Apostoleista

En tiedä kuka Ervast on, mutta selvästi väärä profeetta. Pyhä Henki kirkastaa ja osoittaa aina ja ainoastaan Jeesusta, eikä ketään muuta. Ja Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Kaikki mikä menee sen yli, on eksytystä. Se mitä sinä sanot, ei ole raamatullista. Älä anna ervastien johdattaa sinua harhaan.

Niinkuin sanottiin aloituksessa, fundikset eivät tule tajuamaan. Se jolla korvat on, se kuulkoon.

Vähän sama kuin sanoisi pikkulapselle, että tee ihan mitä tahansa ja vaikka tekisitkin paljon pahaa muille, on sinulla ikuisuus aikaa hyvittää kaikki tekosi. Tämähän on tavallaan totta ja emme ole oikeasti kukaan pikkulapsia, kuin vain kiitävän hetken tämän inkarnaation aikana.

Joskus miettii sitä onko ihmisten jutuissa mitään tolkkua; uskovien, ei uskovien tai toisin uskovien jutuissa. Uskovat sanovat, että yksi elämä riittää, ei uskovat taas sanovat, että on vain tämä elämä ja toisin uskovat taas saattavat väittää, että meillä on "ikuisuus aikaa" kuten tämä törvästi. Mitä järkeä näissä väitteissä olisi?

Taidan itse kuulua muuhun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Mutta silti joudun itseltäni kysymään, että jos uskovien jutuissa onkin jokin pointti? Mihin tässä oikein pitäisi kehittyä? Tarvitseeko täydellisen kehittyä johonkin? Ehkä uskovat ovat Taivaassaan sitten täydellisiä. Siellä eletään rakkaudessa, rauhassa ja harmoniassa. Ei kai siellä tarvitse enää kehittyä miksikään. Tai ehkä taitojaan voi sielläkin vielä kehittää, mutta olemustaan ei tarvitse enää mitenkään kehittää.

Sitä paitsi jos me ihmiset olisimme niin kehittyväisiä, niin miksi tämä maailma tuntuu olevan aina vaan enemmän sekaisin. Onhan ihminen kehittänyt hienoja laitteita ja muuta, mutta onko ihminen oikeasti jalostunut siinä samalla yhtään mihinkään. Kun katsoo ihmisten touhuja, niin kyllä tämä ns. vapaus on tehnyt ihmisistä pinnallisia ja itsekkäitä tai sitten olen vain tehnyt vääriä havaintoja. Tuntuu siltä, että fiksuimmatkin ovat jonkin kumman epätodellisen harhan vallassa eli oikeastaan totuutta asioista ei haluta nähdä. Ehkä tämä on kuitenkin vain jonkin paremman synnyntuskia, kuten me "nyy eiz-hipit" olemme halunneet itsellemme uskotella jo vuosikymmenten ajan.

Ikuisuus on oikeastaan aika pitkä aika ja oikeastaan meidän olisi pitänyt oppia tämä kakki jo ikuisuus sitten. :=?

pohdinkakkaa kirjoitti:

Vähän sama kuin sanoisi pikkulapselle, että tee ihan mitä tahansa ja vaikka tekisitkin paljon pahaa muille, on sinulla ikuisuus aikaa hyvittää kaikki tekosi. Tämähän on tavallaan totta ja emme ole oikeasti kukaan pikkulapsia, kuin vain kiitävän hetken tämän inkarnaation aikana.

Joskus miettii sitä onko ihmisten jutuissa mitään tolkkua; uskovien, ei uskovien tai toisin uskovien jutuissa. Uskovat sanovat, että yksi elämä riittää, ei uskovat taas sanovat, että on vain tämä elämä ja toisin uskovat taas saattavat väittää, että meillä on "ikuisuus aikaa" kuten tämä törvästi. Mitä järkeä näissä väitteissä olisi?

Taidan itse kuulua muuhun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Mutta silti joudun itseltäni kysymään, että jos uskovien jutuissa onkin jokin pointti? Mihin tässä oikein pitäisi kehittyä? Tarvitseeko täydellisen kehittyä johonkin? Ehkä uskovat ovat Taivaassaan sitten täydellisiä. Siellä eletään rakkaudessa, rauhassa ja harmoniassa. Ei kai siellä tarvitse enää kehittyä miksikään. Tai ehkä taitojaan voi sielläkin vielä kehittää, mutta olemustaan ei tarvitse enää mitenkään kehittää.

Sitä paitsi jos me ihmiset olisimme niin kehittyväisiä, niin miksi tämä maailma tuntuu olevan aina vaan enemmän sekaisin. Onhan ihminen kehittänyt hienoja laitteita ja muuta, mutta onko ihminen oikeasti jalostunut siinä samalla yhtään mihinkään. Kun katsoo ihmisten touhuja, niin kyllä tämä ns. vapaus on tehnyt ihmisistä pinnallisia ja itsekkäitä tai sitten olen vain tehnyt vääriä havaintoja. Tuntuu siltä, että fiksuimmatkin ovat jonkin kumman epätodellisen harhan vallassa eli oikeastaan totuutta asioista ei haluta nähdä. Ehkä tämä on kuitenkin vain jonkin paremman synnyntuskia, kuten me "nyy eiz-hipit" olemme halunneet itsellemme uskotella jo vuosikymmenten ajan.

Ikuisuus on oikeastaan aika pitkä aika ja oikeastaan meidän olisi pitänyt oppia tämä kakki jo ikuisuus sitten. :=?

