Tuoreita kokemuksia Riu Touaregista

Olin vaimon kanssa 2015 marraskuussa riu touaregissa, Tripadvisoriin jo jaoinkin:
“A Cheap Week in Isolation”
Alla olevan linkin käyttö suoraan vaatii trippariin rekisteröitymisen ja kirjautumisen, löytyy kyllä hakemalla december 2015 ajalta muutenkin.
https://www.tripadvisor.fi/ShowUserReviews-g3579463-d2135953-r332507799-Hotel_Riu_Touareg-Santa_Monica_Boa_Vista.html#CHECK_RATES_CONT

kokemuksia, mutta osa suomeksi:
Halpa Viikko Erityksissä
Lyhyt versio: ei ole syytä mennä. Pitempi versio sitten tässä: se miten kaukana ei mistään Riu Touareg on selvisi konkreettisesti vasta paikan päällä. Siellä ei ole mitään minne karata ilman 40 minuutin automatkaa pitkin osittain todella surkeita täristäviä teitä. Kun hotellivieraiden tilanne on tuo odottaisi, että hotelli sitten täyttää korkeatkin vaatimukset tai ainakin kohtuullisesti kompensoisi ympäristön puutteet. Kuinkas kävikään....( tässä välissä on paljon muutakin Tripadvisorissa, mutta tänne ei mahdu)
....Gourmet-ravintola Imuhag: Viehättävä pieni sali noin 15-20 henkeä vain kerrallaan. Tarjoilu pöytiin läpi koko aterian, listalta voi valita 3 eri alku-, pää- ja jälkiruoka vaihtoehdosta.
Ja ensimmäistä ja ainoaa kertaa tarjottiin ihan juotavia viinejä, ja jopa sekä valkoista, että punaista sai kokeilla.
Kello 21:00 kattaus. Amuse-bouchet olivat pöydässä odottamassa: katkarapu tikussa ja tilkka thousand island kastiketta.
Alkuruuaksi valitsimme seafood-pastaa, (kuvat Tripadvisorissa) kuva 1. Sen kanssa sai espanjalaista valkoviiniä, ihan hyvää,makeaa jälkiruokatyyppistä juomaa, ehdottamsti ei mitenkään sopinut tälle ruualle. Ruoka sitten: ylikeitettyä vetelää tagliatellea, seafood-osuutta edustivat 3 katkarapua ja kolme simpukkaa asetettuina pastakeon päälle. Vaimoni jätti (viisaasti?) jo hieman lämpölampun alla kuivahtaneet simpukat syömättä. Näiden lisäksi pastan päällä oli outoja suikaleita, en todellakaan osaa sanoa mitä ne olivat olevinaan, ne oli tehdy hyydyttämällä voimakkaasti natriumglutamaatilla maustettua (kuutiosta tms?) kalalientä, vastenmielisiä limaluikeroita konsistensiltaan, kuva 2. ”Valkoviinikermakastike” annokseen oli tehty sakeuttamalla samaa voimakkaasti natriumglutamaatilla maustettua (Knorr, Maggi?) kalalientä maissijauholla tms. Kermasta ja viinistä ei todellakaan tietoa sen enempää kuin ko. ravintolan ”keittiömestarin” kaittotaidoistakaan. Koska olimme puolittain paastonneet päivän vain allasbaarin snack-sämpylöiden (majoneesia ja coleslawia välissä) turvin, söimme ison osan pastasta kuitenkin, vaikka viisainta olisi ollut poistua buffet-ravintolaan heti, kun se oli vielä klo 22:00 asti auki. Mutta ei kun tilaamaana pippuripihviä vaan!
Pihvin kanssa pyysimme punaviiniä ja saimmekin nyt 1. ja ainoan kerran ihan mukiinmenvää riojalaista, keskitäyteläistä punaista, joka kyllä sinänsä vielä sopi pihvin kanssa juotavaksi.
Annos näytti, no sanokamme ruskealta, kuva 3 ja 4. Pallo keskellä klo 12 kohdalla oli peruna- (tai muu mauton tärkkelys) pallo, joka olikin sitten parasta koko ruuassa. Ruskea kökkö sen vieressä vasemmalla on se kelmu, joka oli syntynyt kastikeastian pinnalle kun sekin oli ilmeisesti lämpölampun alla kuivunut aikansa, oli sitten tämäkin nähty sopivaksi laittaa asiakkaan lautaselle. Ihan normaalia jo lapsuudesta tuttua valmista pussiruskekastiketta muuten. Pihvi tuli sitten hiukan yllättäen kyllä oikein, medium – , paistettuna.
Se vain oli leikattu alunkin pitäen väärin, niin että lihassyyt juoksivat pihvin pituussunnassa, eikä siihen oikein veitsi pystynyt, kuva 5. Tässä vaiheessa molemmat pihvit lähtivät takaisin keittiöön tarjoilijan hämmästykseksi, mutta tuskinpa terveiset kokille mennä takaisin keittiökouluun menivät perille, sen verran oli kielimuuria.
Sitten, kun se pääravintolakin oli jo kiinni, pyysimme jälkiruuat: omenapiirakan ja creme brylé, kuva 6 ja 7. Jos creme bryleen pinta olisi ollut ”brylee” niistä ei olisi mitään valittamista.
Ruokamyrkytysoireeni alkoivat 6 tuntia ravintolasta poistumisen jälkeen ja kestivät 3 vrk, onneksi oksentelua vain noin 12h.
Ai, että mennäänkö uudestaan?