Ei tääl jaksa olla...

Leikkaukseen kuoleminen ei tuntuisi miltään, sillä leikkauksen aikana sinut on nukutettu. Et tunne mitään.

Elämä vaan on välillä tylsää ja turhaa, hanki harrastus.
"Miks tääl ees ollaan?" on ollut kysymys mitä ihmiskunta on vuosisatoja koittanut selittää.

Sun elämä on hirveetä ja sä haluut tappaa itses koska?... ET JAKSA MENNÄ KOULUUN?
Sä et voi olla niin ruipelo et sä teet itsarin sen takii että et jaksa herätä tai mennä kouluun. Ajattele jos kaikki suomalaiset ajattelis noin. Kaikki tappais itsensä.

Monet on tehnyt itsareita mutta niillä on ollut joku syy(esim kova kiusaaminen...). Koskaan ei kannata tehdä itsaria vaan hankkia apua.

"Jos mun koko loppuelämä on koulua/työtä ja himassa olemista niin emmä tätä jaksa."
No mitäs prinsessa haluis tehä? Makailla sängyllä ja selata instagramia sillä välin kun palvelijat tuovat sulle ruokaa? Jos et haluu olla himassa niin mene ulos. Ja taas, HANKI HARRASTUS!

"Ei täl elämäl oo tarkotusta. Joka päivä samaa. Mä oon niin väsyny tähän. Mul on ollu yli vuoden itsetuhosii ajatuksii ja viiltelyy."

Voi eiiii joka päivä pitää herätä! eiihh nyyh nyyh! Viiltelen itseäni koska en halua herätä!

"Mä oon jumissa tässä tylsässä elämässä."

Surullista. Me kaikki itkemme sinun hirveälle elämälle. Aivan kauheaa.

JOS ON TYLSÄÄ NIIN TEE JOTAIN

säälittävää

Jos kuolee nukutuksessa, siitä ei tiedä mitään eikä se tunnu miltään.
Sinun ei kannata kuitenkaan vielä haaveilla kuolemisesta. Ethän tuossa iässä tiedä vielä edes sitä, miltä elämä tuntuu. Saanen vakuuttaa, että se tuntuu joskus tylsältä, joskus hyvältä, joskus autuaalliselta, joskus pahalta, joskus sietämättömältä. Ja tavattoman lyhyeltä.

Taitaapi olla nyt parempi, että neiti painaa pään tyynyyn ja käy katselemaan unia keijuista ja menninkäisistä.
15 vuotiaana elämä voi olla todella rankkaa, kun on murrosikä pahimmassa vaiheessa.
Naama täynnä epämääräisiä näppylöitä, sekä karvoitusta joka puolella kehoa.
Olisikohan aika nyt kumminkin harkita esimerkiksi puhumista ammatti-ihmisille.
Harrastuksia on monenlaisia ei niiden tarvitse liittyä liikuntaan jos se ei kiinnosta, viiltely on ajanhaaskausta, sekä oman kehon pilaamista.
Suosittelen lämpimästi pitämään läheisiin ihmisiin yhteyttä, sekä kertomaan omasta elämän tilanteesta.

Terveisin Kukkis.

Mulla on sama tunne ihan joka päivä. Masennusta ja väsymystä ja tuntuu että mua ei tarvita ja muuta vastaavaa. Itse yritän siinä kun tulee tollanen olo mene vaikka kävelemään tai tekemään jotain rauhallista. Pidän myös päiväkirjaa mihin kirjoitan jos jotain on mielen päällä tai tollasia kohtauksia milloin tulee olo mua ei tarvita tai vastaavaa.

Sairastuin samassa iässä masennukseen koulukiusaamisen takia. Myöhemmin todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nyt ikää lähemmäs 40. Elämä on ollut osittain helvettiä mutta olen onnellinen etten tehnyt itsemurhaa teininä, enkä myöhemmin. Hakeudu siis hoitoon ja ota apua vastaan ajoissa. Elämällä voi olla vielä paljon hyvää tarjottavaa sinulle. Peruskoulun jälkeen saatat löytää ystäviä uusien opintojen parissa. Vaihdat vaikka ihan paikkakuntaa ja aloitat puhtaalta pöydältä. Valitse sinulle mieluiten ala tai mene lukioon.