Onkohan kukaan törmännyt sellaiseen ongelmaan, kun on mennyt lääkärille valittamaan masennuksesta, niin lääkärit eivät tunnu ottavan puheita kovinkaan vakavissaan.
Itselläni alkoi tämä pelleily masentamaan noin puoli vuotta sitten ja kävin pari kuukautta myöhemmin lääkärissä. Lääkäri käski ottaa parin kuukauden päästä uudestaan yhteyttä: " katsotaan tilannetta sitten." Hän sanoi.
Otin parin kuukauden päästä yhteyttä ja varasin ajan.Terveyskeskuksessa oli jonoa ja ajanvarauksesta aiottiin lähettää aika. Sitä ei ole tullut vaikka otin paikkaan uudelleen yhteyttä.
Viimeiset parikuukautta olen jo kärsinyt unettomuudesta ja kävin yksityisellä lääkärillä. Sieltä olisi kyllä lyöty pilleriä suuhun jos olisin halunnut, mutta en usko ja en halua ratkaista ongelmiani vain huumaamalla itseni niistä tiedottomiksi.Minulle jäi tuosta käynnistä vain rahastuksen maku, tosin vapaaehtoisesti sinne menin.
Minusta tuntuu ettei lääkärit usko sanaakaan sanomisistani. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Itselläni alkoi tämä pelleily masentamaan noin puoli vuotta sitten ja kävin pari kuukautta myöhemmin lääkärissä. Lääkäri käski ottaa parin kuukauden päästä uudestaan yhteyttä: " katsotaan tilannetta sitten." Hän sanoi.
Otin parin kuukauden päästä yhteyttä ja varasin ajan.Terveyskeskuksessa oli jonoa ja ajanvarauksesta aiottiin lähettää aika. Sitä ei ole tullut vaikka otin paikkaan uudelleen yhteyttä.
Viimeiset parikuukautta olen jo kärsinyt unettomuudesta ja kävin yksityisellä lääkärillä. Sieltä olisi kyllä lyöty pilleriä suuhun jos olisin halunnut, mutta en usko ja en halua ratkaista ongelmiani vain huumaamalla itseni niistä tiedottomiksi.Minulle jäi tuosta käynnistä vain rahastuksen maku, tosin vapaaehtoisesti sinne menin.
Minusta tuntuu ettei lääkärit usko sanaakaan sanomisistani. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjottelin tohon edelliseenkin viestiin, jotain, käy kurkkamassa... Parasta on varmaan mennä suoraan nuppinikkarin puheille. Yleislääkäri (yksityinen) mullekin anto masennuslääkkeitä tajuamattaa niistä juuri mitään. Nyt syön niitä miten huvittaa ja lääkäri nettoaa 10 euroa aina kun uusii puhelimessa mun reseptin. Ketään ei kiinnosta ja kukaan ei valvo mun tekemisiä. Totuus on, että apua ei saa ellei itse tiedä mikä vaivaa...eikä kukaan tuu sitä tarjoamaan. Mut silloin kun masennus on pahimmilaan, en itse kykene apua hakemaan. Parane siinä sittenja muutu yhteiskunnalle hyödylliseksi veronmaksajaksi...vastineeksi loistavasta palvelusta.
Tuntuu varmasti pahalta kun apua ei löydy.
Sen verran sanon teille, että lääkärille pitää antaa "valtakirja" lähettää esim. psyk.polille.
Jos joku kertoo, että pikkasen masentaa ja on esiintynyt unettomuutta, ei tk-lääkäri kyllä kirjoita lähetettä. Polillakin on sellainen ruuhka, että monet "ei niin vakavasti" sairaat eivät sinne mahdu. Eli lääkärille kaikki mahdolliset huonot olot kertomaan.
Tuosta seurannasta, meillä on ajettu niin alas tämä systeemi, että edes pakkohoidosta päässeet eivät aina saa seurantaa, toki heillä voi olla aika kerran kuukaudessa, mutta mitään seurantaa lääkkeiden käytöstä tai voinnista ei pystytä pitämään.
Meillä oletetaan, että ihminen itse hakee apua, masentuneelle se ei aina onnistu ja sitä ei valtiovalta ole ymmärtänyt, rahaa on niin vähän, että tämä sairaanhoito on muuttunut suurin piirtein vain akuuttitapauksia varten.
Niin lähellä Arktikaa eletään.
Aurinko Pohjolan väen paras lääkäri on.
Kun päivä taas pitenee, kehtaa mennä ulos.
Jo pian on masentuneita vähemmän, kesällä
kroonikotkin piristyvät.
Meillä on niin saatanan syvältä tämä
kansalaisten psyykkinen hoito.
Pillereitä määrätään, ettei jengi ihan
musertuis.
Viina sitten kaik surkein masennuslääke.
Siihen se valtiokin satsaa.
Kun kuvailin vaikeuksiani,masennus ja hermoillessani olen tosi sekava ja muutakin,niin yksi tokaisi siihen.En voi kuvitella teistä sellaista.
Toinen istui tympääntyneenä ja tokaisi ettei minussa ole mitään vikaa.Olen ihan selväjärkinen.Kun kysyin mitä sitten täällä teen,se vastasi ihmettelevänsä sitä.Voi jumankauta!
Vasta nyt oon löytänyt hyvän lääkärin.Mulla on tilanne tosi huono.Olisipa silloin aikoinaan jo uskottu.Lisäksi minulle ei koskaan vaivauduttu selittämään sairaudestani tai mitä minulla on.
Mitähän ne tyypit oikein on opiskellut?Pitääkö olla valmis suljetulle,ennenkuin uskovat?
Koko ajanhan sitä höpötetään miten rahat ovat tiukalla terveydenhuollossa ja varsinkin mielenterveyspuolella. Mitä tulee terveyskeskuslääkäreihin, niistä useimmat on itse niin terävissä lääkkeissä ettei heillä ole empatian kykyä ja tajua ymmärtää potilaitaan.
Moni lääkäri on alalla vain tittelinkipeydestä.
Itse pääsin mielenterveyspalvelujen piiriin ottamalla lääkkeiden yliannostuksen. Olisin päässyt heti sisään osastolle, mutta en halunnut. Sen sijaan sain ajan ns. kriisiryhmään, jossa kävin muutaman kerran juttelemassa sair. hoitajan kanssa. Sittemmin sain ajan mielenterveystoimistoon ja olen siellä käynyt 3 vk välein terapiakeskusteluissa sosiaalihoitajan kanssa. Syön mirtazapin-lääkettä joka on ollut minulle erittäin sopiva.
Tosin itsetuhoajatuksista en ole päässyt.
Mä kävin terapiassa jossa ensin vaan oltiin silleen että ei tää oo mitään: murrosikää mutta sitte sairastuin niin vakavasti että mut vietiin sairaalaan kauheen paniikki häiriön kourissa ja tärisin aivan horkassa niin sitte alkoi tapahtua: tila oli kriittinen melkein näytti siltä että mä sekoaisin. Yli 18 vuotiaat otetaan vakavammin kun alle.. Mäki nyt olin jo 16 ja nyt 17 vuosi sitte oli tää pahin vaihe mut nyt oon ollu pitkässä hoidossa kolmekkin kertaa viikossa terapiaa ja lääkkeitä..