Lue lisää

Joo, voisin sanoa että tämä ulkoinen kristinusko on parantunut aikojen saatossa, mutta keskiajalla ristiretkien myötä meni niin sanotusti vituiksi koko homma. Rooman kirkko ei ymmärtänyt mistä on kyse, kyse on väkivallattomuudesta, mikä on oltava ehdotonta. On aloitettu pitkä korjausprosessi, ja tehty huono uskonto korjataan aikojen saatossa. Jeesus ei niinkään kristinuskoa perustanut, vaan seuraajat sitä enimmäkseen loivat.

Nyt alkaa uskonpuhdistusta maapallolla pikku hiljaa. Tosin tehty uskonto on niin globaali, että tän muuttaminen vie hetken. Paavalikin on tehnyt duunia asian suhteen, monine inkarnaatioineen, ja parempaan suuntaan on pystytty kirkon kehitystä pikku hiljaa kääntämään.

pohdinkakkaa kirjoitti:

Vähän sama kuin sanoisi pikkulapselle, että tee ihan mitä tahansa ja vaikka tekisitkin paljon pahaa muille, on sinulla ikuisuus aikaa hyvittää kaikki tekosi. Tämähän on tavallaan totta ja emme ole oikeasti kukaan pikkulapsia, kuin vain kiitävän hetken tämän inkarnaation aikana.

Joskus miettii sitä onko ihmisten jutuissa mitään tolkkua; uskovien, ei uskovien tai toisin uskovien jutuissa. Uskovat sanovat, että yksi elämä riittää, ei uskovat taas sanovat, että on vain tämä elämä ja toisin uskovat taas saattavat väittää, että meillä on "ikuisuus aikaa" kuten tämä törvästi. Mitä järkeä näissä väitteissä olisi?

Taidan itse kuulua muuhun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Mutta silti joudun itseltäni kysymään, että jos uskovien jutuissa onkin jokin pointti? Mihin tässä oikein pitäisi kehittyä? Tarvitseeko täydellisen kehittyä johonkin? Ehkä uskovat ovat Taivaassaan sitten täydellisiä. Siellä eletään rakkaudessa, rauhassa ja harmoniassa. Ei kai siellä tarvitse enää kehittyä miksikään. Tai ehkä taitojaan voi sielläkin vielä kehittää, mutta olemustaan ei tarvitse enää mitenkään kehittää.

Sitä paitsi jos me ihmiset olisimme niin kehittyväisiä, niin miksi tämä maailma tuntuu olevan aina vaan enemmän sekaisin. Onhan ihminen kehittänyt hienoja laitteita ja muuta, mutta onko ihminen oikeasti jalostunut siinä samalla yhtään mihinkään. Kun katsoo ihmisten touhuja, niin kyllä tämä ns. vapaus on tehnyt ihmisistä pinnallisia ja itsekkäitä tai sitten olen vain tehnyt vääriä havaintoja. Tuntuu siltä, että fiksuimmatkin ovat jonkin kumman epätodellisen harhan vallassa eli oikeastaan totuutta asioista ei haluta nähdä. Ehkä tämä on kuitenkin vain jonkin paremman synnyntuskia, kuten me "nyy eiz-hipit" olemme halunneet itsellemme uskotella jo vuosikymmenten ajan.

Ikuisuus on oikeastaan aika pitkä aika ja oikeastaan meidän olisi pitänyt oppia tämä kakki jo ikuisuus sitten. :=?

Lue lisää

Siinä on menty pieleen, että on vaadittu johonkin tiettyyn jumaluuteen uskomista. Siitä ne uskonsodat on syttyneet. Tärkeintä on vain eettisyys, ja sitä osaa ateistikin. Kun eettisyys on kunnossa, niin itseoivallus on jo lähellä. Ilman eettisyyttä itseoivallusta ei ole mahdollista saavuttaa, tässä jutun pointti.

Olen lukenut joskus nuorena noita Ervastin kirjoja ja ilmeisesti joitakin hyviä neuvoja saanut omalle totuuden etsijän tielleni. Kirjoitan tässä vain muutamia pointteja omasta näkökannastani :

"Meillä on suunnattomasti aikaa,..."
Aika on mielen luoma käsite, jota tarvitsemme aika-avaruusilluusiossamme.

"... lukemattomia elämiä toteuttaa ylösnousemus itsessämme...."
Miksi? Tätä kysymystä mietin ja pohdiskelin lähes lapsuudesta asti (ikäni on ~70v). Nyt, tutustuttani kaiken maailman uskontoihin, -ismeihin, ja näkemyksiin, olen tyytynyt sellaiseen ajatukseen, että niin me ihmiset kuin kaikki muutkin, tämän maailmankaikkeuden ja kosmoksen olennot olemme Alkulähteen (joka on kaikkea mitä on, mutta silti äärettömästi enemmän) " kokijoita", kokemassa ja tekemässä tunnetuksi kaikkea mitä tuo Alkulähteemme ON eli äärettömyyden loputtomia mahdollisuuksia. Me saimme alkuaan kaikkeen siihen Vapaan Valinnan. Meissä on edelleen se, mutta olemme unohtaneet sen painuessamme yhä kauemmas alkutilanteestamme (täydellisestä luojaolennosta joka on "yhtä Isän kanssa") tutkiessamme äärimmäisiä jumaluuden tasoja eli esim. miltä tuntuu kärsimys, rakkaudettomuus, egoistinen itsekeskeisyys ja erillisyys Alkulähteestä eli juuri tällaisia planeettamme sallimia kokemuksia.

