Olen naimisissa oleva ja aion pysyäkin. Mutta minulla on myös "naisystävä". Hän on eronnut rouva. Me molemmat tiedämme tämän naisen kanssa rakastavamme myös toisiamme. Emme ole paljoa puhuneet asiasta, mutta kaikki sen välillämme kertoo.Ja tekstivietit joskus enemmänkin..
Emme ole koskaan olleet intiimisti yhdessä. Voimme hieroa toisiamme ja kaipaus toisen lähelle on selvästi molemmilla.Aina olemme hyvin lähekkäin kun tapaamme.Olemme kerran suudelleet juhlissa kun molemmat oli vähän maistissa.Luulen, että olemme molemmat hyvin onnellisis tästä rakkaudesta.Ja tämä riittää meille. On ihanaa kun joku rakastaa.En tiedä olemmeko lesboja vai hyviä ystäviä.Hän ainakin sanoo olebansa hetero.. minä en ole itsestäni ihan varma, mitä olen. Kai jonkinlainen bi.Eli oikeasti, rakkauden raja on hyvin häilyvä. Onko olemassa lesboja ja heteroita vai onko kaikissa kaikkea? Onko tämä suomalainen yhteiskunta ajanut tällä ns. Kosketuskielteisyydellaan ihmiset etsimään luonnollista rakkautta myös nainen-nainen, tai mies-mies välillä = on uskalletaan myös koskea, joka on etelämaissa normaalia, myös siihen että normaali rakkauden kaipuu ja kun sitä ei uskalleta ilmaista, ajaa lesbo tuntemuksiin?
Muslimi maissa saa vain samaa sukupuolta olevat kävellä julkisesti esim käsi kädessä.. ja se on siellä yleinen näky. Ja hiljettain olin italiassa käymässä, ai että se oli ihanaa olla suukoteltavana siellä. Eli normaaliin kanssakäymiseen kuuluu poskisuudelmat, läheisten välillä jopa suusuikkaukset ym.
Täällä Suomessa kun tämä rakkauden raja on niin jyrkkä, tunnetaan vain ns. eroottinen rakkaus. Vaikka muualla maailmassa sanalle rakkaus on monta eri sävyjä. Siksi täällä ihmiset kärsivät niin kovasti rakkauden puutteesat. Valttämättä ei tarvitsisi olla lesbo ja silti voi saada kaipuun toisen naisen rakkauteen tyydytettyä, sillä meillä jokaisella se jo on sisäsyntyisesti.
näissä mietteissä yksi onnellinen joka uskaltaa rakastaa myös naista ja koskea!
Emme ole koskaan olleet intiimisti yhdessä. Voimme hieroa toisiamme ja kaipaus toisen lähelle on selvästi molemmilla.Aina olemme hyvin lähekkäin kun tapaamme.Olemme kerran suudelleet juhlissa kun molemmat oli vähän maistissa.Luulen, että olemme molemmat hyvin onnellisis tästä rakkaudesta.Ja tämä riittää meille. On ihanaa kun joku rakastaa.En tiedä olemmeko lesboja vai hyviä ystäviä.Hän ainakin sanoo olebansa hetero.. minä en ole itsestäni ihan varma, mitä olen. Kai jonkinlainen bi.Eli oikeasti, rakkauden raja on hyvin häilyvä. Onko olemassa lesboja ja heteroita vai onko kaikissa kaikkea? Onko tämä suomalainen yhteiskunta ajanut tällä ns. Kosketuskielteisyydellaan ihmiset etsimään luonnollista rakkautta myös nainen-nainen, tai mies-mies välillä = on uskalletaan myös koskea, joka on etelämaissa normaalia, myös siihen että normaali rakkauden kaipuu ja kun sitä ei uskalleta ilmaista, ajaa lesbo tuntemuksiin?
Muslimi maissa saa vain samaa sukupuolta olevat kävellä julkisesti esim käsi kädessä.. ja se on siellä yleinen näky. Ja hiljettain olin italiassa käymässä, ai että se oli ihanaa olla suukoteltavana siellä. Eli normaaliin kanssakäymiseen kuuluu poskisuudelmat, läheisten välillä jopa suusuikkaukset ym.
