Mä olen täysin ihan todella hajalla
Mitätäänyton
8.2.2016 1:33
Mun on aivan pakko kirjoittaa tänne. Mulla täytyy olla valtavan kokoinen tyhjiö sisällä. Mä rakastan yhtä ihmistä enemmän kuin ketään koskaan, siis tarkoitan romanttisessa mielessä. Ja kamalinta tässä on se, että aina silloin tällöin, uskoutuu mulle omista ihastuksistaan. Vaikka tietää mun tunteet, niin silti. Musta tuntuu nyt siltä, että vaikka kuinka yritän eteenpäin ja ajatella muuta, niin en pysty. Itken vain kaiken aikaa. Elämä on vailla merkitystä. Yritän nyt pysyä jälleen kerran tosi kaukana hänestä. Olen kyllä ennenkin ottanut etäisyyttä, eikä auttanut. Olo on sellainen että olen ja hengitän, mutta en ole olemassa. Tosi paha olo siis. Mua harmittaa niin paljon, että näin pääsi käymään. Sydäntä ja sielua myöten sidoksissa siihen toiseen, joka ei tarvitse mua mihinkään. Nyt mut pelastaa meidän välirikko, jonka vahingossa järjestin. Siis jäätävässä humalassa. Mä en taida uskoa enää mihinkään hyvään tässä maailmassa. Tai lapsissa sen hyvän näen, mutta niistäkin kiusataan se pois. Maailma on todella kolkko ja inhottava paikka elää. Ainakin munlaiselle. En oikeastaan ole kuitenkaan niin itsetuhoinen, että lähtisin riistämään itseltäni henkeä. Mutta kyllä tää paska vie multa varmaan pian ihan itsellään hengen, ei näin voi elää...
Mitätäänyton
8.2.2016 1:33
Mun on aivan pakko kirjoittaa tänne. Mulla täytyy olla valtavan kokoinen tyhjiö sisällä. Mä rakastan yhtä ihmistä enemmän kuin ketään koskaan, siis tarkoitan romanttisessa mielessä. Ja kamalinta tässä on se, että aina silloin tällöin, uskoutuu mulle omista ihastuksistaan. Vaikka tietää mun tunteet, niin silti. Musta tuntuu nyt siltä, että vaikka kuinka yritän eteenpäin ja ajatella muuta, niin en pysty. Itken vain kaiken aikaa. Elämä on vailla merkitystä. Yritän nyt pysyä jälleen kerran tosi kaukana hänestä. Olen kyllä ennenkin ottanut etäisyyttä, eikä auttanut. Olo on sellainen että olen ja hengitän, mutta en ole olemassa. Tosi paha olo siis. Mua harmittaa niin paljon, että näin pääsi käymään. Sydäntä ja sielua myöten sidoksissa siihen toiseen, joka ei tarvitse mua mihinkään. Nyt mut pelastaa meidän välirikko, jonka vahingossa järjestin. Siis jäätävässä humalassa. Mä en taida uskoa enää mihinkään hyvään tässä maailmassa. Tai lapsissa sen hyvän näen, mutta niistäkin kiusataan se pois. Maailma on todella kolkko ja inhottava paikka elää. Ainakin munlaiselle. En oikeastaan ole kuitenkaan niin itsetuhoinen, että lähtisin riistämään itseltäni henkeä. Mutta kyllä tää paska vie multa varmaan pian ihan itsellään hengen, ei näin voi elää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.