Haasteen jonka olimme ottaneet "aikojen alussa" oli todennäköisesti se, että muistammeko ja löydämmekö joka tapauksessa takaisin alkutilaamme eli ns. "Isän Kotiin" = materian/kärsimyksen kokemisen maailmoista eli siis "ylösnousemus" (ihmiskunta on nyt sillä tiellä). Tähän prosessiin meille on annettu aina neuvoja korkeammilta olemisen tasoilta tulleilta olennoilta tai hengiltä/"enkeleiltä" kuten kaikkien tuntema tapaus pari tuhatta vuotta sitten mestari Jeshua ben Josephin kerrottiin tehneen, Niitä hänen opetuksiaan ei tosin kukaan kirjoittanut muistiin hänen aikanaan, vaan kristinuskon tärkeimpään kirjaan otettiin mukaan vain tietyt kootut kertomukset lähes 100v Jeshuan syntymän jälkeen. Tosin sieltä löytyy hyviä vinkkejä "ylösnousemustielle", mutta nämä ohjeet siirrettiin tavallaan toisarvoisiksi tilalle ympätyn "pelastusopin" sijasta. P. Ervasti yritti valaista tästä mm. tuossa Vuorisaarna-kirjassaan.

" Pyhän Hengen saa, kun sitä itselleen aidosti pyytää ja sen vastaanottaa. "
Emme ole koskaan olleet erossa tästä pyhästä Hengestämme, jumalallisesta puolestamme, mutta se on silti toiminut lähes käyttämättömänä sielumme taustaohjaajana vetämässä takaisin puoleensa ehdottomalla rakkaudellaan. Pyhän Hengen ohjauksen pyytäminen ja vastaanottaminen on jokaisen itse tehtävä omassa elämässään ja annettava egon itsekkään ohjauksen vähitellen väistyä. Se ei ole helppoa eikä tapahdu kerralla! Vaan kun on kerran sitä pyytänyt Hengeltään, niin se alkaa "valaistua" mielessä eli tulla yhä selvemmin esille jokapäiväisessä elämässä muuttaen asenteitamme ja käytöstämme yhä rakkaudentäytesemmäksi ennen kaikkea itseämme kohtaan ja sen myötä myös kaikkia muitakin kohtaan. Lyhyesti onnellisuus ja kiitollisuus kaikesta kasvaa ja pelot ja murheet alkavat kadota kokemuksistamme....näin olemme vihdoin palaamassa "Kotiin"!

Brina kirjoitti:

Olen lukenut joskus nuorena noita Ervastin kirjoja ja ilmeisesti joitakin hyviä neuvoja saanut omalle totuuden etsijän tielleni. Kirjoitan tässä vain muutamia pointteja omasta näkökannastani :

"Meillä on suunnattomasti aikaa,..."
Aika on mielen luoma käsite, jota tarvitsemme aika-avaruusilluusiossamme.

"... lukemattomia elämiä toteuttaa ylösnousemus itsessämme...."
Miksi? Tätä kysymystä mietin ja pohdiskelin lähes lapsuudesta asti (ikäni on ~70v). Nyt, tutustuttani kaiken maailman uskontoihin, -ismeihin, ja näkemyksiin, olen tyytynyt sellaiseen ajatukseen, että niin me ihmiset kuin kaikki muutkin, tämän maailmankaikkeuden ja kosmoksen olennot olemme Alkulähteen (joka on kaikkea mitä on, mutta silti äärettömästi enemmän) " kokijoita", kokemassa ja tekemässä tunnetuksi kaikkea mitä tuo Alkulähteemme ON eli äärettömyyden loputtomia mahdollisuuksia. Me saimme alkuaan kaikkeen siihen Vapaan Valinnan. Meissä on edelleen se, mutta olemme unohtaneet sen painuessamme yhä kauemmas alkutilanteestamme (täydellisestä luojaolennosta joka on "yhtä Isän kanssa") tutkiessamme äärimmäisiä jumaluuden tasoja eli esim. miltä tuntuu kärsimys, rakkaudettomuus, egoistinen itsekeskeisyys ja erillisyys Alkulähteestä eli juuri tällaisia planeettamme sallimia kokemuksia.

Haasteen jonka olimme ottaneet "aikojen alussa" oli todennäköisesti se, että muistammeko ja löydämmekö joka tapauksessa takaisin alkutilaamme eli ns. "Isän Kotiin" = materian/kärsimyksen kokemisen maailmoista eli siis "ylösnousemus" (ihmiskunta on nyt sillä tiellä). Tähän prosessiin meille on annettu aina neuvoja korkeammilta olemisen tasoilta tulleilta olennoilta tai hengiltä/"enkeleiltä" kuten kaikkien tuntema tapaus pari tuhatta vuotta sitten mestari Jeshua ben Josephin kerrottiin tehneen, Niitä hänen opetuksiaan ei tosin kukaan kirjoittanut muistiin hänen aikanaan, vaan kristinuskon tärkeimpään kirjaan otettiin mukaan vain tietyt kootut kertomukset lähes 100v Jeshuan syntymän jälkeen. Tosin sieltä löytyy hyviä vinkkejä "ylösnousemustielle", mutta nämä ohjeet siirrettiin tavallaan toisarvoisiksi tilalle ympätyn "pelastusopin" sijasta. P. Ervasti yritti valaista tästä mm. tuossa Vuorisaarna-kirjassaan.

