Ehkä asiani ovat joihinkin palstan kirjoittajiin verrattuna hyvin: minun on ollut ilo saada elämääni piristämään muutamia ystäviä, ei tosin mitään yhtenäistä kaveripiiriä vaan sieltä täältä poimittuja ihmisiä. Minua ja heitä taitaa yhdistää se, että olemme jollakin tavalla (niitä on useampia) erilaisia verrattuna valtaväestöön. Usein kuitenkin tunnen tuskaa siitä, ettei kukaan täysin ymmärrä.
Eli olen yleensä ottaen ujo ja herkkä, mutta vaihtelen ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneen välillä. Pikkulapsena olin raisu poikatyttö, kouluiässä käännyin totaalisesti sisäänpäin ja aloin muuttua herkäksi. Aikuisiän alussa ikään kuin avauduin, ja olemukseni muotoutui nykyisenlaiseksi. Ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneisuuden kuvio menee yleensä niin, että saatan hyvinkin saada vuorovaikutustilanteissa flow-kokemuksia, jos huomaan saavani esimerkiksi toisen hyvälle tuulelle. Tästä seuraa jonkin aikaa kestävä onnistumisen euforinen olo. Tämän jälkeen minulle tulee edessä olevista keskustelutilanteista suorituspaineita, ja vetäydyn joksikin aikaa omiin oloihini kunnes seuraava tilaisuus flow'hun tulee. Tunnen yleensäkin hyvin voimakkaasti. Ahdistun liian hälyisistä ympäristöistä ja vaadin päivän aikana "oma rauha"-hetkiä.
Ujouden ja herkkyyden rinnalla olen avoin, kokeilunhaluinen ja elämyshakuinen. Olen mielelläni tutustumassa erilaisiin ihmisiin, ja periaatteenani on hyväksyä kaikki, jotka eivät toimi itsekkäällä, toisia vahingoittavalla tavalla (esim. kiusaa). Vastustan usein tietoisesti yleistä mielipidettä ottaessani selvää jonkun hyljeksityn persoonasta. Nautin monista uusista asioista, kunhan saan tutustua niihin omilla ehdoillani. Ehkä edellä mainittuihin piirteisiin sopii, että olen myös hyvin vapaamielinen, mutta samalla kriittinen ja itse ajatteleva.
Saa nähdä saako täältäkään vastakaikua.
Eli olen yleensä ottaen ujo ja herkkä, mutta vaihtelen ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneen välillä. Pikkulapsena olin raisu poikatyttö, kouluiässä käännyin totaalisesti sisäänpäin ja aloin muuttua herkäksi. Aikuisiän alussa ikään kuin avauduin, ja olemukseni muotoutui nykyisenlaiseksi. Ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneisuuden kuvio menee yleensä niin, että saatan hyvinkin saada vuorovaikutustilanteissa flow-kokemuksia, jos huomaan saavani esimerkiksi toisen hyvälle tuulelle. Tästä seuraa jonkin aikaa kestävä onnistumisen euforinen olo. Tämän jälkeen minulle tulee edessä olevista keskustelutilanteista suorituspaineita, ja vetäydyn joksikin aikaa omiin oloihini kunnes seuraava tilaisuus flow'hun tulee. Tunnen yleensäkin hyvin voimakkaasti. Ahdistun liian hälyisistä ympäristöistä ja vaadin päivän aikana "oma rauha"-hetkiä.
Ujouden ja herkkyyden rinnalla olen avoin, kokeilunhaluinen ja elämyshakuinen. Olen mielelläni tutustumassa erilaisiin ihmisiin, ja periaatteenani on hyväksyä kaikki, jotka eivät toimi itsekkäällä, toisia vahingoittavalla tavalla (esim. kiusaa). Vastustan usein tietoisesti yleistä mielipidettä ottaessani selvää jonkun hyljeksityn persoonasta. Nautin monista uusista asioista, kunhan saan tutustua niihin omilla ehdoillani. Ehkä edellä mainittuihin piirteisiin sopii, että olen myös hyvin vapaamielinen, mutta samalla kriittinen ja itse ajatteleva.
Saa nähdä saako täältäkään vastakaikua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikös yleensä ystävät ole niitä, joiden seurassa voi olla rennosti ja vapaasti, tulee hyväksytyksi omana itsenään? Itselläni elämänkolhujen myötä meni ystäväpiiri uudeksi ja suurin osa sukulaisistakin päätyi boikottilistalle. Mieluummin muutama hyvä ystävä, kuin tuhat joutavanpäiväistä tai puolitusinaa niitä, jotka tahtovat arvoastella ja hallita toisen elämää.
Oletpa ap muotoillut aloitustekstisi hiukan hassusti.
Siitähän saa murheen murtamakin naurukohtauksen; vaikka että, en ole ikänäni tavannut näin erinomaista ihmistä, mitä minä olen.
Et tietysti tarkoittanut itsekehumiellessä.
Itsellä on vähän ystäviä, koska en jaksa sitä hömppää vaan kuunnella. On siitä sanottukin; kaikkien kaveri ei ole oikeasti kenenkään kaveri.
