Se katse , se tunne
saa ihmisen hetkeksi pois
raiteiltaan..
se läheisyys , joskus pelkää,
että kipinät sinkoilevat...
kun ei voi koskea...
Se tunne mikä täyttää sielusi..
Kun on valmiiina sydämen ihmiselle..
Se tunne kun tunnet tulleesi kotiin hänen seurassa...
saa ihmisen hetkeksi pois
raiteiltaan..
se läheisyys , joskus pelkää,
että kipinät sinkoilevat...
kun ei voi koskea...
Se tunne mikä täyttää sielusi..
Kun on valmiiina sydämen ihmiselle..
Se tunne kun tunnet tulleesi kotiin hänen seurassa...
Vastaukset 58
Vanhimmat
Nättiä,niin nättiä.
En kylläkään yleensä pidä runoista,mutta tuo oli lyhyesti ja kauniisti ilmaistu asia.
Hyvää yötä,lähden uneksimaan miehestä.
Se on se katse joka paljastaa. Sun silmät tummeni ja katse viipyi mun silmissä niin kauan ettei epäilystäkään... Se on totta että tää tunne jäi vain katseisiin ja meidän väliseen huumoriin. Ei voi koskettaa. Elämä kulkee ihmeellisiä polkuja.
Toivon silti saavani enemmän. Vaikka tämän hetkinen tilanne on hankala niin se ei ole este. Tämä on miehelle.
Aloittajan runo puhutteli minua ja katseesta kirjoittaja toi voimakkaan muiston mieleeni. Niin haikeaa, mutta todellista. Tähän iltaan sopivaa ja iloa tuovaa. Kiitän.
Se katse, se tunne. Sitä ei voi unohtaa. Rakkaus. Silmät ovat sielun peili. Oli hyvä olla lähellä ja tunsin että olen tullut kotiin. Ihana mies, vailla vertaa.
Toivon, että voimme joskus jatkaa siitä mihin silloin jäimme. Rakastan.
Miehelle voisin kirjoittaa samoilla ajatuksilla kuin useimmat tässä. Oikeasti jumituin viimeksi jutellessamme sen silmiin. Siinä miehessä on vaan sitä jotain. Olihan meillä hetket....niitä muistellen. Kiitos,,
Sille miehelle minäkin
Me kaikki sille miehelle
Miehelle, katsoit pitkään , mutta et ymmärtänyt yhtä mitään!
Rakkaus on ihanaa, se vain pitää kohdata, muuten jää vain tyhjyys jäljelle pitkäksi aikaa. Ja harmitus siitä, että antoi rakkauden mennä ohi kokematta sitä oikeasti, elämättä ihaninta tunnetta aidosti.
Varattu nainen on viemässä sydämeni aivan kokonaan. Itsekin olen varattu.
Jostain syystä hänen silmänsä, eleensä, puheensa, kosketuksensa siis aivan kaikki meni ja menee kehoni läpi kuin sähköisku-äly hävisi, tunne tila jäi, olin kohdannut jotain tavattoman upeaa ja voimasta eikä älyä itse yhtään mitään muuta kuin hänet...
Esteenä on vain että olemme molemmat varattuja, eri paikkakunnilla jne. mutta olen itse sitä mieltä että olet ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen nainen ja TAHDON SINUT!
Silmäsi ovat tavattoman kauniit ja sädehtivät, sisimmästäsi olet uskomattoman kaunis eikä ulkoinen olemuksesikaan ole yhtään hullumpi, olet äärettömän kaunis nainen...
Rakkaus on vaikeaa tällä hetkellä, tuntuu että olisin ehdottomasti väärässä parisuhteessa nyt.
Nykyinen parisuhde on kuin olisi armeijassa, käskyjä tulee koko ajan niin ettei ehdi entistä käskyä täyttää kun tulee useita uusia...tämmöinen on helvetin raskasta...tuntuu kuin olisin jonkin asteisessa helvetissä...