" Pyhän Hengen saa, kun sitä itselleen aidosti pyytää ja sen vastaanottaa. "
Emme ole koskaan olleet erossa tästä pyhästä Hengestämme, jumalallisesta puolestamme, mutta se on silti toiminut lähes käyttämättömänä sielumme taustaohjaajana vetämässä takaisin puoleensa ehdottomalla rakkaudellaan. Pyhän Hengen ohjauksen pyytäminen ja vastaanottaminen on jokaisen itse tehtävä omassa elämässään ja annettava egon itsekkään ohjauksen vähitellen väistyä. Se ei ole helppoa eikä tapahdu kerralla! Vaan kun on kerran sitä pyytänyt Hengeltään, niin se alkaa "valaistua" mielessä eli tulla yhä selvemmin esille jokapäiväisessä elämässä muuttaen asenteitamme ja käytöstämme yhä rakkaudentäytesemmäksi ennen kaikkea itseämme kohtaan ja sen myötä myös kaikkia muitakin kohtaan. Lyhyesti onnellisuus ja kiitollisuus kaikesta kasvaa ja pelot ja murheet alkavat kadota kokemuksistamme....näin olemme vihdoin palaamassa "Kotiin"!

Lue lisää

Tuo on kuin taitavan saarnan alkua. Monet pitävät Johanneksen evankeliumia perustana kristillisyydelle. Taitavasti tulkittuna siitä voi olla hyötyä. Johanneksen evankeliumi on tehty noin vuonna 90, keisarina oli Domitianus. Evankeliumi on Johanneksen muistista koottu. Osa tapahtumista on keksittyä ja tarkoituksella vertauskuvallista. Esim. kylä nimeltä Kaanan häät on Prokoroksen keksintöä, vertauskuvaa. Evankeliumin kirjoitti Prokoros.
Osa tapahtumista on todellakin tapahtunut, mitä evankeliumissa kerrotaan. Siitä piti alun perin tehdä mystisempi evankeliumi, minkä "egyptiläinen aloitus" osoittaa, mutta siitä tulikin vain käytännöllisempi.

Alussa oli järki, millä tarkoitetaan Alkulähdettä. Ja järki oli Jumalan luona, ja Järki oli Jumala. Näin se alkaa, Logos käännettynä sanaksi on väärä käännös. Arkhe en ho Logos..

Kaikki palaavat kotiin joka tapauksessa. Tuo palaaminenkin on vain viitteellistä, koska emme ole oikeasti pois koskaan lähteneet. Se vain näyttää siltä. Asioita ei ole kerrottu liikaa kerralla, koska se muuten sekottaisi ihmisiä. Raamatusta tuli kyllä sellainen sillisalaatti, että suurta taitoa tarvitaan jotta sieltä voisi oleellisen erottaa. Siksi on valotettu oleellista, eli eettisyyttä, mihin Vuorisaarna viittaa.

gotenh kirjoitti:

Joo, voisin sanoa että tämä ulkoinen kristinusko on parantunut aikojen saatossa, mutta keskiajalla ristiretkien myötä meni niin sanotusti vituiksi koko homma. Rooman kirkko ei ymmärtänyt mistä on kyse, kyse on väkivallattomuudesta, mikä on oltava ehdotonta. On aloitettu pitkä korjausprosessi, ja tehty huono uskonto korjataan aikojen saatossa. Jeesus ei niinkään kristinuskoa perustanut, vaan seuraajat sitä enimmäkseen loivat.

Nyt alkaa uskonpuhdistusta maapallolla pikku hiljaa. Tosin tehty uskonto on niin globaali, että tän muuttaminen vie hetken. Paavalikin on tehnyt duunia asian suhteen, monine inkarnaatioineen, ja parempaan suuntaan on pystytty kirkon kehitystä pikku hiljaa kääntämään.

Lue lisää

Aivan, kristinuskon historia ei ole kovin kaunista katsottavaa, tosin pitää muistaa, että kyse oli enemmänkin vallanhimosta ja politiikasta, kuin todellisesta Jeesuksen seuraamista ja sama valtapeli jatkuu jossain määrin toki yhä.

Aika jännää sekin, että muslimit sanovat, että Jumalamme on sama, mutta silti haluavat alistaa muut oman Jumalansa valtaan. Tämä on hyvin ristiriitaista. Miksi Tosi Jumala perustaisi useita eri uskontoja, jotka tappaisivat toistensa kannattajia. Kuulostaa enemmänkin saatanan touhuilta.

Mikä se saatana sitten on?

Suomennettuna yksinkertaisesti "vastustaja"

Itse ajattelen maailmankaikkeuden eräänlaisena roolipelinä, jossa me välillä nousemme ja välillä laskeudumme tasojen välillä. Ehkä niin on vaan mielekästä. Yleinen käsitys kaikissa muissa paitsi materialistisessa näkemyksessä on se, että me vain nousemme kokoajan korkeampaan olomuotoon, kunnes saavutamme "Korkeimman Taivaan". Tämä kehitys päättyy siihen, että koko universumi valaistuu ja syntyy seuraava universumi. Ehkä jottennin näin...

pohdinkakkaa kirjoitti:

Vähän sama kuin sanoisi pikkulapselle, että tee ihan mitä tahansa ja vaikka tekisitkin paljon pahaa muille, on sinulla ikuisuus aikaa hyvittää kaikki tekosi. Tämähän on tavallaan totta ja emme ole oikeasti kukaan pikkulapsia, kuin vain kiitävän hetken tämän inkarnaation aikana.

