Moikka, oon 19v poika. Kärsinny masennuksesta, ahistuksesta, paniikki häiriöistä,ujoudesta ja kaikesta mahollisesta paskasta mitä mukana tulee. Useamman kerran miettinyt itsemurhaa myös. Maailma vaan tuntuu niin paskalta. Mikää ei mee niinku haluis ja kaikki on paskaa. Oon yksinäinen, ei kavereita (paitsi internetissä), vaikee tehdä uusia kavereita ku on tällänen ujo ja ahistunu. Ulos meneminen yksin ei huvita ja siks oonki melkeinpä aina sisällä kotona yksin ja istun koneella tekemässä mitälie ja juttelen toki nettikavereille päivittäin. Mutta se nettikaveruus ei vaan riitä. Ois kiva jos ois jotain kavereita joiden kans vois hengailla ja vaan olla jos ei muuta. Musta tulee tällä vauhilla vielä oikee erakko. Jotkut sanoo et mee vaa ulos, mut hyvähän niitten on sanoo ku niil ei oo samoi ongelmia. Stressaan ihan sairaasti kaikesta, siis ihan kaikesta, oli sitten hyvä tai paha asia. Mulla tulee ihan fyysisiä oireita, mahaa vääntää, oksettaa, heikottaa, itkettää ja sitten se meneekin jo ihan ahistuksen puolelle, hyväs lykys jopa paniikkikohtauksee. En ymmärrä miten tosta stressistä pääsee eroo. Onko kellään mitään keinoja jolla sitä voi helpottaa? Stressi on yks niistä asioista jotka on pahimmassa jamassa koska sen mukana kehkeytyy ahistus ja muu. Eikä mikään pelkkä hengittely auta, voin jo nyt sanoa. Masentaa kun jää paljon asioita tekemättä ahistuksen ja stressin takia. Mieluummin olen kotona kun stressaan jonnekkin menosta. Vaikka kuinka haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja hengailla pihalla, ahdistus vaan vie voiton.. Ja noh, ujous. Olen hiljainen ja olen aina ollut, ihan vaan sen takia koska aina pelottaa mitä muut ajattelee ja nauraako ne mun mielipiteille ja asioille. Siks tulee aina pidettyy turpa kiinni. Ja alan aina miettimää sitä niin pitkälle et mitä vois tapahtuu et stressaan ihan hitosti ja sit tulee ahistus. Esimerkiks koulussa jos opettaja kyselee järjestyksessä vastauksia, ahistaa ihan hemmetisti se oma vuoro, sanooko sen vastauksen oikein, kuulostaako ääni yhtäkkiä tyhmältä, nauraako ne mulle, oonko liian hiljanen etc. Kaikki tommonen. Toki sit on aina se ajatus et miks en avannu suuta silloin ja sit se katumus et miks sanoin jotai. Ihan paskaa. Kokoajan ahistaa, ihan sama mitä tekee. Ja ADD/ADHD:kin löytyy. Koulussa tai muuallakaan ei voi yhtään keskittyä ja ajatukset harhailee sinne tänne, joka tietty tekee opiskelusta vaikeaa. Varsinkin jos asiat ei yhtään kiinnosta. En pysty keskittymään ja asiat jää aina viimetippaan koska vaikka kuinka ajattelee että nyt on aikaa ja saan tehtyä paljon asioita, niitä vain ei tule tehtyä. Lukiäiriö on myös yksi asia joka vaikuttaa näihin asioihin. Eli unohtelen joskus kirjaimia sieltä täältä enkä huomaa itse sitä, ja lukemisessa rivit hyppelee. Ongelmia löytyy joka lähtöö. Eihän kukaa tälläsen kaveri haluiskaa olla. En yhtää ihmettele et oon yksin. Mut minkäs teet ku ei saa itteää revittyy ylös eikä hakittuu kavereit. Ihmistenki keskellä yleensä meen johonki reunaa vaa kuuntelemaa musiikkii vaikka vois jutellakki. Mut ei vaa pysty.
Elämä on turhaa jos kärsii. Me vaan eletää tehäksemme töitä ja sit kuollaa. Siinä se.
Elämä on turhaa jos kärsii. Me vaan eletää tehäksemme töitä ja sit kuollaa. Siinä se.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.