Oon 36v onnellinen parisuhteessa elävä mies. Mulla on sellainen aaltoileva pakko-oireinen häiriö. Välillä on sellaisia jaksoja, ettei ole pakko-oireita lainkaan. Ja sitten taas joku ärsyke saa ne valloilleen. Esim. kun luen lehdestä ludehavainnoista, alan pakkomielteisesti pelkäämään, että niitä olisi myös omassa sängyssä. Tästä kehittyy sitten jokailtainen tarkistus, että onko patja varmasti puhdas jne. Välillä pakko-oireena voi olla joku sairaus, kuten esim. silmäsyöpä, suusyöpä, ALS, MS eli joku parantumaton tai vaikeasti hoidettava sairaus.
Toisaalta, koska tiedostan tämän häiriön, niin pystyn yleensä puhumaan järkeä itselleni. Ja kumppanillani on myös pakko-oireinen häiriö, onneks täysin eri asioista. Hänen kanssaan pystymme tukemaan toisiamme ja muistutamme, että niille ei saa antaa valtaa.
Mutta on tämä vittumainen häiriö. Eniten ärsyttää, että kun asiat ovat oikein hyvin, niin silloin voi alkaa ahdistamaan joku aivan idioottimainen juttu. Välillä taas ahdistaa se, että jos asiat ovat niin hyvin, niib varmasti tapahtuu jotain kamalaa, tulee joku sairaus tms.
Pystyn kuitenkin tästä huolimatta elämään täyttä elämää ja minulla on laaja ystäväpiiri ja ihana perhe. Tärkeintä tässä häiriössä on ehkä muistaa, että ei ole liian ankara itseään kohtaan ja itselläni nämä ainakin tulevat aaltoina. Mites teillä muilla?
Toisaalta, koska tiedostan tämän häiriön, niin pystyn yleensä puhumaan järkeä itselleni. Ja kumppanillani on myös pakko-oireinen häiriö, onneks täysin eri asioista. Hänen kanssaan pystymme tukemaan toisiamme ja muistutamme, että niille ei saa antaa valtaa.
Mutta on tämä vittumainen häiriö. Eniten ärsyttää, että kun asiat ovat oikein hyvin, niin silloin voi alkaa ahdistamaan joku aivan idioottimainen juttu. Välillä taas ahdistaa se, että jos asiat ovat niin hyvin, niib varmasti tapahtuu jotain kamalaa, tulee joku sairaus tms.
Pystyn kuitenkin tästä huolimatta elämään täyttä elämää ja minulla on laaja ystäväpiiri ja ihana perhe. Tärkeintä tässä häiriössä on ehkä muistaa, että ei ole liian ankara itseään kohtaan ja itselläni nämä ainakin tulevat aaltoina. Mites teillä muilla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni kanssa vähän samankaltaista ollut jo ties kuinka monta vuotta. Useasti ei ole mitään oireita, mutta välillä tulee sellaisia jaksoja, että tuntuu että olisi esimerkiksi syöpä tai kasvain tai joku loinen jossain päin kehoa. Viimeisimpänä huolestuin kun huomasin pienen patin poskeni sisäpuolella niin alkoi puskea kylmää hikeä pintaan ja en voinut olla ajattelematta että ei se ole mitään kummallista vaan olin vakuuttunut että se on suusyöpä. No kuinka ollakkaan tämä patti oli poissa muutaman päivän kuluttua.
Joskus olen tuntevinani liikehdintää pääni sisällä ja pelottaa että siellä olisi joku loinen (en tiedä aiheuttaako pelko tuon liikehdintätunteen vai toisinpäin), vaikka olenkin käynyt erään toisen syyn takia pään magneettikuvissa joista ei näkynyt mitään erikoista, mutta silti pelottaa tuollaiset asiat vaikka tietää etteivät nämä pelot ole kytköksissä tosiasioihin. Ylipäätään itsellä yleisimmät pelot liittyvät syöpiin, loisiin ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Lisäksi asioita pahentaa tämä että olen lukenut ihan huvikseni kaikenlaisia wikipedia artikkeleita liittyen esimerkiksi eri syöpiin ja loisiin ja sitten olen tunnistavinani näitä oireita.