Joskus miettii sitä onko ihmisten jutuissa mitään tolkkua; uskovien, ei uskovien tai toisin uskovien jutuissa. Uskovat sanovat, että yksi elämä riittää, ei uskovat taas sanovat, että on vain tämä elämä ja toisin uskovat taas saattavat väittää, että meillä on "ikuisuus aikaa" kuten tämä törvästi. Mitä järkeä näissä väitteissä olisi?

Taidan itse kuulua muuhun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Mutta silti joudun itseltäni kysymään, että jos uskovien jutuissa onkin jokin pointti? Mihin tässä oikein pitäisi kehittyä? Tarvitseeko täydellisen kehittyä johonkin? Ehkä uskovat ovat Taivaassaan sitten täydellisiä. Siellä eletään rakkaudessa, rauhassa ja harmoniassa. Ei kai siellä tarvitse enää kehittyä miksikään. Tai ehkä taitojaan voi sielläkin vielä kehittää, mutta olemustaan ei tarvitse enää mitenkään kehittää.

Sitä paitsi jos me ihmiset olisimme niin kehittyväisiä, niin miksi tämä maailma tuntuu olevan aina vaan enemmän sekaisin. Onhan ihminen kehittänyt hienoja laitteita ja muuta, mutta onko ihminen oikeasti jalostunut siinä samalla yhtään mihinkään. Kun katsoo ihmisten touhuja, niin kyllä tämä ns. vapaus on tehnyt ihmisistä pinnallisia ja itsekkäitä tai sitten olen vain tehnyt vääriä havaintoja. Tuntuu siltä, että fiksuimmatkin ovat jonkin kumman epätodellisen harhan vallassa eli oikeastaan totuutta asioista ei haluta nähdä. Ehkä tämä on kuitenkin vain jonkin paremman synnyntuskia, kuten me "nyy eiz-hipit" olemme halunneet itsellemme uskotella jo vuosikymmenten ajan.

Ikuisuus on oikeastaan aika pitkä aika ja oikeastaan meidän olisi pitänyt oppia tämä kakki jo ikuisuus sitten. :=?

Lue lisää

"Mihin tässä oikein pitäisi kehittyä? Tarvitseeko täydellisen kehittyä johonkin?"

Mahdollisuudet kehitykseen vaikuttavat melko heikoilta...

Mullapas on maailman suurin ego!

Nojoo...

Tarkotin vaan sitä, että Taivaassa, siis "viimeisellä tasolla" olemme täydellisiä, joten siellä ei olemuksemme enää voi kehittyä. Täydellisyyshän voidaan määritelle joksikin mikä ei enää kehity paremmaksi, eikö niin?

Aina tosin sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi, mikä vois tarkottaa sitä, että matkamme jatkuukin ikuisesti. Jaksaako sitä ikuisesti olla paikassa jossa kaikki on suurinta ihanuutta? Eikö sekin ala jossain vaiheessa puuduttaa. Ikuinen roolileikki tuntus jotenkin loogiselta. Se tuntuu loogiselta ikuisuuden kanssa, koska siinä ei ole alkua, eikä loppua, nautitaan vaan matkasta. Itse olen ajatellut asian niin, että se o ihan ok, että minulla olisi ikuinen elämä, kunhan en pysy samanaisena, vaan muutun kokoajan. Kuka nyt haluaisi olla ikuisesti samanlainen? Eikö egoisti ole sellainen joka ihailee itseään, eikä halua koskaan muuttua? Ehkä egoni ei sittenkään ole ihan maailman suurin. Kyllä se kieltämättä aika suuri kuitenkin on, myönnetään.

Brina kirjoitti:

Olen lukenut joskus nuorena noita Ervastin kirjoja ja ilmeisesti joitakin hyviä neuvoja saanut omalle totuuden etsijän tielleni. Kirjoitan tässä vain muutamia pointteja omasta näkökannastani :

"Meillä on suunnattomasti aikaa,..."
Aika on mielen luoma käsite, jota tarvitsemme aika-avaruusilluusiossamme.

"... lukemattomia elämiä toteuttaa ylösnousemus itsessämme...."
Miksi? Tätä kysymystä mietin ja pohdiskelin lähes lapsuudesta asti (ikäni on ~70v). Nyt, tutustuttani kaiken maailman uskontoihin, -ismeihin, ja näkemyksiin, olen tyytynyt sellaiseen ajatukseen, että niin me ihmiset kuin kaikki muutkin, tämän maailmankaikkeuden ja kosmoksen olennot olemme Alkulähteen (joka on kaikkea mitä on, mutta silti äärettömästi enemmän) " kokijoita", kokemassa ja tekemässä tunnetuksi kaikkea mitä tuo Alkulähteemme ON eli äärettömyyden loputtomia mahdollisuuksia. Me saimme alkuaan kaikkeen siihen Vapaan Valinnan. Meissä on edelleen se, mutta olemme unohtaneet sen painuessamme yhä kauemmas alkutilanteestamme (täydellisestä luojaolennosta joka on "yhtä Isän kanssa") tutkiessamme äärimmäisiä jumaluuden tasoja eli esim. miltä tuntuu kärsimys, rakkaudettomuus, egoistinen itsekeskeisyys ja erillisyys Alkulähteestä eli juuri tällaisia planeettamme sallimia kokemuksia.

