Tämä on ollut matka, joka on opettanut paljon elämästä, olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin myös sen raadollisemman puolen itsestäni kaikessa haavoittuvuudessaan. Matkan aikana olen kohdannut paljon suuria tunteita, äärimmäisiä tunteita, ilosta ja rakkaudesta epätoivoon ja elämänhalun katoamiseen. Uuteen toivoon ja uuteen nousuun, jota koskaan en käsistäni päästäisi. Tässä tarinassa on ollut ihmisiä omina itsenään seikkailemassa suuntaan, joka on täysin tuntemattoman sumuverhon takana siinä kiehtovuudessaan ja haavoittuvuudessaan, jota sydänvereslihassamme olemme tunteneet. On ollut paljon aitoja ennen kokemattomia tunteita, jota ei aina ole osannut edes kohdistaa mihinkään tai kehenkään.
Vanhasta luopumista. Kärsimystä. Eron aiheuttamaa tuskaa ja tulevaisuuden pelkoa, mutta myös paljon ymmärtäväisyyttä, anteeksiantoa, rakkautta, aitoa ja syvää rakkautta, vanhasta luopumisesta on seurannut uusi nousu ja toivo, jota kohti haluaa kurkottaa ja yrittää löytää uusi polku uuteen elämään.
Vanhasta luopumista. Kärsimystä. Eron aiheuttamaa tuskaa ja tulevaisuuden pelkoa, mutta myös paljon ymmärtäväisyyttä, anteeksiantoa, rakkautta, aitoa ja syvää rakkautta, vanhasta luopumisesta on seurannut uusi nousu ja toivo, jota kohti haluaa kurkottaa ja yrittää löytää uusi polku uuteen elämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tämän meinasin kerran laittaa yhdelle naiselle, en tiedä miksi, mutta hän tuli siitä mieleen...
https://m.youtube.com/watch?v=iynZZ_-nq3w
Hyvä biisi. Pitkän pysäkillä olon jälkeen päätimme vielä kerran jatkaa matkaa yhdessä. Yrittää löytää uusi polku yhteiseen matkaamme. Paljon kilometrejä takana, monta pysähdystä, monta pysäkkiä, mutta matka jatkuu kuitenkin. Kaksi majapaikkaa, jos tuntuu että matka väsyttää liikaa.
oletko siis ap?
hyvää matkaa sinulle...
Olen ap. ja kiitos samoin sinulle.
Ei jaksa lukea.
öitä
Matkalla on aina mutkia, pitää vain yrittää pysyä polulla. Jotta ymmärtäisit minua ja tunteitani paremmin. En tiedä ymmärrätkö, mutta kerron sen kuitenkin, jotta saisit edes jonkinlaista ajatusta siitä miksi päädyin juuri tähän päätökseen, johon nyt olen päätynyt.
Olin Stokkan Herkussa, kun kuulin että joku sanoi nimeäni hiljaa ja arastellen. Käännyin. Hän oli minun vanha ystäväni, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Näin, että elämä ei ole kohdellut häntä silkki hansikkain. Se tunne, kun näkee rakkaan ihmisen menneisyydestä on sanoin kuvaamaton. Tuntui sydänjuurissa asti, oli ihana nähdä. Hän muutti joskus aikoinaan ulkomaille, sai lapsen ja tiet vain erkanivat eikä enää kuultu toisistamme. Hän on yksi ensimmäisistä ystävistäni johon tutustuin, kun muutin Helsinkiin. Siitä on aikaa 25 vuotta.
Hän sanoi, että näin sinua jo neljännessä kerroksessa, mutta en uskaltanut tulla juttelemaan. Tulin perässäsi Herkkuun, jos vaikka huomaisit minua. En ollut huomannut häntä. Vieno ja herkkä katse, hauras ääni, sydämestä kuultava hymy sai minut tuntemaan suurta rakkautta ja iloa, jota häntä kohtaan olen aina tuntenut. Pyysin, että istahtaisimme kahvikupposen äärelle. Aika meni kuin siivillä, oli ihana jutella, tuntui hyvälle olla siinä hänen kanssaan. Hän, minun ihana nuoruuden ystäväni.
Hän kertoi omasta elämästään. Hän kertoi myös että alkoholi oli vienyt hänet, mutta toivoa on paremmasta. Hänestä huokui hauraus, se sama kiltteys ja hyvyys, joka hänessä oli jo silloin nuorena tyttönä jolloin maailmamme oli avoin meille, olimme innoissamme kaikista tulevaisuuden suunnitelmistamme, kaikista niistä unelmistamme, joista osasimme vain haaveilla. Elämää oli ihanaa suunnitella:)
Kuuntelin, tunsin rakkautta, syvää rakkautta, ymmärsin ihmisen haurauden, elämän haurauden. Me olemme kovin pieniä tässä elämässä vaikka joskus voimme kuvitella itsestämme ehkä vähän suuria. Halasimme. Päätimme, että pidämme yhteyttä. Emme anna ajan viedä mukanamme. Oli ihan kohtaaminen.
Kävelin parkkihalliin autolleni, nyt tiesin, nyt jos koskaan mieheni tarvitsee minua, minun tukea ja rakkautta enemmän kuin koskaan. olemmehan aina tukeneet toisiamme suurissa elämän käänteissä vaikka ehkä arjessa emme ole aina muistanut tukea ja puuttua "pikku asioihin", jotka ehkä toiselle kuitenkin ovat olleet suurempia kuin olemme edes itse ymmärtäneet. Aito rakkaus on sitä, että osaa asettua toisen asemaan, tekee kaikkensa toisen puolesta, on silloin läsnä toiselle, kun toinen sitä eniten tarvitsee. Elämä on. Rakkaus on. Tulevaisuudesta emme voi tietää, menneisyyttämme emme voi muuttaa. Johdatusta? En tiedä.
Monta kertaa minusta on tuntunut, että joku suurempi voima ohjaa, mitä kirjoitan tänne