Pahoittelut vaikea lukuisesta tekstistä mutta olen parhaani yrittänyt.. Yleensä en ole tällaisia asioita osannut/voinut vuodattaa kenellekään tai missään mutta nyt on ihan pakko...
Voi voi... Vaikea tie. Simät vie miestä.
Oletko yrittänyt keskustella vaimosi kanssa siitä, miltä jatkuva käskyttäminen sinusta tuntuu? Suostuuko hän kuuntelemaan? Kauheaa jos hän itse ajaa sinut pois omalla käytöksellään.
Eipä siitä keskustelusta oikein taida tulla mitään kun tämän hetken kumppanini ajatus on että kaiken ja kaikkien on oltava järjestyksessä ja kovassa kurissa että asiat pysyvät hallinnassa.
Jouluaattona veti hirveet pultit kun en suostunut hyppimään hänen pillinsä mukaan... Joulu meni vituiksi ja muutenkin vituttaa kun saa olla koko ajan varpaillaan että mistä asiasta tällä kertaa saadaan tappelu aikaiseksi.
En siis voi olla oma itseni kun on kotosalla sellainen "pikku Hitleri".
Vittu että nää tunne ja rakkaus asiat osaavat olla sitten hankalia...
Silmät vie, suorastaan jalat altani... Ensimmäinen asia oli tässä upeassa naisessa mikä kiinnitti huomioni hienoinen lähestymisen arkuus, siis hän lähestyi minua. Seuraavaksi huomasin silmät, jonkin aikaa juteltuamme huomasin hänet erittäin mielenkiintoiseksi naiseksi. Harvoin tulee sellaisia naisia kohdallani vastaan jotka sytyttävät mieleni yleensäkään mutta tämä nainen teki sen mihin juuri kukaan ei ole kohdallani onnistunut.
Missä kaupungissa tämä nainen asustelee?
En viitsi kaupunkia kertoa mutta ei asu Oulussa eikä pohjois suomessa... Jos joku keksisi keitä olemme niin siitä ei oikein hyvää seuraisi kummallekaan...
Jos kaikki puhumamme toteutuisi niin tänään saattaisi olla sellainen päivä että tapaisimme pikaisesti kahvittelun merkeissä jossain tuolla maailmalla ja se jos mikä pistää minut tällä hetkellä tärisemään kauttaaltaan.
Olen ymmärtänyt ettei tämmöiset "salatapaamiset" ole kummallekaan tuttuja juttuja niin ei oikein osaa itse arvioida etukäteen mitä tulee tapahtumaan mutta tietyllä tavalla jännää on.
Tekstistäni huomaatte että asiassa on monta kertaa jos, sekin kuvaa tilanne hyvin, kaikki riippuu vähän kaikesta.
Surettaa kumppaneiden puolesta...ja teitä vaan panettaa...No, ei voi mitään jos ei voi mitään.
Jos viitsisit lukea koko jutun niin huomaisit ettei kyse ole mistään
pano jutuista. En itse hae salaista seksiseuraa, sitä paitsi jos olisin halunnut kellistää hänet sänkyyni niin se olisi jo kerran tapahtunut mutta yritin ja onnistuin hienovaraisesti ohittaa tilanteen.
Ei sillä ettenkö olisi halunnut häntä mutta johtoajatukseni on häneen tutustuminen ja sen jälkeen jos kaikki asiat natsaavat kohdalleen niin sen jälkeen vien hänet sänkyyni enemmän kuin mielelläni mutta sinne asti on niin pitkä matka etten edes ajattele sellaista...
No, kahvittelut meni viime metreillä mönkään sattuneista syistä mutta ymmärrän syyt ettet päässytkään tulemaan paikalle...harmitti kyllä helvetin paljon...Olisin halunnut antaa sinulle välttämättä kukkasen...
Nyt on hiljaisuutta ollut puoleltasi jonkin aikaa enkä nyt oikein tiedä missä mennään vai mennäänkö enää missään meidän suhteen kun taisit laittaa jarrut päälle ja mietintä myssyn päähäsi...