Haasteen jonka olimme ottaneet "aikojen alussa" oli todennäköisesti se, että muistammeko ja löydämmekö joka tapauksessa takaisin alkutilaamme eli ns. "Isän Kotiin" = materian/kärsimyksen kokemisen maailmoista eli siis "ylösnousemus" (ihmiskunta on nyt sillä tiellä). Tähän prosessiin meille on annettu aina neuvoja korkeammilta olemisen tasoilta tulleilta olennoilta tai hengiltä/"enkeleiltä" kuten kaikkien tuntema tapaus pari tuhatta vuotta sitten mestari Jeshua ben Josephin kerrottiin tehneen, Niitä hänen opetuksiaan ei tosin kukaan kirjoittanut muistiin hänen aikanaan, vaan kristinuskon tärkeimpään kirjaan otettiin mukaan vain tietyt kootut kertomukset lähes 100v Jeshuan syntymän jälkeen. Tosin sieltä löytyy hyviä vinkkejä "ylösnousemustielle", mutta nämä ohjeet siirrettiin tavallaan toisarvoisiksi tilalle ympätyn "pelastusopin" sijasta. P. Ervasti yritti valaista tästä mm. tuossa Vuorisaarna-kirjassaan.

" Pyhän Hengen saa, kun sitä itselleen aidosti pyytää ja sen vastaanottaa. "
Emme ole koskaan olleet erossa tästä pyhästä Hengestämme, jumalallisesta puolestamme, mutta se on silti toiminut lähes käyttämättömänä sielumme taustaohjaajana vetämässä takaisin puoleensa ehdottomalla rakkaudellaan. Pyhän Hengen ohjauksen pyytäminen ja vastaanottaminen on jokaisen itse tehtävä omassa elämässään ja annettava egon itsekkään ohjauksen vähitellen väistyä. Se ei ole helppoa eikä tapahdu kerralla! Vaan kun on kerran sitä pyytänyt Hengeltään, niin se alkaa "valaistua" mielessä eli tulla yhä selvemmin esille jokapäiväisessä elämässä muuttaen asenteitamme ja käytöstämme yhä rakkaudentäytesemmäksi ennen kaikkea itseämme kohtaan ja sen myötä myös kaikkia muitakin kohtaan. Lyhyesti onnellisuus ja kiitollisuus kaikesta kasvaa ja pelot ja murheet alkavat kadota kokemuksistamme....näin olemme vihdoin palaamassa "Kotiin"!

Lue lisää

Buddha totes aikoinaan, että kaikki ovat jo valaistuneita, he eivät vaan tiedä sitä. Aika on harhaa ja todellisuutemme on unohdusta. Emme ole se joka olemme tai oikeammin luulemme olevamme. Joidenkin mielestä ehkä jakomielistä suhtautumista, mutta maailma onkin paradoksi. Asioilla ja käsitteillä voi leikkiä ja pitääkin leikkiä. Jos emme leiki, olemme kuin pystyynkuolleita, lahoja puita. Kun Jeesuskin sanoi, että Taivas on lastenkaltaisten ja lapsillehan koko elämä on yhtä suurta leikkiä.

Kun puhumme Jumalasta tai jumaluudesta on oma nykyinen käsitykseni asiasta se, että meissä on sisäisesti jumaluus, josta Jung tais käyttää nimitystä "yliminä". Tämä ei tietenkään pois sulje sitä, että olisi olemassa myös ulkopuolinen Jumala, kosminen luoja ja ylläpitäjä. Ylitietoisuus.

Mutta meissä on siis kaikki tieto ja viisaus jo itsessämme, emme vain tiedosta sitä. Suuret mestarin eroavat meistä vain siinä, että he tiedostavat tämän asian.

Mene, myy kaikki ja seuraa minua!

Tuommosen määräyksen tais jollekin Sari Jarasvuolle sanoa ja eipä tehnyt sekään heppu niin kuin Jesse määräs.

Aika tiukkaa toimintaa Jesse kyllä käski ja tänä päivänä ei ole helppo häntä seurata kun kiusaukset on kohonneet lähes taivaaseen tai ehkä juuri syystä häntä onkin helppo seurata. Ei muuta kun sandali ostoksille ja baanalle!

Iwillfollowmaster kirjoitti:

Mene, myy kaikki ja seuraa minua!

Tuommosen määräyksen tais jollekin Sari Jarasvuolle sanoa ja eipä tehnyt sekään heppu niin kuin Jesse määräs.

Aika tiukkaa toimintaa Jesse kyllä käski ja tänä päivänä ei ole helppo häntä seurata kun kiusaukset on kohonneet lähes taivaaseen tai ehkä juuri syystä häntä onkin helppo seurata. Ei muuta kun sandali ostoksille ja baanalle!

Lue lisää

Tuo käskyjen pitämisjuttu tuli itseasiassa selvennyksenä aloituksen tekemisen jälkeen. Tarkoittaa eettistä kehitystä, mitä Jeesuksen oppikokoelmassa eli vuorisaarnassa valotetaan. Vuorisaarnaa ei ole pidetty ilmeisesti sellaisenaan, vaan on koottu opin yhteenvedoksi. Seuraaminen on paljolti sisäistä laatua, eettisyyttä, mitä muutkin adoptit ovat painottaneet. Jeesusta ei tule palvoa, palvominen on säälittävää nähtävää. Tulee itse oivaltaa, seurata oikeasti. Meidän tulisi vähitellen aikuistua. Olen itsekin palvonut tuota nasiiria, olinhan myös nasiiri Palestiinassa. Nasiirilupauksen päämies toi ihan uutta juttua tälle pallolle ja se on väkivallattomuus. No, olihan buddha siitä aiemmin paasannut. Mutta nasiiri toi sen länteen, ja Gandhi myöhemmin perässä toteuttamaan. Ahimsaa se on Gandhin käsitteistöllä sanottuna.

