että saisin läheisyyttä, turvaa, seuraa, vaan pitäis olla Sitä Jotain mukana. Ainutkertaista, mitä ilman ei voi elää ja sitä ei keneltäkään muulta saisi. Mitä Se Jokin on?
En kaipaa parisuhdetta sen vuoksi
teidänmielestänne
42217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kuullostat sellaiselta ihmiseltä joka vaihtaa kumppania heti kun Se Jokin on kadonnut.
Sun mielestä siis utopiaa. Kiitän.
Se jokin on tunne, etkä itsekään osaa pukea sitä sanoiksi. Miksi joltain ihmiseltä saisi jotain, mitä ei voi keneltäkään muulta saada? Se on täysin utopistinen ajatus. Ihmisiähän me kaikki vain olemme.
Mistä se tunne tulee? Että on hyvä match paperilla? Vaikuttaa, että ihmiset pystyvät heivaamaan ja ottamaan helposti uuden juuri tuon takia mitä sanoit: miksi keltään saisi enempää. Tunteet muuttuvat aina ajan saatossa. Miksi olla loppuelämä yhdessä? Se Jokin on jotain enemmän kuin tunne ja se ei lähde ja siksi en vaihtaisi kumppania.
samankaltaisuutta..yhteenkuuluvuuden tunnetta?
Halu ja tahdonvoima. ei vaihtamalla parane välttämättä. Jos ei passaa niin lähe läppäsee.
Ähh, hampaat irvessä tässä nyt tahdon voimalla ollaan, koska ei ehkä parempaa ole :/ Tuota en todellakaan halua, vaan Sen parhaan. Jos ei ole tuota parasta, on utopiaa, niin no tänk juu.
Kemia, vetovoima, intohimo.
Tunteet ovat petollisia. Yhtenä aamuna heräät eikä enää himotakkaan... Vetovoima ja kemia, tunteita, vai?
Ehkä ei, mutta illalla viimeistään kyllä, jos kyseessä on Se Oikea.
No valtava omaisuus sitte.
Mulle se on sitä, että kumpikin saa mitä haluaa. Yleensä se ei ole sama asia kummallakin vaan toisen toiveiden huomioonottamista.
Jokainen tietää jos on sen kokenu.
on vaikeatasanoa en tunne että riippuvuus on tärkeetä kaipaa kuitenkin sitä pehmeetä vierelle yksin aina välillä kun ei hyväksytä.
kaipaa mut ei saa
sen kyllä tunnet sydämmessä kun se tulee kohdalle mul ei käyny sydämmetäkään huolimatta niin mut rakkaat muksut on
No olisko vaikkapa rakkaus... En lähtisi parisuhteeseen ilman rakastumisen tunnetta.
Voititte juuri kahvipaketin.
Taidan keittää siitä kaikille, tervetuloa. Jokainen tietää ainoan oikean vastauksen mut tyhmä vaan toteaa itsestäänselvän ääneen...
En kylläkään osaa karhuja vaahdottaa.
mul on iso sydän joka osaa rakastaa se ei erottele ketään se on ittestäs kiinni
Se on se yhteinen asuntolaina varmaan, mikä on se yhteenliimaava ominaisuus.
Yhteiset lapset, ehkä?
Se on sitä ainutlaatuista ja maagista, jota voi tuntea jonkun kanssa vain harvoin.
Se on kestävää tunnetta joka kantaa läpi vuosien.
Minusta parisuhteeseen kuuluu olennaisesti myös turvallisuus ja läheisyys. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää tarvitse olla.
Myös ihan tietoinen päätös ja halu sitoutua?
Joillain on sydänsurua ja toisilla mulkkusurua. Se poloinen itkee krokotiilin kyyneleitä, kun ei päässyt pujahtamaan sinne minne teki mieli. Vai onko miehen sydän mulkussa?
Elämä on raadollista, ja minusta on tainnut tulla kyyninen. Ennen luulin, että ainakin avioliitoissa useimmat rakastavat molempiin suuntiin. Oikeasti moni menee naimisiin hyötymistarkoituksessa ilman rakkautta. Toinen on ihan ok, siltä saa seksiä tai lapsia ja se maksaa puolet kaikesta, ja onhan se kiva kun on edes joku.
Ei kai siinä mitään, jos toinen on samalla mielellä. Mutta kyllähän siitä silloin jotain puuttuu.
Minä menin naimisiin, kun mies sai tietää, että hänellä on enää rajoitetusti elinaikaa jäljellä. Tätä ennen, mies oli suhtautunut kosintavihjailuihini hiukan torjuvasti - aivan kuin olisi miettinyt, olenko minä hänelle se oikea.
(Tuli vähän se tunne, että olen kuin Eva Braun, jonka Hitler vie viimemetreillään vihille, sillä erotuksella, että mieheni EI OLE RIKAS, VAIKUTUSVALTAINEN tai PAHA ja aikaa on sentään ollut enemmän, kuin muutamia päiviä.)