Taisin saada sinut sittenkin karkoitettua luotan ja sitä pelkäsin kaikkein eniten...
Jos et voi tai halua tutustua minuun tämän enempää olen itseeni hyvin pettynyt, että minä en ole herättänyt tarpeeksi kiinnostusta sinussa jotta voisimme jatkaa tutustumista toisiimme... Jos näin on niin Kertoisitko sen myös minulle etten olisi epätietoisuuden tilassa, se jos mikä raastaa sisintäni verille...
Nämä sun kertomasi ovat osin kuin omastani....Ei voi kertoa...yhä kaipaan ja sekaisin sinusta....jos olet se (mies) voi miksi miksi...saataispa juteltua LUOTTAMUKSELLA tästäkin!
Milloin olette viimeksi jutelleet tai nähneet?
En tiedä kuka on sinulle, nainenvainen, se mies mutta uskoisin etten se ole valitettavasti minä..Minäkin haluaisin jutella hyvinkin luottamuksella hänen kanssaan ja kasvokkain ketä kaipailen sydämessäni...mutta nämä kortit tässä pelissä taitaa olla mulla kehnonlaiset, ei ainakaan värisuoraa, kahtaparia saati yhtäparia, parhaimmillaan ehkäpä ässä hai mutta sillä ei paljoa voi hurrata...
Niin, ymmärrän tätä sydämeni vallannut naista ja hänen toimintaansa siinä mielessä ettemme voi ollakaan koko ajan viestittelemässä ja soittelemassa toinen toisillemme kun kumpikin meistä on tällä hetkellä varattuja tahoillamme mutta haluaisin saada silloin tällöin jonkin viestin jossa saisin vahvistusta että toinen osapuoli haluaisi samaa kuin minäkin, eli alkaa tutustumaan toiseen...
Itse olen yhteyden ottamisessa hyvinkin aktiivinen mutta en oikein tiedä meneeköhän se jo tämän naisen näkökulmasta häiriköinnin puolelle...toivottavasti ei...
Kun ei oikein voi ajatella kuin häntä, pää on ihan jumissa...
Hmm...Oletan sen sitten tapahtuneen mitä eniten olen pelännyt...eli nimimerkki "huopikas" hiljeni kohdallani ja pienen pieni polkujemme kohtaaminen on nyt ollutta ja mennyttä...
Kiitos "huopikas" keskusteluista ja viesteistä joita vaihtelimme puolin ja toisin.
Itse olisin halunnut tutustua sinuun vieläkin paremmin mutta en voi enkä halua pakottaa sinua tutustumaan itseeni jos et itse sitä enää tahdo.
Sen lyhyen ajan mitä sinuun sain tutustua mullisti minun maailmaani hurjasti...persoonasi on hurjan mielenkiintoinen ja olet todella puoleesi vetävä nainen...Lähes sokaistuin valosta jota säteilet...
KIITOS IHANISTA HETKISTÄ JA UNELMISTA JOITA SAIN HETKEN JAKAA KANSSASI!!
Hei.
En ole säikky. Täälläpäin elämä on nyt ollut aika hektistä joten ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa olla yhteydessä.
Ja sitten asioita mietittyäni oon aika onnellinen. On perhe ja kaikki. Ihan kaikki. Enkä halua sitä riskeerata missään nimessä. Kaiken salaaminen ja jatkuva paine sydämessä ei käy minulle ollenkaan.. Ajatus siitä että tutustutaan oli hieno. Mutta en missään nimessä voi sitä tutustumista pidemmälle viedä.
On ollut ihmeellistä aikaa tämä. Tuntuu ihmeelliseltä että miten minä voin tuollaisen tunnemyrskyn jossakussa aiheuttaa? :)
Ja pyydän nöyrimmästi anteeksi että tämä nyt meni näin, ja toivon sinulle koko sydämestäni ymmärrystä tälle asialle.
