Tässä pohdittavaa

Sinähän hörhö olet, väität, että: Ihminen elää kuoltuaakin Jumalan muistissa.
No tuollaista kohtaa nyt ei ainakaan ole raamatussa.
Miten sinä selität ihmisen kuoleman? Eihän sitten ole taivasta, helvettiä, ei mitään, kuoleman jälkeen.

Oletko kuullut kuolleiden herättämisestä? Oletko lukenut Raamatusta, että muistohaudoissaan makaavat nousevat ylös viimeiselle tuomiolle? Tässä sinulle luettavaa ihmisiltä, jotka ovat todellakin tutkineet Raamattua ilman historiallista, kirkollista oppi-iestä!

https://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksiä/mitä-kuolemassa-tapahtuu/
https://www.jw.org/fi/julkaisut/lehdet/wp20150801/mitä-kuoleman-jälkeen-tapahtuu/
https://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/mitä-merkitsevät-sanat-sielu-ja-henki/

SelitäNyt_ kirjoitti:

Sinähän hörhö olet, väität, että: Ihminen elää kuoltuaakin Jumalan muistissa.
No tuollaista kohtaa nyt ei ainakaan ole raamatussa.
Miten sinä selität ihmisen kuoleman? Eihän sitten ole taivasta, helvettiä, ei mitään, kuoleman jälkeen.

Lue lisää

Ikävä kyllä, ihminen kuoltuaan joutuu "taivaaseen", joka on ihan helvetin, hornan hirveä paikka. Olen aivan varma (kannattaa kysyä joiltain todella hyviltä, osaavilta, luotettavilta selvänäkijöiltä), että meissä jokaisessa ihmisessä on lisäksi Henki, joka ehkä irroitetaan meistä, ruumiista, ja ne, jotka ovat onnistuneet elämään elämänsä hyvin, nuhteettomasti, saavat pitää itsensä sen Hengen kanssa yhdessä, siellä "taivaassa". Mutta ne, jotka ovat saaneet Jumalan vihan (aiheettomankin) niskaansa voivat kuoleman yhteydessä joutua erotetuksi siitä Hengestä. Valitettavasti noi Henget, jotka ovat meissä, elämän mukana, ovat Jumalan armoilla, kuten se jäljelle jäävä ruumiin persoona. Jumala ikuisessa (aiheettomassa) vihassaan voi alkaa VALEHDELLA kys. henkilön elämästä (niin maan päällä kuin "taivaassa") ja myös sen Hengen pakottaa kaikenlaiseen VALEESEEN, vaarallisiin VALEISIIN, ja kaikki tämä sitten menee sen kys. henkilön piikkiin, maineeseen, kunniaan, nimeen, että toi kys. henkilö mukamas siellä henkimaailmassa joutuu vaikka mihin saatanan kiipeliin, kun Jumala pakottaa sen Hengen kaikkeen, jopa VALEESEEN. Olen kokenut monta kertaa, että ihan kuin minulta revittäisiin sitä minun henkeä pois, ja on usein revittykin, ja että minä olen se ruumiinräppänä, joka jään maan päälle, Henki jonnekin ylös. Minusta jäi aina vain pelkkä kituva ruumiinräppänä, mutta silti olin tajuissani, paljon pienemmillä aivokapasiteetilla. Näin väitän, ja pelkään pahoin, että juuri tollaisen takia emme pääse koskaan oikeutettuun lepoon. Olen nähnyt niin hirveitä asioita, ihan oikeasti henkimaailmasta, taivaasta, ja myös meidän ihmisten elämistä täällä maan päällä, jossa meistä eläessämme jo VALEHDELLAAN Henkeämme myöten ihan hirveitä juttuja, ja tosi VAARALLISIA sellaisia. Ei kai tosta Jumalasta pääse eroon, muuta kuin jos sen pakottais avaruusalukseen. Hirveitä, hirveitä, olen ollut pakotettuna katsomaan koko yli 10 vuotta, silmät apposen auki.

Sinä elät - kokemuksesi eivät ole kuolemasta! Tulee mieleen, että voisivatko nämä kokemuksesi johtua päihteistä, lääkkeistä...? Kaikella kunnioituksella sinun arvostelukykyäsi kohtaan, mutta nämä kokemuksesi vaikuttavat liian synkiltä, kun verrataan niitä miljoonien muiden kokemuksiin, jotka sanovat käyneensä tuonpuoleisessa, esim. ollessaan lähes kuolleina fyysisesti.

