Narsisti ei kysy miksi otin etäisyyttä. Hän ei myöskään laita hoviaan kysymään sitä kysymystä. Hänen mukaansa kun syytä ei ole.
Olen pelännyt häneen törmäämistään, ja ahdistun hänen seurassaan, mutta en voi kertoa sitä hänelle. Hän on yrittänyt ottaa yhteyttäkin, en ole vastannut. Toisaalta tekisi mieli puhua suuni puhtaaksi ja kertoa, miksi näin, mutta olen lukenut, kuullut ja kokemuksesta tiedän, ettei se auttaisi. Tämä saa kuitenkin tuntemaan itseni kuin umpikujaan suljetuksi, kun en voi ilmaista itseäni ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää välttely.
Kuinka voi kohdata sellaista ihmistä, jonka pelkkä katsekin saa olon tuntumaan siltä, että sielusta yritetään ottaa kiinni ja saada otetta? Onko täällä ketään narsistin uhria, joka olisi päässyt irti narsistia kohtaan tuntemastaan pelosta ja pystynyt, vaikka etäisyyden ottamisen jälkeen ja vahvistuttuaan olemaan edes jonkinlaisissa tekemisissä hänen kanssaan esim. sukulaisuussuhteiden vuoksi? Onko mahdollista päästä sellaiselle tasolle ettei enää pelkää kyseistä henkilöä ja kohdatessaan häntä ahdistu?
Olen pelännyt häneen törmäämistään, ja ahdistun hänen seurassaan, mutta en voi kertoa sitä hänelle. Hän on yrittänyt ottaa yhteyttäkin, en ole vastannut. Toisaalta tekisi mieli puhua suuni puhtaaksi ja kertoa, miksi näin, mutta olen lukenut, kuullut ja kokemuksesta tiedän, ettei se auttaisi. Tämä saa kuitenkin tuntemaan itseni kuin umpikujaan suljetuksi, kun en voi ilmaista itseäni ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää välttely.
Kuinka voi kohdata sellaista ihmistä, jonka pelkkä katsekin saa olon tuntumaan siltä, että sielusta yritetään ottaa kiinni ja saada otetta? Onko täällä ketään narsistin uhria, joka olisi päässyt irti narsistia kohtaan tuntemastaan pelosta ja pystynyt, vaikka etäisyyden ottamisen jälkeen ja vahvistuttuaan olemaan edes jonkinlaisissa tekemisissä hänen kanssaan esim. sukulaisuussuhteiden vuoksi? Onko mahdollista päästä sellaiselle tasolle ettei enää pelkää kyseistä henkilöä ja kohdatessaan häntä ahdistu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Empatia ihmisten ongelma on se että he kuvittelevat ja toivovatkin elävän normaalia elämää narsistin kanssa. Varsinkin kun on pidempi aika kulunut viime kohtaamisesta. Aika pyyhkii ikävät muistot ajatuksista. Ongelma on siinä että narsisti ei muutu vaikka ehkä haluaisi muuttua. Narsistin empatian puute tulee aina järkyttämään. Jäljelle jää ihmetys miten se pystyi sanomaan niin. Narsisti pystyy koska ei tunne empatiaa, ei häpeää, ei syyllisyyttä. Minä en kuuntele enää narsistin loukkauksia. Olen eristänyt narsistin täysin elämästäni. Sitä en ole voinut aikaisemmin estää että hän soitteli työpaikalleni esimiehelleni ja kertoi mielipiteitään ja omaa totuuttaan minusta. Kerran vapaa-ajalla kun en vastannut narsistin puhelin soittoon. Seuraavana päivänä esimieheni tuli sanomaan minulle, vastaa puhelimeen. Mitä oli tapahtunut, voitteko kuvitella?
Käsittämätöntä-mutta heiltä voi odottaa mitä vaan.HEILLÄHÄN ON TAPANA kiusata ja seurata kohdettaan röyhkeästi,karttakaa!
Viimeisin puhelinkeskustelu narsistin kanssa oli kun soitti ja sanoi että -"kyllä sinä saat seurustella, mutta omia lapsia sinä et saa tehdä". Sitten alkoi kaikenlainen henkilökohtainen vähättely. Suljin puhelimen. Hieman myöhemmin hän soitti uudestaan. Puhelimesta kuului vain naurua.
Miksi vastaat? Voi, miksi? Vai onko hän sellainen, että soittaa aina uudesta prepaidliittymästä eli et tiedä, kuka siellä numeron takana luuraa?
Itse olen tallettanut kaikki prepaidit varmuudeksi, jotta ainakaan samasta ei tule yllätetyksi.