Ehkä nähdään vielä <3
Kaikesta huolimatta tutustuminen sinuun on ja oli päätarkoituksenani vaikkakin olet saanut minut aivan pyörryksiin.. eli jos mahdollista ollaan edelleenkin vain ystäviä mutta ei aristella tai pakoilla enää toista jos mahdollista?
Tottakai haluan sinulle vain sitä mitä sinä itse haluat eli en ole väkisin kampeamassa itseäni teidän väliin mutta ystävyys tason haluaisin kumminkin säilyttää, ystäviä ei ole koskaan liikaa...ja usko tai älä vaikka olenkin mies niin pystyn olemaan naiselle ihan vain ystäväkin!
Eli tästä eteenpäin ihan täysin vain ja ainoastaan ystävä linjalla jos sinulle sopii?
Niin, jäi vielä äskeiseen kirjoitukseeni kirjoittamatta että säikähdit siis sitä ruusua minkä olisin viime viikolla halunnut sinulle antaa välttämättä jos kahvittelumme olisi onnistunut...eli siis pelkäsit jo silloin mitä tästä tulee muuta kuin salailua ja hämmennystä... älä huoli, minulla on aikasta paksu nahka eli en ota "antamiasi pakkeja" pahalla, itse asiassa se olisi ollut mielestäni pahempi juttu jos et olisi suostunut kertomaan missä mennään ja olisin ollut sinun ajatuksistasi tietämätön ja ajatuksiasihan minä koitin kärttää sinulta useana viime päivinä.
Itseasiassa siitä että sain/sait meidät molemmat hieman miettimään tilannettamme ja nyt kun tilanne on aikalailla selvinnyt on ainakin minun oloni huojentunut ja en ole enää epätietoisuudessa mitä tulee tapahtumaan vai tuleeko mitään...
En ole pahoittanut mieltäni (hieman harmissani vain tietyllä tavalla), äläkä ole sinäkään mutta hienoa että saatiin asia selvitettyä.
Eikä sinun tarvitse minulta pyytää anteeksi eikä nöyristellä millään tavalla.
Jossain vaiheessahan, jos muistat, sanoin haluavani olla sinulle suora ja kertoa jos jokin tässä tilanteessa vaivaisi ja toivoin samaa myös sinultakin.
Olemmehan aikuisia molemmat ja asioiden suoraan sanominen kuuluu asiaan mutta se miten se voidaan sanoa toista loukkaamatta on erittäin vaikeaa...olisit heti vain rohkeasti kertonut minulle niin tämä "loppu aikamme" ei olisi mennyt näin hankalaksi...mutta kumminkaan en vaihtaisi pienen pientä yhteistä aikaamme pois, kerta kaikkiaan ihanaa ja upeaa aika kanssasi oli...
Niin ja jos/kun mahdollisesti törmäillään niin tule vaan reilusti juttusille äläkä yhtään pelkää, ei ole kuin hyviä ja kauniita muistoja sinusta, enkä muistele sinua pahalla...minäkin meinaan nimittäin änkeä sinun juttusille jos vain näen sinut jossain siellä niissä paikoissa missä tavattiin ensikertojakin...jossain lähitulevaisuudessa nimittäin olen taaskin viikonlopun niissä maisemissa...
Jos meinaat baaria niin en ainakaan puoleen vuoteen mene. Ehkä en enää koskaan.
Oliko tuo kommentti huopikkaalta? Baareissahan voi käydä ihan vain jo ajan kulukseen hyvällä kaveri porukalla
Huopikas ei ole kyllästynyt :)
Nähään sit kun olet taas maisemissa .
Olisikohan sähköpostittelu parempi kuin täällä viestittely? ;)
Itselläni ei ole sähköpostia ollenkaan... koitan luoda sellaisen perjantaina päivä aikaan niin laitan sen sitten viestinä tulemaan...
Hyvä. Siten helpompaa. Meinasin soittaa mutta sanoja ei löydy.
Mielessä oot.
Soittosi olisi ollut ihana illan piristys... uskoisin että sanat olisi löytynyt jos olisit soittanut...nyt voin vain unelmoida tapahtumasta...olet aikasta paljon myös mun mielessä...