Täällä Suomessa kun tämä rakkauden raja on niin jyrkkä, tunnetaan vain ns. eroottinen rakkaus. Vaikka muualla maailmassa sanalle rakkaus on monta eri sävyjä. Siksi täällä ihmiset kärsivät niin kovasti rakkauden puutteesat. Valttämättä ei tarvitsisi olla lesbo ja silti voi saada kaipuun toisen naisen rakkauteen tyydytettyä, sillä meillä jokaisella se jo on sisäsyntyisesti.
näissä mietteissä yksi onnellinen joka uskaltaa rakastaa myös naista ja koskea!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomalaiset eivät ole sen kummempia kuin kukaan muukaan. Kaikki haluaa olla rakastettuja ja rakastaa. Luulen, että salaisesti rakastetaan mies miestä ja nainen naista, ystävätasolla aika useinkin. Kulttuurimme vain tekee sen vaikeaksi ja sitten kärsitään salassa. Jo äidinmaidossa saamme kaipauksen "naisen rakkauteen" niin miehet kuin naisetkin.
On sanottu, että miehillä nämä joukkuepelit ovat niin suosittuja kun se on ainoa yhteisö missä "sallitaan miesten väliset tunteenpurjaukset", varsinkin täällä pohjoismaissa.
On päivänselvää, että kaipuu saman sukupuolen rakkauteen on täysin normaalia. Mutta onko kaikki seksuaalsita?Onko kokemuksia. Riittääkö sinulle platoninen rakkaus?
Oletko itse selvillä tunteistasi täysin.. menisitkö sänkyyn "naisystäväsi kanssa" jos tosipaikka tulee ?
Se on eri asia.
Olen hetero ja olisin koska vaan valmis "kokeilemaan" suhdetta toiseen naiseen jos rakastaisin häntä. Heh..
...en nyt sanoisi ihan noin että kun ei uskalleta tunteita ilmaista niin se "ajaa lesbotuntemuksiin". Kyllä kaikissa maissa on ilmennyt lesboutta (joka itsessään on täysin luonnollista rakkautta heterorakkauden rinnalla) kaikkina aikoina, oli tunteiden ilmaisu sitten kuinka vapautunutta tai estoista tahansa. On varmasti monia naisia, jotka elävät täysin heteroelämää lesboudestaan huolimatta, koska eivät tahdo myöntää lesbouttaan tai kulttuuri kieltää lesbouden tai sitten yksinkertaisesti eivät vain tunnista omaa lesbouttaan, koska hellyys ja tunteiden ilmaisu naisten välillä on sallitumpaa ja pidetään normaalimpana kuin miesten välistä hellyyttä. Syitä itsensä kieltämiseen on monia. Mutta hieno juttu jos sinä olet onnellinen eikä onnesi ole pois keneltäkään muulta =)
Kaikilla ihmisillä on homoeroottisia tunteita. Selvä se!
Niitä on myös eläimillä.
että niinkauna kuin minä muistan niin kyllä ollaan tyttökavereiden kanssa halailtu ja pussailtu ja aina on perheessä halattu ja osoitettu läheisyyttä. Ja puhuttu.
Mutta tuo sinun " Me molemmat tiedämme tämän naisen kanssa rakastavamme myös toisiamme. Emme ole paljoa puhuneet asiasta, mutta kaikki sen välillämme kertoo.Ja tekstivietit joskus enemmänkin.. " kertoo että sulla on vieläkin vaikeuksia puhua ja olisihan se mielenkiintoinen ajatus että tulisi homoja ja lesboja siksi ettei saa tarpeeksi rakkautta lapsena tai aikuisena.
Mutta käsittääkseni se ei ihan mene noin.
Mä toivon sulle kauheasti kaikkea hyvää mutta yksi kysmys, jos sun avioliitto ei tarjoa läheisyyttä ja rakkautta niin miksi sitten siinä pysyt?
Ja mitä tuohon rakkauden rajaan tulee, ei se ole häilyvä, onko se rakkautta jos etsit läheisyyden kaipuusi jonkun toisen kuin aviopuolisosi?
Sanoisin että sun elämä on se joka häilyy, rakkaus on kuitenkin niitä puhtaimpia tunteita ja selkeimpiä, mikäli ei laske siis rakkaudeksi omia tarpeitaan ja niiden täyttämistä.