EiKaiToivoaKellään kirjoitti:

Ikävä kyllä, ihminen kuoltuaan joutuu "taivaaseen", joka on ihan helvetin, hornan hirveä paikka. Olen aivan varma (kannattaa kysyä joiltain todella hyviltä, osaavilta, luotettavilta selvänäkijöiltä), että meissä jokaisessa ihmisessä on lisäksi Henki, joka ehkä irroitetaan meistä, ruumiista, ja ne, jotka ovat onnistuneet elämään elämänsä hyvin, nuhteettomasti, saavat pitää itsensä sen Hengen kanssa yhdessä, siellä "taivaassa". Mutta ne, jotka ovat saaneet Jumalan vihan (aiheettomankin) niskaansa voivat kuoleman yhteydessä joutua erotetuksi siitä Hengestä. Valitettavasti noi Henget, jotka ovat meissä, elämän mukana, ovat Jumalan armoilla, kuten se jäljelle jäävä ruumiin persoona. Jumala ikuisessa (aiheettomassa) vihassaan voi alkaa VALEHDELLA kys. henkilön elämästä (niin maan päällä kuin "taivaassa") ja myös sen Hengen pakottaa kaikenlaiseen VALEESEEN, vaarallisiin VALEISIIN, ja kaikki tämä sitten menee sen kys. henkilön piikkiin, maineeseen, kunniaan, nimeen, että toi kys. henkilö mukamas siellä henkimaailmassa joutuu vaikka mihin saatanan kiipeliin, kun Jumala pakottaa sen Hengen kaikkeen, jopa VALEESEEN. Olen kokenut monta kertaa, että ihan kuin minulta revittäisiin sitä minun henkeä pois, ja on usein revittykin, ja että minä olen se ruumiinräppänä, joka jään maan päälle, Henki jonnekin ylös. Minusta jäi aina vain pelkkä kituva ruumiinräppänä, mutta silti olin tajuissani, paljon pienemmillä aivokapasiteetilla. Näin väitän, ja pelkään pahoin, että juuri tollaisen takia emme pääse koskaan oikeutettuun lepoon. Olen nähnyt niin hirveitä asioita, ihan oikeasti henkimaailmasta, taivaasta, ja myös meidän ihmisten elämistä täällä maan päällä, jossa meistä eläessämme jo VALEHDELLAAN Henkeämme myöten ihan hirveitä juttuja, ja tosi VAARALLISIA sellaisia. Ei kai tosta Jumalasta pääse eroon, muuta kuin jos sen pakottais avaruusalukseen. Hirveitä, hirveitä, olen ollut pakotettuna katsomaan koko yli 10 vuotta, silmät apposen auki.

Lue lisää

"Olen kokenut monta kertaa, että ihan kuin minulta revittäisiin sitä minun henkeä pois, ja on usein revittykin, ja että minä olen se ruumiinräppänä, joka jään maan päälle, Henki jonnekin ylös. Minusta jäi aina vain pelkkä kituva ruumiinräppänä, mutta silti olin tajuissani, paljon pienemmillä aivokapasiteetilla."

Maailmankaikkeudessa, jossa tapahtuu korkeammilta tasoilta ohjattua joskus totaalistakin henkistä valmennusta, tapahtuu joskus noin. Noita voi tapahtua pitkiäkin jaksoja ihmisen elämässä. Kristinuskon käsitteellisessä kehikossa tuota on oikeastaan melko mahdoton ymmärtää, koska kristinusko keskittyy ainoastaan uskoon Jeesuksen Kristuksen kaikkialliseen syntien sovitustyöhön, jonka oletetaan tekevän kaiken tarpeellisen, ilman mitään henkisen kehityksen tarvetta kenellekään. Ihminen saa vapaasti pysyä "likaisena pelastettuna", jos vain on uskova. Sellaisessa kehikossa tapahtuva yritys kuvata tuota prosessia voi vaikuttaa vähintään sekopäiseltä, koska hommaan sisältyvää tarkoitusta ei ymmärretä. Sen sijaan monessa vanhemmassa uskonnossa, kuten hinduismissa, jossa on paljon laajempi kosmologia, joka sisältää osanaan kaikkien olentojen kehittymisen, tuo voidaan kuvata aivan selkokielisenä niin, että asian tarkoituskin käy ilmi.