Niin, unohdin että "huopikkaan" kanssa käydyt keskustelut löytyvät eri palstan alta täältä Suomi24:ltä.
Jos jota kuta kiinnostaa niin palsta on
Keskustelut
Suhteet
Tunteet
Rakkaus ja rakastaminen ja tällä palstalla naiselle tämä.
Huopikkaalle vielä kerran kiitos!!
En oikein tiedä mistähän tässä aloittais... Pää on ihan jumissa ja järki ei juokse sitten yhtään minnekään... Olenkohan alkanut työstämään sisälläni olevaa möykkyä asioista joita olen koittanut kiertää ja välttää ajattelemasta etten pahoittaisi omaa mieltäni tai toisten mutta viime aikoina jostain syystä kiertely ei ole oikein onnistunut millään...
On tapahtunut niin paljon asioita lyhyessä ajassa.
Voi helvetti että tämä kamppailu itsensä ja ajatuksiensa kanssa on raastavaa kun ei tiedä mihin suuntaan on menossa... Tuntuu kuin "silmät" alkaisivat avautumaan omissa asioissa ja näkisi kaikki asiat aivan uudella tavalla mitä ei ole aikaisemmin halunnut tunnustaa näkevänsäkään...
Olin kuvitellut eläväni pimeydessä aiemmin mutta joku jossain sanoikin että olen elänyt sellaisessa paikassa minne valo vaan ei ole yltänyt eli pientä positiivisuutta siitäkin lausahduksesta oli löydettävissä.
Onnekseni päiviäni on valaisemassa ja piristämässä "Aurinkoinen" eli ei vaivuta synkkyyteen kun kevätkin ja auringon paiste on aivan hetkellä millä hyvänsä tuloillaan piristämään arkea!
Pakko vaan päästä välillä purkamaan sisintään jonnekin, pahoittelut avautumisestani mutta kaikesta huolimatta kaikille lukijoille hyvää ja aurinkoista kevättä tässä vaiheessa!!
Tekstini on taas hieman sekavaa mutta koittakaa ottaa siitä selvää ;)
En tiedä johtuukohan tämä oma kevyt olotilani tällä hetkellä keväästä, lisääntyneestä auringon paisteesta ja (eräästä naispuoleisesta henkilöstä) Aurinkoisesta.
Olotilani on alkanut menemään levottomuuden puolelle, ei malttaisi olla paikallaan millään ja haluaisi olla jossain muualla jonkun muun henkilön kanssa kuin mitä on tällä hetkellä (=Aurinkoisen!)...ja tämä toinen henkilö tietää minun haluni mutta hänelläkin on oma puoliso ja perhe enkä nyt oikein ole saanut ihan selvyyttä mitä hän haluaisi minusta tai haluaako hän muuta kuin ystävyyttä, toivottavasti samaa kuin minä hänestä mutta luulen että tämä toiveeni ei toteudu kuin unelmissani...on tämä elämä kummallista kun juuri luulee olevansa "hyvässä ja normaalissa" suhteessa niin huomaa itse pettyvänsä tilanteeseen missä sillä hetkellä onkin...
Aurinkoinen on omalta osaltaan piristänyt minun elämääni todella suurella kädellä josta hänelle annan suuren kumarruksen ja kaiken kunnian elämäni uudesta, ihanasti avautuneesta näkökulmasta. Sain huomata etten olekaan "yksin" omien ajatuksieni kanssa vaan jos todella haluaa löytää ystäviä niin heitäkin on olemassa mutta se vaatii vain itseltäkin hieman panostamista sellaisen löytämiseen, pitää olla myös aika, paikka ja tilanne sopiva.
Itselläni ei ole ollut aikaisemmin juurikaan tarvetta etsiä ystäviä koti olojen ulkopuolelta mutta viime aikoina (viimeisten 3,5-v aikana) on alkanut tuntumaan että toinen puolikkaani (=nykyinen kumppani) kuristaa minut hitaasti mutta varmasti "kuoliaaksi" niin henkisesti kuin fyysisestikin ja koitan potkiutua sitä vastaan minkä jaksan mutta yksin ilman suuntaa sekin on osoittautunut todella raskaaksi ja vaikeaksi tehtäväksi.
