin joka viikonloppuiseksi dokaamiseksi =(. Sitten kun lopetin alkoholin käytön raskauteni takia(19 v), laihduttamis intoni syttyi taas. Tuntuu, että meen aina riippuvuudesta toiseen..Jos en juo, niin sit olen terveyshullu ja yliliikunnallinen ja laihdutan itseäni aivan liikaa..Juominen taas helpottaa siitä pelosta, mitä on nuorempana anoreksian takia joutunut kärsimään =( ..
Vieläkin syömishäiriöinen, mutta sen hirveyden uudelleenpuhkeaminen varjostaa ja pelottaa..
Jos tällä palstalla on "parantuneita", niin varmaankin ymmärrätte =)..Miten olette pärjänneet?? Onko teilläkin anoreksian "pakkomielteinen riippuvuus" johtanut johonkin toiseen riippuvuuteen??
Vieläkin syömishäiriöinen, mutta sen hirveyden uudelleenpuhkeaminen varjostaa ja pelottaa..
Jos tällä palstalla on "parantuneita", niin varmaankin ymmärrätte =)..Miten olette pärjänneet?? Onko teilläkin anoreksian "pakkomielteinen riippuvuus" johtanut johonkin toiseen riippuvuuteen??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin avohoidossa yli vuoden kestävän jakson syömishäiriöni takia. Ja kaikkien psykiatrien, ravitsemusterapeuttien, fysioterapeutin, lääkärin ja oma sairaanhoitajan ym..takia en siedä enään mitään lääkäreitä.
mulla kävi itseasiassa vähän toiste päin: muista pakkomielteistä (koulu ja liikunta) anoreksiaan.
Elikkä oli pakko lukea ja lukea, että sais numerot 10:iin..ja samal se pakkomielteinen liikunta...
koulussa mulle ei riittäny mikään kymppi, jos en sitä "ansainnu". piti olla täydelliset vastaukset (siis pelkät täydet pisteet ei riittäny, lauseet ja käsiala. piti lukea pahimmillaan 5tuntia koulun jälkeen, katoin kellosta. mä tein muistiinpanoja ja ylimääräsii tehtävii. mikään ei riittäny, mikään ei ollu hyvä. musta tuntu et meidät päästettiin liian helpolla kun maikat ei vaatinu täydellistä omistautumista opiskelulle.
liikuntamäärä kasvo hitaasti 23tuntiin viikossa: aerobiccia, spinningiä, kuntosalia ym. kolmen tunnin treeniputki oli ihan tavallista. mä en muistanu millon olisin pitäny vapaapäivän. en tajunnu miks kaikki oli niin huolissaan musta. mun oli vaan pakko treenata, vaik tiesin et kehitys tapahtuu levossa. sit kävin viel aerobic-ja spinningkoulutuksen ja aloin vetään tunteja. vähitellen omat treenit jäi vähälle, eikä ne oo pakkomielteisiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000006105608