Se on varmaan narsistin hallinta- ja vallankäyttötaktiikkaa että ei kysy. Hän yrittä pysytellä sinun yläpuolellasi. Mikä sen parempi konsti kuin ns. radiohiljaisuus aiheesta joka voisi pudottaa pommin.
Eli vastaan siihen sitten vain hiljaisuudella takaisin? Oletetaan että hän kysyisi, kannattaisiko vastata? (Niinpä niin...)
Tämä nimenomainen narsisti on yleensä erittäin hyväkäytöksinen, hyvin pidetty (tietyissä piireissä ja toiset sitten taas näkevät hänen lävitseen). Se, miten hän on minua kohtaan käyttäytynyt, on suurelta osin ollut ihan hyvääkin käytöstä, ja ne asiat, joilla hän on koettanut hallintavaltaa saada minusta ja perheestäni, ovat erittäin hienovaraisia. Niistä on vaikea saada kiinni saatikka kertoa niitä muille. Itse vain tuntee ja kokee, että hänellä olisi kova halu hallita ja puuttua joka asiaan. Nyt hän ei ole sitä tietenkään aikoihin voinut tehdä, täyspainoisesti. Pieniä yrityksiä on ollut, mutta emme ole suostunet ohjailtaviksi. Ja minä olen itse pitänyt täyden etäisyyden. Tietysti taannoin on ollut muutama todella ilkeä tilanne ja tekoja, mutta suurin osa hänen aiheuttamastaan ahdistuksesta koostuu sellaisesta jostakin määrittelemättömästä ilmapiirissä olevasta painostuksesta tai alistetuksi /tarkkailluksi tulemisen tunteesta. On tunne, että on oltava varpaillaan koko ajan jollakin tavalla, ei voi olla oma itsensä. Eikä todellakaan oikein uskalla olla eri mieltä hänen kanssaan tai ainakaan tuoda sitä julki. Ja sitten kun tietää että hän valehtelee ja esittää. Kaikki kanssakäyminen, silloin kun sitä oli ja toisinaan kun se ole näennäisesti hyvääkin, on ollut aina hyvin pinnallista.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Mutta kuitenkin jollakin tapaa pitäisin tärkeänä päästä eroon tästä pelosta. Koska enhän minä nyt kuole jos satun häneen törmäämään. Ja hyvin todennäköisesti hän vain esittää oikein ystävällistä ja on niin mielin kielin että. Mutta saako hän minusta taas otteen jos antaudun edes pinnalliseenkaan keskusteluun hänen kanssaan? Niinpä niin.
Jotenkin kadehdin erästä ystävääni, joka on pystynyt sopimaan narsistisukulaisensa kanssa asioita. Hän oli jopa myöntänyt joitakin asioita että on niissä väärin toiminut (teki sen sitten mistä syystä tahansa). Mutta nyt he pystyvät olemaan jonkunlaisissa tekemisissä.
Itse olen siinä tilanteessa että olen eristäytynyt, välttelen narsistia ja paikkoja joissa voisin häneen törmätä, sekä myös varon ihmisiä jotka ovat sataprosenttisesti hänen puolellaan eli aivopestyjä ja välittävät hänelle muun muassa tietoja, ja kaikki tämä kyllä pitää minut erossa narsistista, mutta samalla se muodostaa ikäänkuin vankilan, josta en tunnu pääsevän irti.
Tiedän, ettei narsisti helposti muutu, enkä ole nyt ihmettä odottamassakaan, aivan heti ainakaan (tai kuka tietää mitä tapahtuu kulissien takana?), haluaisin vain löytää jonkun keskitien ja ratkaisun ja sisäistä varmuutta ja lujuutta kohdata narsisti.
En halua olla vanki lopun ikääni tai narsistin kuolemaan asti. Minun on päästävä irti pelosta.
"Tiedän, ettei narsisti helposti muutu, enkä ole nyt ihmettä odottamassakaan,"
Ei taida muuttua ollenkaan. Taktiikoita muuttaa ja uhreja vaihtaa, mutta sillä on sisäinen ylitsepääsemätön tarve saada sitä lähdettä. Yrittää hallita kaikkea ja kaikkia, mikä saa ihan naurettaviakin mittasuhteita. Esim. täysin kouluttamaton narsisti saattaa kuvitella hallistevansa kaikkia tieteämiään ihmisiä tavalla tai toisella.
Luo tiukat säännöt joiden yli narsistia ei päästä. Oma ohjeistus ongelma tilanteisiin. Yksi voisi olla kun narsistilta alkaa puheessa tulla "sammakoita" pyrkii kohteliaasti lopettamaan mahdollisimman nopeasti.