Nyt jos koskaan olen huomannut tarvitsevani hyviä ystäviä mutta hekin ovat jääneet menneisyydessä vähälle huomiolle kun puolikkaan mielestä he ovat kaikki enemmän tai vähemmän juoppoja, hulluja, omien naistensa haukkujia/hakkaajia, naisten vihaajia tai jotain muuta enkä saa pitää yhteyttä etten samaistuisi heihin...
Itse olen omasta käytöksestäni saanut palautteena, erittäin korrekti, fiksu, hyvä tapainen, asiallinen ja muutenkin hyvä käytöksinen.
Puolikkaastani voisin itse sanoa että hän on kiukkuinen, määräilevä, haluaa ohjailla omalla käytöksellään toisia (=jos ei tehdä kuten haluan, räjähdän), (kuten äitinsäkin) haluaa olla kaiken huomion keskipiste (narsisti?).
No, synkistelyä tuli taaskin pitkä pätkä mutta kumminkin haluan sanoa etten halua vaipua epätoivoon tai synkkyyteen enää/taas vaan suunnata katseen eteenpäin ja jos oma tilanteeni jatkuu tällaisena tai pahenee en enää näe muuta mahdollisuutta kuin lähteä eriteille nykyisen kumppanini kanssa vaikkakin kohta olemme kulkeneet samaa latua kohta kaksi vuosikymmentä...
On se vaan jännää kun elämässään haluaa ottaa askeleen uuteen ja päättää mitä tehdä, miten tehdä ja milloin tehdä niin silloin elämä/kohtalo tai mikä liekin alkaa nakkaamaan sellaisella vauhdilla kapuloita rattaisiin oikein urakalla että alkaa kompastelemaan ettei saa edes aloitettua suunnan muutostaan...vai onkohan sitä itse vaan niin saatanan saamaton että tuntuu ettei oikeaa hetkeä olekaan tai tulekaan kaikkeen haluamaansa muutokseen...
Itse asiassa suunnan muutosta on tullut mietiskeltyä jo aika kauankin mutta sitä on vaan mennyt jotenkin "virran mukana" ja nyt alkaa vain tuntumaan että aikanaan olisi pitänyt miettiä asiat toisin ja ottaa kerralla uusi suunta elämässään ja tehnyt niin kuin itse olisi halunnut eikä kuten toinen on halunnut. Tietysti eihän se nytkään olisi liian myöhäistä mutta menetetyt vuodet tuntuu nyt varsinkin taaksepäin mietittynä aika karvaalta palalta niellä kun miettii mitä itse olisi halunnut ja mitä on saanut tai siis ei ole saanut...
Minulla on kokemusta tuosta, että elämä heitteleekin yhtäkkiä kapuloita rattaisiin.
Monesti sanotaan, että kun vain ryhtyy toimeen, voi mennä vaikka läpi harmaan kiven. Joskus vain on niin, että jotkut asiat eivät ole tarkoitettu toteutuviksi koskaan, tai sitten kyseisellä hetkellä. Yritin itse änkeä kiven läpi, kerta toisensa jälkeen, paksukalloinen kun olin ;). En suostunut alkuun uskomaan, että ei onnistu, ja siksi jatkoin yrittämistä. Lopulta oli pakko uskoa, ettei nyt vaan onnistu. Myöhemmin, vasta pitemmän ajan kuluttua, ymmärsin, että oli hyvä etten onnistunut ja että oli parempi, että asiat menivät kuten menivät. Joissakin asioissa "elämä" on viisaampi kuin "eläjä".
Itsekin olen alkanut miettimään elämän kulkua ja sitä miten se omalla kohdallani on mennyt ja menee. Nyt taaksepäin katsottuna olen aikanaan luopunut osasta unelmistani tullakseni vain pettymään myöhemmin kun olen huomannut ettei asiat olekaan muuttaneet suuntaa kuten aikanaan mietti tulevaisuudessa käyvän...siis luupää mikä luupää itse siis...
