Joskus mietin, oliko tapaamisemmekaan sattumaa.
Näytelmässä
Taipainajaisessa
10126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jotain karmaa se oli. Että pitikin sattua.
Muistat ja tunnistat :)
täydellinen, mieleen painuva, unohtumaton. Valaiseva, eikä sanoja tarvittu.
Miehelle menee, joskus mietin että tarkoituksellako kiusaat mua! Mitä oikein haluat? Oon ihmettelyt monesti! Aina kun olen jo unohtanut sinut, jostakin tulet esiin!!
Kai se on kohtalo! Kaiken oon yrittänyt mut eroon ei pääseeeee! Oletko edes mun arvoinen? Ehkä!
Ketä/keitä tämä keskustelu koskee?
Pitäisikö minunkin osallistua siihen, vai olenko ulkopuolinen?
Olet hauska :) Ei tämä koske ketään joka olisi täällä ;)
Ai niinkö? No, miksi sitten tuollaisen aloituksen kirjoitit?
Minä en usko sattumaan, kuten olen tälläkin palstalla kirjoittanut.
Uskon, että jokaisen ihmisen elämän suuret linjat on ennalta määrätty,
pienempii asioihin voi itsekin vaikuttaa.
Seuraava sananlasku on hyvä: "On uskottava Jumalaan, mutta silti jatkettava soutamista."
Ihmisen itsensä on yritettävä itse saavuttaa se, minkä haluaa, mutta Jumalan siunauksesta/kohtalosta riippuu usein se, onnistuuko ihminen pyrkimyksissään vai ei. (Joskus onnistuu käsittämättömän vähin ponnistuksin, joskus ei onnistu, vaikka mitä keinoa koettaisi.)
Ja erityisesti ihmisten kohdalla luulen, että meidät on ennalta määrätty tapaamaan tietyt henkilöt elämämme varrella.
Elämä on ihmeellistä ja ihmeteltävää on riittävästi!
Oletko sínä nyt "se" mies, ja halusitko aiemmassa kommentissasi vihjata,
että minulla oli rumanvihreät housut jalassani? Pitäisikö minun kirjoittaa sinulle/hänelle, että sinulla/hänellä oli liian oranssinpunainen flanellipaita yllään - vaikkei ollutkaan.