Onko teillä muilla samaa? Olin jo täysin vakuuttunut, että olen päässyt narsistista eroon. Siitä kun ilmoitin (uhkasin voimatoimilla) lopullisesta erosta, on jo melkein kolme vuotta.
Silti saatan herätä keskellä yötä fantasioiden tästä kammottavasta ihmisestä! Tai en siitä kammottavuudesta, vaan niistä hyvistä (ja vähistä) hetkistä mitä meillä oli.
Tämä on kuin ikuinen painajainen. Herääkö tästä koskaan? Mitään fyysistä en aio tehdä, se on varmaa. Psyykkisesti olen kai ikuisesti riippuvainen, vaikka en haluaisikaan.
Silti saatan herätä keskellä yötä fantasioiden tästä kammottavasta ihmisestä! Tai en siitä kammottavuudesta, vaan niistä hyvistä (ja vähistä) hetkistä mitä meillä oli.
Tämä on kuin ikuinen painajainen. Herääkö tästä koskaan? Mitään fyysistä en aio tehdä, se on varmaa. Psyykkisesti olen kai ikuisesti riippuvainen, vaikka en haluaisikaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä elin kaiken rakkauteni narsistia kohtaan aivan loppuun saakka. Otin ilon irti suhteesta viimeiseen rakkaudenpisaraan saakka. Tiesin jo hänet narsistiksi, mutta minun tunteeni ei sammunut samassa tahdissa kuin tietoa kertyi, vasta paljon myöhemmin.
Täällä palstalla minua joku moittikin liiasta itsekkyydestä ja kieromiekkosen hyväksikäytöstä...
Oikeasti, en halunnut koskaan, en ikinä, löytää itseäni unelmoimasta hänestä. Olen käynyt suhteen niin loppuun kuin olla ja saattaa. Kirjoitan tänne vielä toistaiseksi suhteesta, koska käyn kaiken henkisestikin loppuun asti.
En unelmoi hänestä päivisin enkä öisin.
Ihan tietoisesti haluan muistaa minkälainen suhde oli ja mitä minä siinä koin. Hänen kokemisistaanhan ei ole mitään näyttöä, muuta kuin mitä narsisteista yleisesti tiedetään. Uskon että tietoinen muisteleminen pitää yöunet puhtaina.
Pitänee aina kunnolla miettiä kissä menee katkeruuden tuoma viha ja kohdata omat vihantunteet, katkeruus jne. Välttämättä se toinen ei ole narsisti.
Juu, no tämä oli ja on narsisti. Eikä minulla ole enää mitään vihaa, eikä oikeastaan mitään muita tunteita, kuin että jostakin sairaasta syystä (syytän itseni) vielä kaipaan niitä hyviä hetkiä sen sairaan ihmisen kanssa.
Millaisia ne parhaat hetket ovat narsistin kanssa?
Meillä oli hauskaa. Pidin siitä kun hän oli niin rohkea ja uskalsi käyttäytyä hullusti, hyvällä tavalla. Tosin hän osasi käyttäytyä hullusti myös pahalla tavalla. Ne hyvät hetket koskettivat minua niin syvästi ettei kukaan muu mies ole pystynyt siihen.
"Pidin siitä kun hän oli niin rohkea ja uskalsi käyttäytyä hullusti, hyvällä tavalla. "
Tarkoitus ei ole nyt mitenkään mitätöidä kokemiasi hyviä hetkiä, mutta itselle tuli tuosta mieleen narsistin käytöksen rajattomuus niin hyvässä kuin pahassa, joka saattaa olla tarkoitusellista yritystä, että se toinenkin tulee itsekin "rohkeaksi ja alkaa käyttäytymään hullusti" sinun sanojasi lainatakseni ja rikkoo rajansa...