Ulkopuolinen ei voi koskaan tietää millä aatoksin, mikäkin pari on naimisiin mennyt.
onneksi en ole naimisissa.
tottumus.
Ap:lle:
En usko, että kenellekään on olemassa yhtä ainoaa oikeaa ihmistä.
Niitä kullekin oikeita tai sopivia, niitä joiden kanssa on sitä oikeanlaista "kemiaa", on olemassa useita.
Mutta kuka tahansa ei käy, vaikka kuinka ULKONÄKÖ, HARRASTUKSET JA MIELENKIINNON KOHTEET , KOULUTUS olisivat "OIKEAT". Kun henkilökemiat eivät toimi keskenään, niin ne eivät toimi. (Siksi minusta ei kannatakaan tavoitella itselleen vääränlaista ihmistä rinnalleen, joka päällisin puolin, TAI MUIDEN MIELESTÄ vaikuttaa oikeanlaiselta.)
Sun teksteistä alkaa tulla mieleen se Hesarin prank, jossa "ikääntyneempi täti-ihminen" kirjoitteli Benecol-firmoille ja vastaaville tyyliin "olen syönyt tuotettanne paketillisen päivässä". Jostakin tuli tällainen mielleyhtymä.
Niin taitaisin kuitenkin olla siellä toisessa päässä vastaamassa. (Sen tiedon kai yritikin esiin onkia.) Benecolissa on stanoli yhdisteitä, jotka muistuttavat kemialliselta rakenteeltaan kolesterolia. Stanolit sitoutuvat kolesterolimolekyylien sijasta kolesterolireseptoreihin ohutsuolessa, jolloin kolesterolimolekyylien imeytyminen takaisin elimistöön estyy, ja kolesteroli eritetään ulos elimistöstä. (jotenkin näin teoria menee.) Benecolia ja Becelliä on syötävä tietty, valmistajn suosittama määrä vuorokaudessa, ennen kuin se auttaa alentamaan veren kolesterolipitoisuutta.
:D
suoraan sanottuna, en hyödy susta mitenkään. Niin tunne on molemminpuolinen.
"Hyödy"? Kuka yrittääkään aina hyötyä, aínakin mikäli puskaradioon on uskomista? Kuka sanoikaan minulle kerran kauan, kauan sitten pimeässä autossa istuttaessa: "Mitäs minä siitä hyötyisin...",
Ihan maalaisjärjellä ajateltuna rakkaussuhteesta saa MOLEMMINPUOLISTA turvaa, tukea, hellyyttä välittämistä ja lämpöä. On aina joku, joka ottaa huolesi omakseen ja on valmis pohtimaan niihin ratkaisuja, joku joka jännittää onnistumistesi puolesta ja tukee, kun epäonnistut. (Minä henkilökohtaisesti vielä pidän hieman autoritäärisestä puolisosta, joka tarvittaessa pitää jalkani maan pinnalla ja neuvoo, miten minun kannattaa elää ja tehdä.)
Miksi pitää vastailla noin kun yhtään et tiedä edes kuka tuo aloittaja on!!!
Vaikka sun vastaus olikin pottuilua, niin periaatteessa niinkin. Mutta eikö siitä hyödy, jos tuntee olevansa oikean kanssa eikä ihankivan? Vai onko se susta se ja sama?
se on tietennii se toine ihimine tietenniiii. säää et vois saaha sitä toista ihimistä keneltäkään muulta tietenniii. Niii keertaaaa....
Avaa yhteys Swampy. Saisit varmaankin pian taas KOMENNELLA, OHJAILLA, NEUVOA, MUTISTELLA ja RUTISTELLA minua ihan miten tahdot.
Rakastuminen, intohimo jne. on PASKAA
verrattuna tunteeseen siitä että on toisen kanssa samankaltainen sillä tavoin että ymmärretään toista.
Ne eivät ole sama asia.
Voit rakastua ja tuntea vetoa johonkuhun joka on täysin erilainen kuin sinä ja jonka kanssa et tule toimeen.
Vaihtaisin ihastumisen tunteet ja muut söpsötykset sekä magneettiset vetovoimat ja "tossa on sitä jotakin" siihen että joku oikeasti ymmärtäisi, naurettaisiin yhdessä ja tajuttaisiin asioita samalla tavoin.
Tajuan vain nyt tässä iässä että se on fantasiia. Sellaisia vain ei ole olemassa.
Pariskunta voi ymmärtää toisen ajatuksenjuoksua hyvinkin, ja sitten heidän välillään on vielä INTOHIMOA! (Ja tuo tekeekin suhteesta miltei täydellisen.)
Eivät toisen ymmärtäminen ja samalla aaltopituudella oleminen, sulje pois keskinäisen intohimon mahdollisuutta: Oikein hyvässä suhteessa on kummatkin! Niin minä uskon!