En tiedä mitähän tässä oikein alkaisi tekemään, alkaisiko "jahtaamaan" unelmiaan ja tekemään ja toteuttamaan itseään kuten aikanaan mietti ja olemaan aivan oma itsensä ihan vain itsensä takia vai ollako tekemättä mitään ja pettymään uudelleen itseensä ja saamattomuuteensa...
Kiitos!
Kohtalo tai mikä se nyt liekään on tainnut kirjoittaa minun elämälle käsikirjoituksen jo aikaa sitten enkä näköjään pysty vaikuttamaan tapahtumien kulkuun mitenkään vaan on mentävä käsikirjoituksen mukana ja sen takia en löydä ulospääsyä "elämästäni" vaikka kuinka haluaisin elää erilailla kun nyt...on tämä perkele surkeaa mutta taitaahan se olla niinkin että jokainen meistä käsikirjoittaa omaa elämäänsä itse ja vain itse voi siihen vaikuttaa mitä tulee tapahtumaan milloinkin -> siis saamattomuuttako...?
Kyllä sun kirjoitusten perusteella oon aika lapanen mieheksi.. Miksi et jätä kumppaniasi?
Siinäpä hyvä kysymys...!! Kohtalolla on tällä hetkellä niin suuri osa tapahtumissa että se ei ole mahdollista vaikka kuinka haluaisi...
En voi edelleenkään muuta kuin nostaa hattua ja kumartaa syvään kun ajattelen Aurinkoista (-> Huopikas). Olet kertakaikkisen Upea ja Uniikki nainen!!
Pidän itseäni onnekkaana kun olen saanut ja saan tutustua sinuun!!
Voin olla.
Sydämeni pamppailee edelleenkin kiivaasti sinulle Aurinkoinen...Välillä tuntuu kuin se yrittäisi tulla rinnasta ulos, niin kipeää tekee...
Miksi tunne asiat ovat niin helvetin raastava...
Olet kertakaikkiaan ihana
Se ei edes o kumpikaan noista nimmareista. On vaan näiden nikkien takana niin samanlainen tilanne että kuvittelevat. Sillä niitä mahtuu
Emmää usko.
Tunteet on pirullisia, niitä vastaan on vaikea tapella...niitä joko on tai ei, jos on niin väkeviä sellaisia
Kyllä ne ajan kanssa haalenee jos ei ole missään tekemisissä.
Jos tämä tietty nainen haluaisi tunteideni haalenevan häntä kohtaan olen mielestäni sanonut että haluan hänen kertovan sen suoraan minulle ymmärrettävällä suomen kielellä ettei asiassa jää/ole tulkinnan varaa.
Tällaisenkin asian voi kertoa fiksusti ilman että toista tarvitsisi loukata ja jos hän haluaisi näin asioiden menevän tottakai olen pettynyt itseeni etten ole niin kiinnostava että tästä pystyisi jotain suurempaa syntymään mutta enhän minä ketään voi "pakottaa" itseni ihastumaan/rakastumaan...
Ystävänä haluan pysyä kaikesta huolimatta eli en suutu tai loukkaannu pakeista koska tunne asioissa molemmin puolinen "suostumus" on kaiken perusta...
Ehkä.
Jos mua rakastat, se riittää
Olen erittäin kiinnostunut, ihastunut, rakastunut...
Kiitos ja kumarrus!!
Loppu meni ihan sinne ja miten ei pitänyt, sopimus ei pitänyt ja vahinko ehti sattua...mutta kuitenkin hauskaa oli ainakin minulla toivottavasti sinullakin...
Vieläkö Oulun katoilla paistaa aurinko?? -huopikas-
Miten joku osaa niin täydellisesti kuvailla kauniilla sanoilla miltä on tuntunut viimeisen vuoden. Rakastan häntä, mutta hiljaa ja salassa.