Luin jostakin että joku autoliike olisi ottanut vastaan metsää ja rantoja rahan sijaan,onkohan perää ja jos on niin kuinkahan voittajan olo on myyjällä.
Perintömetsät autoon
Meni-rannat-ja-rahat
14169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olikos sitä kertynyt jo 3000-4000 hehtaaria,tiedä häntä. Autot ruostuu,mutta metsät kasvaa,ihan hyvä sijoitus.
Ei isot liikkeet,sellaiset 1-2 henkilön sijoittajat....
on myyjään ja ostajan välinen asia jos jollekin käy metsä kiinteistö ym.välistä niin ok.on omalla OMAISUUDELLA RAHALLA TEHDÄ MITÄ HALUAA EI KUULU MUILLE.
ALKO jo kadehdituttaan ja sinnehän ne kaikki menee kuitenkin.
jaa
kauppa on kauppa.ei ole pakko antaa metsää.ei jälkeen päin pidä itkeä.se on akkamaisuuden merkki.
vaihdoin metsää erään joensuulaisen autokauppiaan kanssa,olin tyytyväinen kauppaan,uusi auto ylimääräistä metsää.tottakai auton arvo laskee mutta tarvitsin uutta autoa ei rahaa tarvinnut pankista nostaa,tiedän metsän ja maapohjan arvon joten olin tyytyväinen kauppaan.hienoa kun metsä kävi kauppahinnaksi.kaikkille ei käy.2 vuoden välein vaihdan autoa pienellä välirahalla.
Siitähän se perinnöksi saatu metsä vaihtaa omistajaa,hyvässä lykyssä voi päätyä parempiin käsiin,sitten pääsee pröystäilemään kylille uusilla autoilla.
Rantapalstaakin on mennyt joillakin tuohon himoitun mersun hankintaan joka jo matkannut naulapataan aikapäiviä sitten ja lapset karheena jo varttuneina aikuisina asiasta.
Jos sattuu että perii metsää vanhemmilta ajanoloon ,niin jätäppä elarit maksamatta, se paikkakunta missä asut niin valtio ja käräoikeus kumoaa muut perijät,nimittäin on kokemusta..siinäpä perittävälle autoliikkeelle tulee paskat housuun.....
Euroista ja pankkitileistä pitääkin pyrkiä eroon. Vaihtokauppa on turvallisempi molemmille osapuolille, koska vaihdettavien arvo on kaupantekijöiden itsensä päätettävissä.
Noin se on.
Käytettiinpä vaihtokaupassa vaikka oravannahkoja tai kiltisti ilmaisten omaa hanuria, niin siihen ei ole kenelläkään mitään itkemistä jos molemmat osapuolet ovat niin hyväksi katsoneet sopia!
Sukulaisille ei millään suostuttu myymään mutta autokauppiaalle tyrkytettiin vaihtokauppaa ja niin myös tehtiin,välit on poikki.
Kauppahetkellä jos auton ja vaihtokauppametsän arvo on sama,niin ei tarvitse yhtään arvuutella kumpi pärjää jatkossa. Auton arvo tippuu siitä hetkestä alkaen,kun otat avaimet käteen,mutta metsä kasvaa ja arvo nousee vääjäämättä joskus enemmän ja joskus vähemmän. Autoasi odottaa kumminkin lopuksi paalauskone,ei ihme,jos metsät ovat käyneet vaihdossa ja nyt puoli lääniä on omistuksessa.