Ajatella sitä narsistin vaivannäköä kiusaamiseen. On puhelinliittymä mutta hankkii prepaid -liittymän jotta ei tunnisteta kuka soittaa. Sitten narsku esittää puhelimessa jotain muuta henkilöä kuin on. Esim. työvoimatoimiston virkailija tai HR-osastolta ja hän tarvii tietoja nopeasti. Hauskin oli kun luurin mikrofoni oli peitetty äänen muuttamiseksi niin että kuului vain epäselvää muminaa. Narsistin leikkejä oli mm. osu ja uppos. Narsisti oli 35-45 vuotias aikuinen mies. Minun mielestäni hän oli ja on vajaaälyinen.
Omituisia juttuja nämä narsistinimittely. Jos narsisti sanan korvaisi sanalla hullu, niin millaisia näistä kaikista kijoituksista tulisi. Kovin olen varovainen nimittelyyn, koska jos meitä kaikkia tarkasteltaisiin riittävän kauan, saattaisimme olla kukin enemmän tai vähemmän narsisti tai hullu. Mielestäni alan asiantuntijat voivat diagnosoida jonkun, mutta muiden "diagnoosit" ovat nimittelyä, haukkumista. Ovatkos nämä ihmiset paremoia. Ei. Kivenheittelijöitä.
Entä sinä? Kuinka monenta kiveä sinä heiti ihmisten päälle, joita et tunne ja joiden asioista et tiedä mitään muuta kuin mitä ymmärtämättä luit pikaisesti?
Ei tarvitse vastata, en halua sinua tänne selittämään.
Ottaen huomioon millaista psykiatrinen hoito ja diagnooseista aiheutuva stigma jne. nykyään on, taasen en toivoisi kenellekään tuntemalleni ihmiselle mitään asiantuntijan antamaa psyykkistä diagnoosia, vaikka olisi kuinka hullu tai narsisti.
Itsediagnooseista on mielestäni vähemmän haittaa ja ne ovat lempeämpiä.
Onko stigman pelosta apua; kyllä minua enemmäa kauhistuttaa itsediagnoosit, niillähän leimataan muut. Tästähän syntyy sakinhivutusta, työpaikkakiusaamista, koulukiusaamista, syrjäyttämistä ja vain sen takia, että taituroidaan asioilla, jotka kuuluvat spesialisteille. Luulenpa, ettei ongelmitta tästä elosta kukaan selviä. Ilkeyttä ja tylytystä piisaa. En vain kestä, että vikaa kaivetaan muista ja itse esitetään aina viattoman, uhrin osaa. Jos ihmiset olisivatkin itsekriittisiä, he lähestyisivät toisin: kysyisivät muilta, että olen huomannut tällaisen asian itsestäni ja olisiko jollakin neuvoja tähän. Mutta ei, selitetään aina ummet ja lammet jostakin henkilöstä x ja sitten alkaa sättiminen. Onko sättijä parempi ihminen? Menepä itseesi entä_sinä....
Jaa no, minä olen tehnyt itsediagnoosini ihan vilpittömästi ja myötätunnolla narsistejani ymmärtääkseni, eivätkä he edes ole "diagnooseistani" yhdellekään sanalla valittaneet. Se olisi ilkeää, jos heille oikeita diagnooseja yrittäisin hankkia, mutta heille ei ole mitään käytännön haittaa tällaisen amatöörin epävirallisista diagnooseista. Voipihan olla, että amatöörin diagnoosini jopa ovat heille hyvä suoja loppuelämäksi, etteivät he voi koskaan antamiani diagnooseja asiantuntijalta saada, koska monikaan ammattilainen ei varmaankaan olisi valmis myöntämään, että olen niin hyvin ja asiantuntevasti amatööridiagnoosini tehnyt. Saisivat narsistinikin olla tästä tyytyvisiä.
T'ässä ei ole kiusaamisen hitustakaan. Toinen narsistini on jopa itse myöntänyt kiusanneensa minua vuosikymmeniä, eikä heidän koskaan ole tarvinnut pelätä, että minä kiusaisin. Siksi heidän onkin ollut niin helppo kiusata minua ja on edelleen, koska en ikinä tule heitä kiusaamaan.
Ja olen vieläpä tehnyt nämä diagnoosit monien vuosien pohdinnan ja opiskelun vaivalla palkatta ja täysin ilmaiseksi.
Mikäli he haluavat, he voivat diagnooseistani minulle valittaa, ja käsittelen valituksen perusteellisesti perustellen joka sanani. Vastauksen voin antaa vaikka kirjallisena, mikäli niin halutaan. Mutta valituksen otan vastaan vain henkilöiltä, joille olen amotööridiagnoosini (rakkaudella) tehnyt. Muiden valituksia asiasta ei käsitellä.
Narsistin ei tarvitse kysellä miksi, koska hän tietää minuakin paremmin....
Mutta kuinka siitä pelosta siis pääsee? Täytyy olla JOKU joka on onnistunut siinä.