Iwillfollowmaster kirjoitti:

Mene, myy kaikki ja seuraa minua!

Tuommosen määräyksen tais jollekin Sari Jarasvuolle sanoa ja eipä tehnyt sekään heppu niin kuin Jesse määräs.

Aika tiukkaa toimintaa Jesse kyllä käski ja tänä päivänä ei ole helppo häntä seurata kun kiusaukset on kohonneet lähes taivaaseen tai ehkä juuri syystä häntä onkin helppo seurata. Ei muuta kun sandali ostoksille ja baanalle!

Lue lisää

Adeptit piti sanomani.

gotenh kirjoitti:

Tuo käskyjen pitämisjuttu tuli itseasiassa selvennyksenä aloituksen tekemisen jälkeen. Tarkoittaa eettistä kehitystä, mitä Jeesuksen oppikokoelmassa eli vuorisaarnassa valotetaan. Vuorisaarnaa ei ole pidetty ilmeisesti sellaisenaan, vaan on koottu opin yhteenvedoksi. Seuraaminen on paljolti sisäistä laatua, eettisyyttä, mitä muutkin adoptit ovat painottaneet. Jeesusta ei tule palvoa, palvominen on säälittävää nähtävää. Tulee itse oivaltaa, seurata oikeasti. Meidän tulisi vähitellen aikuistua. Olen itsekin palvonut tuota nasiiria, olinhan myös nasiiri Palestiinassa. Nasiirilupauksen päämies toi ihan uutta juttua tälle pallolle ja se on väkivallattomuus. No, olihan buddha siitä aiemmin paasannut. Mutta nasiiri toi sen länteen, ja Gandhi myöhemmin perässä toteuttamaan. Ahimsaa se on Gandhin käsitteistöllä sanottuna.

Lue lisää

Jep, mutta jotenkin tuntuu kummalta, että sen oppimiseen, että osaa olla hyvä muille ihmisille, pitää elää monta elämää. Ainakin oman kokemumsen mukaan tunnen aika montakin ihmistä, jotka osaa olla ihan hyviä muille jo tämänkin elämänsä aikana.

"Ole hyvä kaikille"

Näin meille "mestareille" aikoinaan opetettiin.

Tuo palvominen onkin paha juttu, oikeastaan se toimii ehkä vain jossain erityisessä parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet palvovat toisiaan, ja se ei mieletästi ole ollenkaan paha asia.

Eettinen voi olla ja hyvä ihminen muutenkin, mutta voimmeko olla siitäkään koskaan täysin varmoja, jos meitä ei ole kunnolla edes koeteltu. On helppoa olla hyvä kun elämä on hyvä.

"Korkeasti siunatut on surkeasti rienatut"

Kattelin joskus kauan sitten ortodoksien jumalanpalvelusta ja tommonen slogan tuli mieleeni, kun ne papit kokoajan hoki siellä "Korkeasti siunattu se ja se.." Jotenkin vaan aattelin heti, että surkeasti rienatut eli koettelemattomat.

Ett sillai...

masterjatkaa kirjoitti:

Jep, mutta jotenkin tuntuu kummalta, että sen oppimiseen, että osaa olla hyvä muille ihmisille, pitää elää monta elämää. Ainakin oman kokemumsen mukaan tunnen aika montakin ihmistä, jotka osaa olla ihan hyviä muille jo tämänkin elämänsä aikana.

"Ole hyvä kaikille"

Näin meille "mestareille" aikoinaan opetettiin.

Tuo palvominen onkin paha juttu, oikeastaan se toimii ehkä vain jossain erityisessä parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet palvovat toisiaan, ja se ei mieletästi ole ollenkaan paha asia.

Eettinen voi olla ja hyvä ihminen muutenkin, mutta voimmeko olla siitäkään koskaan täysin varmoja, jos meitä ei ole kunnolla edes koeteltu. On helppoa olla hyvä kun elämä on hyvä.

"Korkeasti siunatut on surkeasti rienatut"

Kattelin joskus kauan sitten ortodoksien jumalanpalvelusta ja tommonen slogan tuli mieleeni, kun ne papit kokoajan hoki siellä "Korkeasti siunattu se ja se.." Jotenkin vaan aattelin heti, että surkeasti rienatut eli koettelemattomat.

Ett sillai...

Lue lisää

Eettisyys on alku. Tämä johtaa tiellä eteenpäin kohti syvempää itsetuntemusta. Tällä hetkellä maailmassa apostoleista ovat aktiivisina mm. Ukkosenjylinän pojat (Sebedeuksen pojat) ja Paavali. Kaikilla näillä on ollut lukuisia inkarnaatioita todella tiheään. Taivas ei ole nauttimista varten, vaan työntekoa varten.

Ortodoksien mystisessä suunnassa on jäljellä eniten alkuperäistä kristinuskoa. Pietari ei ollut vihitty, vaan innokas kabbalisti ja varsinainen soturihahmo, joten Roomankirkko sai kehnon alun. Johannes Teologi tajusi miten lähetystyötä tehdään taitavasti: hiljaa hissukseen niin kuin myyrä.