Hinduismissa on tarkoitus lopulta saavuttaa valaistuminen ("pelastuminen"), ja tärkein osa kohti sitä vievää kehitystä on egosta vapautuminen. Samaistuen ruumiiseen ja egoon kuvittelemme olevamme suuriakin sankareita, jotka omilla voimillaan tekevät sitä sun tätä aivan suvereenisti tietämättä, että Henki on siinä mukana koko ajan. Hengen (tai Jumalan, tai jonkin jumalan, saat itse valita, mutta joka tapauksessa oman henkilökohtaisen jumalasi) suosio tarvitaan. Jumalasi on sinuun liittyneenä koko ajan, ja kun jumalasi tarkoitustensa takia joskus irrottautuu sinusta kuin sinut hyljäten, tulee ilmi, kuinka omilla voimillasi oletkin melko vajavainen. Pidämme normaaliksi kokemaamme tilaa, johon olemme tottuneita, tilana, joka on vain meistä itsestämme johtuvaa, ja kun jumalasi tarkoitustaan varten irrottautuu sinusta, koet, kuinka "sinusta jää aina vain pelkkä kituva ruumiinräppänä, mutta silti olet tajuissasi, paljon pienemmällä aivokapasiteetilla." Tunne on hyvin todellinen ja seuraukset havaittavissa, ja todellakin, käytössämme oleva aivokapasiteetti pienenee silmänräpäyksessä tuon sattuessa. Tuon kokenut voi tuntea olevansa silloin aidosti tyhmä, pystyen käsittelemään lähinnä vain yksinkertaisia materiaalisia asioita ja olemaan jurppiintunut.

Sellaista se on uskonnosta riippumatta. Toisissa uskonnoissa tämä voidaan kuvata kunnolla, ja toisissa ei.

Edellytyksenä prosessin mahdollisimman helpolle etenemiselle ja mahdollisimman tehokkaalle kivunlievitykselle toimii itsetärkeyden nieleminen ja jumalasi toiminnan hyväksyminen. Se ei poista jumalasi toimintaa tulevaisuudessa, koska prosessit voivat olla pitkiä, mutta tarkoituksen ymmärtäminen tekee siitä siedettävämpää. Hyvä ystävyys on tässä tärkeää. Ystävyydessä kaikki on hyvin "aivokapasiteetteja" myöten, mutta riidassa kaikki on pielessä. Senhän varmaan jo tiesitkin. Ateistit/antiteistit näkevät tuollaisen todennäköisesti esimerkkinä jumalten despoottiudesta, mutta sitä se ei ole, vaan asialla on tarkoitus. Prosessin myötä tapahtuu aitoa kasvua, ja yleensä näissä tapauksissa henkilön käytettävissä olevat voimavarat ja ymmärrys vain kasvavat (noista hetkellisistä tyhjiöistä huolimatta).

Mitä tulee jumalasi osoittamaan "aiheettomaan vihaan" ja hänen näyttämiinsä "valheisiin elämästäsi", niin en tiedä ymmärsinkö sanomasi oikein, mutta oletko harkinnut mahdollisuutta, että "aiheeton viha" (johon tässä ruumiissa elämäsi elämä ei ole antanut aihetta) onkin karmaa jostakin toisesta elämästäsi, johon liittyen teet puhdistusta, ja että myös näkemäsi asiat ("valheet") liittyvätkin jokin toisen elämäsi tapahtumiin?

Kuten sanottu, niin tavanomaisessa kristinuskossa näitä ei voida käsittää; tosin Jeesus itse puhui jälleensyntymästä tosiasiana. Tarkoitukseni ei ole mitenkään esittää kansanomaista kristinuskoa vajavaisena oppina, vaan ainoastaan esittää sellainen kehikko, jossa asiaa voidaan ymmärtää ja käsitellä, positiivisella pohjavireellä hyväksyvästi. Tie on kuljettava, joten eipä muuta kuin onnea tiellesi.

käsittääkseni sielu nousee ylös heti kuoleman jälkeen, kuten pieru. Itseasiassa sielu on siis vain pieru.