Perustelen ajatustani sillä, että käsittääkseni narsisti harvemmin tekee mitään spontaanisti, saati tehdäkseen hyvää toiselle vaan "kaikki" on valmiiksi suuniteltua, hän painaa milloin mistäkin napista katsoakseen miten ihminen reagoi jos teen näin tai noin joko saadakseen itselleen hyötyä tai vallantunnetta tai muuten vaan on kiva kattoa ku tyhmät ihmiset tulee iloiseksi kun valehtelen niille...
Kaikki se hyvä ja hauska on narsistin puolelta pelkkää teeskentelyä/näyttelemistä, kun tuon ymmärtää niin tuskin jää kaipaamaan sitä narsistia...
Kerroit että hän osasi käyttäytyä myös hullusti pahalla tavalla, käsittääkseni se käytös on enemmän sitä todellista persoonaa ts. narsisti teeskentelee/näyttelee olevansa hyvä, mutta oikeasti on paha, noin yksinkertaisesti esitettynä...
Mitä tulee uusiin suhteisiin, niin uskon kyllä etteivät tavis miehet kykene herättämään sinussa kovin suuria tunteita jos vielä hekumoit entisen suhteesi hyvillä hetkillä.
"Tarkoitus ei ole nyt mitenkään mitätöidä kokemiasi hyviä hetkiä," ;
Niin itsekin aikoinaan ajattelin, että olihan meillä hauskaakin, mutta sitten kun ymmärrys on lisääntynyt ja käsittänyt että "se kaikki hauskuuskin"oli sen toisen taholta vaan pelkkää teeskentelyä niin enää ajatellut niitä asioita hauskoina vaan enemmänkin inhotti ja oli järkyttynytkin siitä mihin sitä tyhmyyksissään oli joutunut, mikä sekin oli kyllä turhaa kun ei millään voinut siinä kohtaa tietää että toinen vaan teeskentelee/näyttelee mukavaa...
Mutta mulla ny sikäli eri tilanne, että mulle noi asiat ilmaistiin ihan suoraan etten jääny mihinkään luuloon, että se olis tapaillu mua sen takia, että mun kans oli mukavaa tai että olisi pitänyt minusta ihmisenä...
Mutta joo, mulla noista jo jokunen vuosi aikaa, että "kaikki siihen liittyvä" on jo ajan saatossa haalistunut, eikä niiden asioiden muisteleminen aiheuta enää sen suurempia tunteita, kuten noilla jotka kaipaavat mun mielestä jotain sellaista jota ei edes todellisuudessa ollutkaan jos se toinen osapuoli tosiaan oli/on narsisti...
Toki tuohon ettei kukaan/mikään tunnu enää miltään voi liittyä semmonenkin juttu, että jos on koko elämänsä tottunut elämään jonkinlaista draamaa ja suuria tunteita, tänään yhtä, huomenna toista niin tasainen arki ja elämä voi tuntua tylsältä, eikä sitä osaa arvostaa. Narsistit itsehän tarvitsevat tuollaista draamaa , riitoja, sovintoja yms. tunteakseen olevansa elossa...
"jos on koko elämänsä tottunut elämään jonkinlaista draamaa ja suuria tunteita, tänään yhtä, huomenna toista niin tasainen arki ja elämä voi tuntua tylsältä, eikä sitä osaa arvostaa."
Minusta voisi valita ammatin johon voi kanavoida tuollaisia tunteita ja jos ammatti on vaikeaa saavuttaa niin onhan vielä harrastuselämä. Minusta jotenkin alamittaista leikkiä toisilla ihmisillä.
On samoin. Sehän se onkin kun kaikki sanat, tunteet, teot ovat ristiriidassa. Välillä muistaa ne hyvät tai sanoisinko mahtavat asiat ja ne kamalat peittyy sinne alle. Mä käyn täällä koska täällä on välillä kirjoituksia, jotka saavat mut muistamaan kuinka julma paskiainen hän on. Mä taidan olla eroottisessa mielessä eniten kiinni hänessä.
Olen huomannut että monessa uhrissa on paljon omia haavoja ja luullaan että ne tuli toisesta.
Oletko piraija?
räpsSräps, oletko narsisti?