Olen oppinut Johannes Teologilta hyvin paljon.

gotenh kirjoitti:

Eettisyys on alku. Tämä johtaa tiellä eteenpäin kohti syvempää itsetuntemusta. Tällä hetkellä maailmassa apostoleista ovat aktiivisina mm. Ukkosenjylinän pojat (Sebedeuksen pojat) ja Paavali. Kaikilla näillä on ollut lukuisia inkarnaatioita todella tiheään. Taivas ei ole nauttimista varten, vaan työntekoa varten.

Ortodoksien mystisessä suunnassa on jäljellä eniten alkuperäistä kristinuskoa. Pietari ei ollut vihitty, vaan innokas kabbalisti ja varsinainen soturihahmo, joten Roomankirkko sai kehnon alun. Johannes Teologi tajusi miten lähetystyötä tehdään taitavasti: hiljaa hissukseen niin kuin myyrä.

Olen oppinut Johannes Teologilta hyvin paljon.

Lue lisää

Eikös eettisyys ole tavallaan teoriaa hyvästä ja kauniista. Teoria tulee aina ennen totuutta ja totuus eletään todeksi.

Ortodoksisuus on käsitääkseni melko puhdas kristinuskon muoto, sillä ei ole samanlaista pimeää puolta kuten katolilaisuudella. En ainakaan muista törmänneeni sellaiseen. No, joka tapauksessa, suhteessa katolilaisuuteen, niin aika puhtaat paperit tuntuis ortodoksit saavan.

masterjatkaa kirjoitti:

Eikös eettisyys ole tavallaan teoriaa hyvästä ja kauniista. Teoria tulee aina ennen totuutta ja totuus eletään todeksi.

Ortodoksisuus on käsitääkseni melko puhdas kristinuskon muoto, sillä ei ole samanlaista pimeää puolta kuten katolilaisuudella. En ainakaan muista törmänneeni sellaiseen. No, joka tapauksessa, suhteessa katolilaisuuteen, niin aika puhtaat paperit tuntuis ortodoksit saavan.

Lue lisää

Eettisyys on käytäntöä. Kultainen käytännön elämän sääntö esiintyy Vuorisaarnassa.

Jeesus: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."

Sama sääntö esiintyy muidenkin uskontojen opetuksissa, mm. kungfutselaisuudessa, juutalaisuudessa, islamissa, brahmalaisuudessa, hindulaisuudessa. taolaisuudessa ja zarathustralaisuudessa eri sanankääntein ilmaistuna.

Kultaisella käytännön säännöllä pärjää jo pitkälle.

masterjatkaa kirjoitti:

Eikös eettisyys ole tavallaan teoriaa hyvästä ja kauniista. Teoria tulee aina ennen totuutta ja totuus eletään todeksi.

Ortodoksisuus on käsitääkseni melko puhdas kristinuskon muoto, sillä ei ole samanlaista pimeää puolta kuten katolilaisuudella. En ainakaan muista törmänneeni sellaiseen. No, joka tapauksessa, suhteessa katolilaisuuteen, niin aika puhtaat paperit tuntuis ortodoksit saavan.

Lue lisää

Etiikka on tutkimusala ja tulee kreikan sanasta ethos. Ethos viittaa vakiintuneisiin tapoihin. Nykykreikassa tuppaavat laittamaan alku-e-kirjaimen päälle viivan, vanhassa kreikassa ei niin tehty. Nykyään on heittomerkkiä, viivaa ja nykykreikka on erilaista kuin esim. Johanneksen evankeliumissa.

Olen myös jonkin verran tutkinut noita NDE-kokemuksia. Näissä toisinaan tulee esille sama sanoma: kultainen sääntö on se mikä vie eteenpäin.

masterjatkaa kirjoitti:

Jep, mutta jotenkin tuntuu kummalta, että sen oppimiseen, että osaa olla hyvä muille ihmisille, pitää elää monta elämää. Ainakin oman kokemumsen mukaan tunnen aika montakin ihmistä, jotka osaa olla ihan hyviä muille jo tämänkin elämänsä aikana.

"Ole hyvä kaikille"

Näin meille "mestareille" aikoinaan opetettiin.

Tuo palvominen onkin paha juttu, oikeastaan se toimii ehkä vain jossain erityisessä parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet palvovat toisiaan, ja se ei mieletästi ole ollenkaan paha asia.

Eettinen voi olla ja hyvä ihminen muutenkin, mutta voimmeko olla siitäkään koskaan täysin varmoja, jos meitä ei ole kunnolla edes koeteltu. On helppoa olla hyvä kun elämä on hyvä.

"Korkeasti siunatut on surkeasti rienatut"

Kattelin joskus kauan sitten ortodoksien jumalanpalvelusta ja tommonen slogan tuli mieleeni, kun ne papit kokoajan hoki siellä "Korkeasti siunattu se ja se.." Jotenkin vaan aattelin heti, että surkeasti rienatut eli koettelemattomat.

Ett sillai...

Lue lisää

"Ainakin oman kokemumsen mukaan tunnen aika montakin ihmistä, jotka osaa olla ihan hyviä muille jo tämänkin elämänsä aikana. "

Mistä olet päätynyt käsitykseen, että he elävät ensimmäistä elämäänsä?

Niinpä, mutta tuskinpa he viimeistä elämäänsäkään ovat elämässä. En tunne yhtään valaistunutta, valitettavasti. Kyllä tänne palaa aina uudelleen jos jotain tuntuu olevan kesken. Ihan mukavaa tämä ihmiselämä kunhan on mielenkiintoista tekemistä, läheisiä ja terveyttä. Eikä ota itseään niin vakavasti.