Hän oli täydellinen. En saanut silmiäni irti hänestä. Hän oli kirkas valo elämän mittaisessa yössä. Lentelin hänen ympärillään. Halusin nähdä ja kokea hänet kaikkialta. Halusin luopua kaikesta ja vain lämmitellä öisen aurinkoni vierellä. Kaikkeudessa olivat vain hän ja haluni.
Painauduimme toisiamme vasten ja tuuli hyväili meitä lempeästi. Heikko ja lempeä tuulenvire sai maailman keinumaan allamme hiljaa. Olisin voinut nukahtaa tähän hellään keinutukseen, mutta tuuli yltyi ja maailma alkoi aaltoilla voimakkaammin.
Keinuimme nopeammin ja olimme kumpikin kuumissamme. Pian alkoi sataa ja lämmin suolainen vesi kasteli vartalomme. Vettä valui kaikkialta ja kaikkialle, tuuli yltyi ja aallot kasvoivat entisestään.
Olimme tiukasti kiinni toisissamme ja tunsin kuinka myrsky ravisteli häntä. Olin uuvuksissa ja tunsin houkutusta päästää irti ja antaa myrskyn hukuttaa minut. Myrsky piinasi häntä kenties pahemmin kuin minua. Hän voihki, haukkoi henkeään ja kouristeli. Myrsky iski suolaisella tyrskyllä vielä kerran ja hän oli mennyttä. Saatoin vain katsella kuinka hän räjähti silmieni edessä. Elämä valui, roiskui ja tihkusi ulos hänestä. Sitä tuli silmistä, nenästä, suusta, jalkojen välistä ja jopa rinnoista.
Jäin yksin ja myrsky velloi vahvempana kuin koskaan. Tuuli puhalsi ja raivosi kaikista suunnista yhtä aikaa. Olin jaksanut tähän asti vain hänen vuokseen ja nyt hän oli mennyt. Voisin antaa periksi ja upota pohjattomaan ja pimeään unohdukseen. Myrsky yltyi ja halu periksi antamiseen kasvoi sen myötä. Lopulta, lähes huomaamatta päästin irti ja myrsky sai vartaloni kouristelemaan. Elämäni poistui kouristusten työntämänä. Sitä roiskui päälleni ja tunsin sen suolaisen maun. Sitä roiskui pitkinä suihkuina ja vartaloni nytkähteli niiden voimasta. Tunsin elämän katoavan ja unohduksen tulevan tilalle.
Myrsky imi viimeisenkin elämänpisaran minusta ja tyyntyi välittömästi sen tehtyään. Tuuli ei enää puhaltanut eikä maailma keinunut. Oli tyyntä, hiljaista ja olin paikoillani liikkumatta. Ei ollut enää ajatuksia, ei toiveita eikä pelkoja. Menneisyydestä en muistanut mitään, tulevaisuutta ei ollut ja sillä hetkellä vain olin. En kuitenkaan ollut yksin, hän oli siinä vierelläni edelleen.
Painauduimme toisiamme vasten ja tuuli hyväili meitä lempeästi. Heikko ja lempeä tuulenvire sai maailman keinumaan allamme hiljaa. Olisin voinut nukahtaa tähän hellään keinutukseen, mutta tuuli yltyi ja maailma alkoi aaltoilla voimakkaammin.
Keinuimme nopeammin ja olimme kumpikin kuumissamme. Pian alkoi sataa ja lämmin suolainen vesi kasteli vartalomme. Vettä valui kaikkialta ja kaikkialle, tuuli yltyi ja aallot kasvoivat entisestään.
Olimme tiukasti kiinni toisissamme ja tunsin kuinka myrsky ravisteli häntä. Olin uuvuksissa ja tunsin houkutusta päästää irti ja antaa myrskyn hukuttaa minut. Myrsky piinasi häntä kenties pahemmin kuin minua. Hän voihki, haukkoi henkeään ja kouristeli. Myrsky iski suolaisella tyrskyllä vielä kerran ja hän oli mennyttä. Saatoin vain katsella kuinka hän räjähti silmieni edessä. Elämä valui, roiskui ja tihkusi ulos hänestä. Sitä tuli silmistä, nenästä, suusta, jalkojen välistä ja jopa rinnoista.
Jäin yksin ja myrsky velloi vahvempana kuin koskaan. Tuuli puhalsi ja raivosi kaikista suunnista yhtä aikaa. Olin jaksanut tähän asti vain hänen vuokseen ja nyt hän oli mennyt. Voisin antaa periksi ja upota pohjattomaan ja pimeään unohdukseen. Myrsky yltyi ja halu periksi antamiseen kasvoi sen myötä. Lopulta, lähes huomaamatta päästin irti ja myrsky sai vartaloni kouristelemaan. Elämäni poistui kouristusten työntämänä. Sitä roiskui päälleni ja tunsin sen suolaisen maun. Sitä roiskui pitkinä suihkuina ja vartaloni nytkähteli niiden voimasta. Tunsin elämän katoavan ja unohduksen tulevan tilalle.
Myrsky imi viimeisenkin elämänpisaran minusta ja tyyntyi välittömästi sen tehtyään. Tuuli ei enää puhaltanut eikä maailma keinunut. Oli tyyntä, hiljaista ja olin paikoillani liikkumatta. Ei ollut enää ajatuksia, ei toiveita eikä pelkoja. Menneisyydestä en muistanut mitään, tulevaisuutta ei ollut ja sillä hetkellä vain olin. En kuitenkaan ollut yksin, hän oli siinä vierelläni edelleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuliko paskat?