No etkä halua, kunhan kuvittelen.
Haluuksä muka mut?
Toiveajattelua_
25254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Aina halunnut.
Haluan sut ja sua.
Mun olisi pitänyt vastata samoin kerran hänelle- joka näin minulle irl kirjoitti! n-m
No todellakin, usko jo.
sut ja sun möhiksen
Jos olet hän, niin joo haluan, jos sä haluat mut.
En minä enää taida haluta.
"Ohimenossa", oletko mies vai nainen ja mistäpäin?
Nainen, ei siis huolta.
Jos olen se ja haluan ja olemme samat kuin pitäisi niin missä saan sut? Kuvittelen sut mutta siinä kaikki. Toistaiseksi. Tuo itsesi tänne niin annan sut mulle.
mikä ohi menossa? ohilentoko? mikäs se siellä vilahti ja viuhahti?
Et mitään kuvittele. Haluan sut ja sielusi ja sydämesi, mielesi suolesi ja kielesi, kaiken haluan tavata sinussa, ei niin mitään saa jäädä kaivamatta ja maistamatta
Väsyä alan. https://m.youtube.com/watch?v=rrw_5-8QRwg
Tottakai haluan. Älä epäile.
Mun uudet villahousut alkaa näköjään purkautumaan, oikeessa reidessä jo reikä. Enkä ole ehtinyt pitää näitä vielä kuin pari kertaa. :-(
Minulle on jo kahdesta ihmisestä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa (ei vain palstalla) 'vihjailtu' tavalla tai toisella.
Ensimmäisen henkilön osalta yritin pitää mielen avoimena ja 'pelasin' mukana, koska tämä henkilö oli ennestään minulle hyvin tuttu ja kiinnosti tietää, että mitä nämä ihmiset ajaa oikein takaa. Tämä henkilö ei ole enää pitkään, pitkään aikaan ollut osa elämääni. Ainoastaan hyvällä häntä muistan ja muistelen. Ehkä nuo muistelot sai jotkut ihmiset luulemaan, että en olisi vielä päässyt hänestä yli.
Tämä toinen tuli aika lailla puskien takaa, etten itsekään ymmärrä mistä tässä oli kysymys. En ole ko. Henkilöstä ollut siinä mielessä kiinnostunut, tuskin hänkään minusta, joten en ymmärrä, että mistä koko asia on lähtöisin. En pidä siitä, jos tällaisia väitteitä on hänelle esitetty. Jos näin on käynyt, niin hänen on täytynyt sen tiedon valossa ymmärtää hänelle hänen työhönsä liittyvät esittämäni kysymykset täysin väärin.
Ylipäätään olen aika hämmentynyt siitä tavasta, miten asiat on minulle esitetty, hyvin kautta rantaan epäsuorasti. Olisin toivonut, että tällaisesta asiasta olisi tultu minulle suoraan sanomaan, jos jotain epäselvyyttä asioissa on ollut. Ei asiallisessa keskustelussa mitään pahaa ole.
Entistä surullisemmaksi tämän asian tekee se, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu. Jotenkin kuvittelin, että olisimme kaikki jo kouluajoista sen verran kasvaneet, että sellaista selän takana puhumista ja toisen käden tiedon levittämistä ei tarvitsisi enää harrastaa.
Vihainen en oikein osaa olla, enemmänkin surullinen ja pettynyt niiden ihmisten toimintaan, jotka tätä ovat harjoittaneet. En nyt sano, että tämä koskisi kaikkia ihmisiä lähipiirissäni, osalta on tullut myös kannustaviakin viestejä.
Mitä sinulle on tapahtunut? Jos kerran olette hyviä tuttuja, niin minkä ihmeen takia olette yhteydessä tätä kautta?! Onneksi minun tuttuni eivät täällä käy ja voimme tapailla ihan kasvotusten eikä meidän tarvitse pyöriä tällaisten ongelmien parissa.
Millaistakohan meidän elämä olisi?Oltaisiinko onnellisia?Olisiko meidän ympärillä paljon vihaisia ihmisiä?
Niin. Kenelleköhän sinäkin puhut? Ikävä tuottaa pettymys vain minä olen vastaamassa.
En välitä vihaisista ihmisistä ympärillä. He eivät kanna taakkojamme vaikeissa paikoissa.
He vain"kyyläävät", utelevat, taputtelevat selkään tai paheksuvat.
Välitän vain siitä, olisitko kanssani onnellinen. En halua olla ihmisen kanssa, jolle tuotan vain huonon olon.
Olet muutes aika ihana sylissä, jos yhä olet entisesi. Tai siis tarkoitan, että sinullahan sitä kuntoa riitti.
(Anteeksi, tuhmuuteni. Hävettää jo itseänikin, vaikka toisaalta piristää.)
Ainoa jonka haluan on minulle tuttu mies.
Haluaisin jos ei kaikki olisiniin helvetin monimutkaista. Tästä ei tule koskaan mitään kun on monta vuorenkorkuista estettä edessä jököttämässä! Toivo on mennyt...
Millaisia vuoria sinun elämässä?
Usko voi siirtää vuoria.
Onhan noita... lähinnä moraalisia ongelmia, huonoa omatuntoa pukkaa ym. Vaikka välitän ihan mielettömästi ja ikävöin koko ajan niin en tiedä onko se kuitenkaan riittävä syy alkaa mullistaan elämää perinpohjin... kuitenkin monen henkilön soppa kyseessä.