Meidän ei tarvitse puhua kun tiedämme sen ja kumpikaan emme halua enempää, olemme me senverran puhuneet.
Miksi avioliitossa.. koska ihminen voi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan. Voi rakastaa miehiä JA naisia. Voi rakastaa lapsiaan joita minulla on kaksi..
En etsi läheisyyden kaipuuta. Vaan meitä vetää jokin "magneetti" yhteen ja se menee niin haluamme tai ei.Miten sydän valitsee? Sitä minä usein ihmettelen.Miksi juuri hän.. läheisyydessäni on toki paljon viehättävämpiäkin naisia, mutta miksi hän. Kukaan muu ei saa tätä reaktiota aikaan.
Saan toki läheisyyttä muiltakin mutta tämä ei ole valinta, tämä vain on.Totta rakkaus on puhdas tunne.. ja siksi emme varmaan haluakkaan tämän enempää. On onnellista rakastaa ja saada rakkautta.
ja jos tuo toimii niin mainiota. Ehkä ymmärsin sua hiukan väärin.
Ja silti mä olen sitä mieltä että jos on naimisissa ja joku toinen ihminen vetää kuin magneetti puoleensa niin voihan siinä miettiä täytyykö asialle tehdä jotain.
Vai antaa mennä vaan.
Ja sun miehesi on ihan tyytyväine tilanteesee`, että haet hiukan rakkautta muiltakin? Tai siis tältä naiselta.
Sanoit ettei tuo tilanne ole valinta että se vain on.
Sulla ei ole siis mitään kontrollia sun tunteisiin, siis että jos joskus satut tuntemaan vetoa toiseen mieheen niin otat senkin siihen sivuun?
Joo, älä hermostu, mutta siis tuo tiehän on ihan mahdoton, että nostaa vaan kädet ylös ja sanoo ettei tälle mitään voi, oho.
Ja kyllä mä tiedän että voi rakastaa miehiä ja naisia, mutta mä olen aina ollut sitä mieltä että jos niin tekee yhtäaikaa on pulassa.
Ja jos ajattelee ettei siitä mitään ongelmia synny, on hiukan ajattelematon.
Mutta hyvä, toivon että asiat pysy onnellisena sulla.
aloitukseni.. naisten välisestä rakkaudesta.Että luulen, että se on normaalia ja sitä on kaikilla. Joudumme vain tukahduttamaan sen usein kultturimme vuoski. Hänestäkin voisin sanoa, että minulla on erittäin rakas ja läheinen ystävyyssuhde. Mutta käytänkin nimeä.. rakastame toisiamme.Että meillä on vomkas vetovoima toisiimme..Missä menee ero? Kun Italaissa sain suukkoja tuhansilta naislta.. ja suomess olen vain kerran suudellut häntä? Mikä on normaalia.. italian käytäntö vai suomen?
Olet siinä väärässä. En ikinä ottaisi toista miestä. En petä miestäni. En tämän naisenkaan kanssa.. huom. ei seksiä.
Ja naisten väliseen ystävyyteen .. ainakin mieheni.. ajattlee kuuluvan myös kikatuksia ja paljon yhdessä oloa ja hellyydenosoituksiakin...aas se ns. normaaliudesta.. heh
Huomaa, että emme makaa yhdessä.Olenko silloin uskoton? Jos rakastan.. niin "pirusti"..
olekkaan mitään pahaa jos rakastaa ystäväänsä. Mutta käsitin ettet ole varma menisitkö sänkyyn hänen kanssaan.
Suukko ja suudelman ero on aika iso.
Kyllä mäkin jakelen suukkoja ystävilleni vaikka olen lesbo ja ei niitä pidetä kuin osoituksena ystävyydestä.
Voimakas vetovoima, en oikein ymmärrä, siis millainen vetovoimaa?
Mä en laske seksiä että se olisi ainoa pettämisen muoto.
Kyllä ystäväänsä saa rakastaa niin pirustikkin mutta vetovoimat ja sen sellaiset magneetit ei mahdu mun käsityksen mukaan ystävyyteen. Siis ymmärrän että viihtyy seurassa ja tykkää olla lähellä ja antaa suukon jos siltä tuntuu mutta saihan tuosta sen kuvan että siinä on muustakin kuin pelkästä ystävyydestä kyse.