Onhan se näin, että ihan kaikkien kaveri ei voi olla. Ainakin itselläni on selkeästi ihmisryhmiä, joiden jäsenten kanssa ei vain tule juttuun. Joskus sen on riitettävä, että on vain ystävällinen ja ei muuta (itse asiassa vietän tällä hetkellä jonkinmoisen osan ajastani tuontyyppisessä ympäristössä). Mutta toisaalta huomaan aika paljon selitteleväni itselleni kaikki psyykkiset hallintakeinot apuna, miksei jonkun ajatuksilla minusta ole väliä. Keskiverrosta poikkeavana sitä vain joutuu sitä tekemään. On toisinaan ihan sillä rajalla, horjuttaako se mielenterveyttä.
Ja en pidä itseäni mitenkään erinomaisena. Kaikilla esimerkiksi on omat onnistumisensa, ja minä herkkänä saan myös iloni pienistä, tavallisistakin asioista. Se voi johtua kiusaamismenneisyydestänikin (jonka varmaan olisin voinut mainita), mutta toisinaan saan virtaa siitäkin, että joku suhtautuu ystävällismielisesti tai ei pidä omituisena. Ehkä tuo flow- kokemusten kuvailu tosiaankin meni vähän hassusti, ei minulla niitä jatkuvasti keskustelusta keskusteluun ole, tasaisempiakin kausia löytyy. Nyt on ehkä joku kehittymiskausi ollut menossa joidenkin asioiden suhteen, ja niitä on ollut tavallista enemmän. Mutta ainakin nimimerkki tuttuja_ei.ystäviä:n viesti palautti maan pinnalle, jos ei muuta. Aina ei ehkä ajatus kulje ihan niin kuin pitäisi.
...siis AINAKIN tuo flow-kokemusten kuvailu. Ehken nyt kuitenkaan punakynä-asenteella ala purkamaan tekstiäni osiin.
Yllätyin kun samaistuin tekstiin niin hyvin. En edes ole pystynyt ajattelemaan itseäni noin, mutta annoit minun ajatusmaailmalleni uudenlaisen suunnan. Ehkä pystyn määrittelemään itseni hieman tarkemmin tästälähtien.
Samastuin kyl tekstiis oikein hyvin. Mua ei oo kiusattu eikä sillee mut omat ongelmat on toki. Mut muuten teksti ku ois omaa kirjoittamaa mutta paljon paremmin vain. Itekki oon välil ujo ja hiljainen, sit ku vapautuu nii sit olen rohkeampi. Ennen peitin kaikki tunteeni enkä puhunut asioistani kellekkään. Nykyään sit oppinu itsestä sen näytän tunteeni avoimesti ja pystyn puhumaan asioista avoimeisti (joskus ehkä liianki tuntemattomillekkin). Olen nuori mies mutta en häpeä kertoa tunteistani/tuntemuksistani. nautin todella paljon pienistä asioista en niinkään isoista (koska niitä ei yleensä tule). Mullakaan ei ole mitään kaveri piiriä vaan samalla tavalla yksittäisiä henkilöitä sieltä täältä jotka ei häviä koskaan vaikka matkaa onkin pisimmillää puoli suomea, tai olisi vain yhden kerran nähnyt mutta sinä aikana luonut ystävä suhteen jota voi sit parantaa etänä.
oon itekki vähä omalaatuinen ja ei aina välttämättä ulkonäön perusteella pysty ymmärtää etukäteen vaan sitten vasta kun saan näyttää itseni. mulla on mm. tatuointeja ja lävistyksiä mutta silti elän mielumin muiden auttamisen vuoksi kuin sen että haluaisin muiden auttavan minua. hyvänä esimerkkinä aikoinaan entisessä elämässäni tein lähihoitajan sijaisuuksia niin ennakkoluulot oli kovat takuulla ku ekan viikon jälkeen tulin nahkatakissa mut sit parin vuoron jälkeen kaikki tahto pitää mut siellä pitempäänkin. saan siis itsekkin tommosia flow kokemuksia kun saan auttaa toista ja huomaan että siitä oli hyötyä. se että näin kaverin kasvoilla edes pienen hymyn kiitoksena niin se sai mut "leijumaan" ja sydäntä lämmittämään pitkään.
Tuota oman tilan kaipaamista ei moni ymmärrä. vaikka on todella mukavaa et olisi ihmisiä ympärillä niin silti välillä vaan tulee se olo että haluu nyt omaa rauhaa vaikka normi tilassa se olisi myrkkyä nii ei silloin. sosiaalinen ja yksinäinen ei ymmärrä sitä jos sitä tunnetta ei tule. se vaan on nii sit pitää muiden vain ymmärtää. jos joku on semmoinen että ei miellytä niin sit se ei vain toimi. jos puhutaan toisesta pahaa nii se on sen oma häpeänsä joka puhuu, ei sellaisia tartte katella.
se että ei kuulu mihinkään tietynlaiseen "kategoriaan" on vain hyvä juttu :D jokainen meistä on erilainen ja se on lahja. jos näen jonkun joka erottuu joukosta nii se on yleensä aina se johon haluan tutustua. niin ulkonäöltään, luonteeltaan ja olemukseltaan.
kaikkea pitää kokeilla eikä mihinkää pidä tyydyttäytyä. elämä on tehty nauttimista ja onnellisuutta varten niin sitä pitää tavoitella mitä se ikinä vaatikaan jokaisen kohdalla.