Hej kaikki
Kirjoitin tänne joulun ja välipäivien aikana kuinka lähdin pakoon koko joulua ja kaikkia pyhiä koska silloin odotellaan että olen vanhempien, siskojen ja veljen perheen kanssa vanhempien luona. Silloin mä saan aina kysykmyksiä siitä että ”Koska sä met naimisiin ja saat lapsia”. En mä mee koskaan naimisiin miehen kanssa. Kirjoitin silloin myös että olen joskus ajatellut että vaikka vuokraan naisen ja menen sinne ja sanon että: ”Tässa on mun puoliso!”
Se on hauska ajatus, mutta en koskaan uskalla.
Valitettavasti en löydä viestiäni, mutta moni ystävällinen naisen vastasi hyvin sympaattisesti. Olen ajatellut sitä pitkin ja poikin.
Tässä on minun tausta: 31 vuotta, isä ranskalainen ja äiti suomalainen, aika nätti - ei mikään valokuvatähti – vaan aika mukavan näköinen, kauheen ujo ja yksinäinen.
Kyllä mulla on kokemuksia naisten kanssa, mutta ei niin paljon. Olen alistuva. Itse en ota mitään aloitetta; en uskalla.
On ehkä vaikeaa selittää että haluaa olla hiukan submissive (häpeän)
Kuten sanottu, olen 31 vuotta, nätti, korkea koulutus ja lesbo.
Tulen Helsinkiin ensi viikolla (konferens). Maanantai – perj.
Haluasiko joku tapaa minut? Treffit? En halua mitään yhden yön tapaamista, tarkoitus on pitkä suhde missä kumpikin rakastaa toista, missä kumpikin tekee toiselle sen mitä se haluaa rakkaudesta.
Ajattelin että kyllä joskus pitää uskalla. Nyt haluan uskaltaa,
(vallitettavasti suomen kieli ei ole minun kieli, yritän kuiteiksi)
Mail: [email protected]
PS. Miehet: ei kannata yrittää. Juttelen puhelimessa sen kanssa jonka voi tapaa. Ainoastaan naisia.
Kirjoitin tänne joulun ja välipäivien aikana kuinka lähdin pakoon koko joulua ja kaikkia pyhiä koska silloin odotellaan että olen vanhempien, siskojen ja veljen perheen kanssa vanhempien luona. Silloin mä saan aina kysykmyksiä siitä että ”Koska sä met naimisiin ja saat lapsia”. En mä mee koskaan naimisiin miehen kanssa. Kirjoitin silloin myös että olen joskus ajatellut että vaikka vuokraan naisen ja menen sinne ja sanon että: ”Tässa on mun puoliso!”
Se on hauska ajatus, mutta en koskaan uskalla.
Valitettavasti en löydä viestiäni, mutta moni ystävällinen naisen vastasi hyvin sympaattisesti. Olen ajatellut sitä pitkin ja poikin.
Tässä on minun tausta: 31 vuotta, isä ranskalainen ja äiti suomalainen, aika nätti - ei mikään valokuvatähti – vaan aika mukavan näköinen, kauheen ujo ja yksinäinen.
Kyllä mulla on kokemuksia naisten kanssa, mutta ei niin paljon. Olen alistuva. Itse en ota mitään aloitetta; en uskalla.
On ehkä vaikeaa selittää että haluaa olla hiukan submissive (häpeän)
Kuten sanottu, olen 31 vuotta, nätti, korkea koulutus ja lesbo.
Tulen Helsinkiin ensi viikolla (konferens). Maanantai – perj.
Haluasiko joku tapaa minut? Treffit? En halua mitään yhden yön tapaamista, tarkoitus on pitkä suhde missä kumpikin rakastaa toista, missä kumpikin tekee toiselle sen mitä se haluaa rakkaudesta.
Ajattelin että kyllä joskus pitää uskalla. Nyt haluan uskaltaa,
(vallitettavasti suomen kieli ei ole minun kieli, yritän kuiteiksi)
Mail: [email protected]
PS. Miehet: ei kannata yrittää. Juttelen puhelimessa sen kanssa jonka voi tapaa. Ainoastaan naisia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hauan lisäää että ymmärrän että kaikki voi alkaa yhdestä tapaamisesta, yhdestä illasta, yhdestä yöstä. Tarkoitus on että se ei ole ainoastaan yksi ilta tai yksi yö.
Haluan hyväilyä, suukkoja, pieni katse ja hymyilyä, silmät jotka rakastaa, ohimenossa käsi olkapäälle niin kuin rakkauden todistaminen. Silmät ja hymy joka sanoo ilman sanoja ”Rakastan sinua”
Toivon, että löydät mitä etsit mutta pakko sanoa, että ei ole mitään hävettävää olla submissiivinen tai edes ujo. Ihmiset on vaan erilaisia. Itse en ole ujo, mutta en mielelläni siltikään lähesty toista vaan tahdon että minua lähestytään. :)
Ja maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ova yksin - minäkin. En silti koe itseäni yksinäiseksi, kai kaikki riippuu omasta suhtautumisesta. Tahdon kyllä suhteen, mutta en paikkamaan yksinäisyyttäni. Kaikkihan me lopulta olemme yksin tässä maailmassa, yhdessä, mutta samalla yksin.
Ja perheellesi kai voit kertoa suuntaumuksestasi ilmankin, että "palkkaat" jonkun esittämään tyttöystävääsi.
Miksi kolmekymppinen, kansainvälinen, vanhaa kulttuuri- ja sivistyskieltä puhuva, kaunis, korkeasti oppinut ja ilmeisesti vielä hyvässä asemassakin oleva (päätellen tuosta konferenssimatkasta) oleva nainen haluaa lesboilla?
Eikö noilla ominaisuuksilla oleva nainen muka miestä saa? Mikä juttu tässä on takana?
Ala nimim. Yksin123z seurustella miehen kanssa, enkä tarkoita nyt itseäni, sillä en ole edes kiinnostunut naisesta, jolla on edes vähän lesbokokemuksia: vaan jonkun sopivan ikäisen, fiksun, sympaattisen ja sporttisen, ehkäpä akateemisen monsieur'n kanssa. Kyllä sellaisia on Ranskassa, Suomessa ja kaikissa muissakin maissa niin paljon, että varmasti Sinäkin oman elämänkumppanisi löydät: Sinulla on erittäin hyvät edellytykset löytää hyvä aviomies.
Lopeta hyvä nainen se lesboilu, et Sinä siitä voi tyydytystä saada.
Ei ole kysymys siitä etteikö miestä saisi vaan siitä, että hän on lesbo eikä häntä miehet kiinnosta. Mies ei koskaan voi antaa lesbolle tyydytystä - ei koskaan.
Oletko vittu idiootti vai esitätkö vaan?
Saat varmasti paljon ehdotuksia. Minkälainen nainen vastaisi odotuksiasi?