Kaikille palstalla analysoiville naisille: katkeruus on katsojan silmässä. Mä en ainkaan käytä aikaani katkeruuteen, en ole tehnyt sitä myöskään täällä, koska elämäni on merkityksellistä ja mahtavaa. Ihmisiä tulee ja menee, jotkut säväyttävät, ravistelevat perustuksia myöten, toiset eivät. Arvokkaita silti kaikki, ainutkertaisia - sinä ja minä.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin ja kenenkään ei pitäisi olla itsestäänselvyys/korvike.
Niin ei kannata pitää itseään korvikkeena.
Siis kannata antaa pitää itseään...
Ketähyvänsä kohtaan ei voi tuntea suuria tunteita.
Ajatus aamuun.
Rakastajaa, rakastakaa, rakastakaa <3<3 pus, hali ihmiset, niille joista pidättä.
en ole katkera. se ei ole katkeruutta jos pelkää. pelokas että elän vai pumpilissa ja karu totuus iskeytyy kasvoille koska valehdellaan. se sattuu.
minä uskon pelkään valhetta enemmän kuin totuutta joten haluan antaa aina synnin päästötn kosks haluan elää puhtaana muiden liasta.
ukko kulta vakuutteli minut pois taas.kaikki hyvin
analysointiako tarkoitat? Outo käytöstähän se on, mutta tuo varmaankin joillekkin sielun rauhan saadessaan analysoida ihmistä kenestä ei ole muuta tietoa kuin täältä luetut kirjoitukset.
Oletko ihan varma, ettet ole käyttänyt sitä aikaa katkeruuteen ja analysointiin. Ja hieman katkeranmakuinen tämä aloituskin. Naisille kummasti vain osoitettu. Mutta joo, väliäkö tuolla.
On helppoa taistella silloin, kun elämä on merkityksellistä ja mahtavaa. Mitenhän sinun kävisi, jos kaikki tuo mahtava ja merkityksellisyys otettaisiin sinulta hetkessä pois?
Jaksatko ymmärtää heitä, joille on käynyt noin?
Pystytkö sanomaan tällä hetkellä, miten reagoisit, suhtautuisit, jos kaikki otettaisiin hetkessä sinulta pois? Pystyykö tuollaiseen tilanteeseen ennakolta täysin varautumaan? Pystyykö sanomaan, tietämään ennakkoon, miten itse reagoisi, jos kaikki mahtavuus olisikin jokin päivä poissa....
On helppoa sanoa tee niin tai näin, ajattele äin, älä noin. Kun pohja putoaa, tarvitsemme tukea, emme tuomiota tai arvostelua tai syyttelyä.
Se on helppoa silloin, kun on vielä mahtavaa...
empä kuittais tuot silti joillekin katkerapaikka, jos nainen ei syystä katkeroidu edes pikkuisen. hyvää päivänjatkoa!
Kun omat seurustelusuhteensa päättymiset käsittelee itsensä kanssa läpi ja ymmärtää sekä hyväksyy ne syyt miksi suhde ei toimi, niin ei jää katkeraksi ja voi toivottaa toiselle osapuolelle hyvillä mielin loistavaa loppuelämää. Itse olen ainakin kokenut sen mahtavaksi hetkeksi omassa elämässä, että voi sydämensä pohjasta toivoa toiselle kaikkea hyvää jatkoon eli on päässyt myös itse irti ja voi jatkaa omaa elämäänsäkin eteenpäin. Katkeruuttahan voi toki kokea muistakin syistä kuin seurustelusuhteen päättymisen vuoksi, mutta niillä omilla valinnoillaan ja miten asiat tässä elämässä haluaa ymmärtää ja hyväksyy voi siihenkin vaikuttaa. Kukaan ei varmasti omasta tahdostaan halua olla katkera, kateellinen, mustasukkainen, vihainen jne.
Luulen, että kyky käsitellä pettymyksiä ja selvitä niistä, on toisilla parmpi kuin toisilla. Varmasti on merkitystä silläkin, millainen lapsuus on ollut ja millaista oppia kotoa on saatu, vaikkei kaikkea voi laittaa lapsuudenkaan piikkiin tai ansioksi.
Ja riippuu niistä pettymyksistä. Toiselle jokin työpaikan menetys voi olla todella iso kriisi ja toiselle ei yhtä iso, kun taas sille, joka kestää tuon työpaikan menetyksen voi jokin muu pettymys olla hankalampi.. Eli eri ihmisille eri asiat ovat raskaampia. Siksi näitä asioita ei voi oikein verrata.
...sinäkin.
Asioiden raskaus ja kriisi ja pettymyksen aste on totta kai erilaisia eri ihmisille.
Katkeruus on kuitenkin ehkä enempi joidenkin ihmisten/ihmistyyppien reagointitapa, ei mikään automaatio. Ei kaikki ole siltikään katkeria, vaikka kokisivat että ovat joutuneet jonkin epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi. Loppujen lopuksi katkeruus syö ihmistä itseään, jos sen valtaan joutuu ja varsinkin, jos siihen jää jumiin eikä pääse siitä eteenpäin.
Tämä oli ihan paras asia tässä tekstissä : "Ei kaikki ole siltikään katkeria, vaikka kokisivat että ovat joutuneet jonkin epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi."
Samaa mieltä. Katkeruus on kamalin kalkki!
Minusta pitkään haudottu katkeruus, kaikkeen kohdistuva sarkasmi ja kaiken "tietäminen", se että kokee nähneensä jo kaiken, johtaa elämän ilon katoamisen lisäksi ihmisen vanhenemiseen ja tarkoitan huonolla tavalla, siten ettei odota enää mitään parempaa ja uudenlaista, tai on menettänyt uskonsa siihen.
Katkeruuden läpi on kahlattava ja hyväksyttävä tapahtuneet asiat osaksi omaa historiaa. Mikään tässä hetkessä ei voi korvata sitä minkä joskus olisi halunnut olevan toisin. Tai kukaan nykyisyydessä ei voi olla se henkilö jota menneisyydessä kaipaa tai kenen olisi toivonut rakastavan enemmän, kohtelevan paremmin, yrittävän lujemmin, hyväksyvän omana itsenä, tai mistä sitten onkin kyse. Keneltäkään ei voi edes vaatia sellaista roolia. On vain tuleva jossa voi tehdä asiat niin kuin unelmoi.
Ehkä on vaan aika tehdä jotain uutta. Jotain mitä ei ole tehnyt ennen, jotain hyvää ja kaunista joka palauttaa oman uskon elämään ja mahdollisuuksiin jotka ovat aivan kulman takana. Koskaan vaan ei tiedä minkä kulman. Joskus on matkustettava maailman ääriin löytääkseen tarkoituksen... Tai se voi löytyä kotimatkalla, mutta ei olisi löytynyt ilman matkalle lähtemistä.
Sanoisin vaan kannustuksena, jos olet nähnyt elämässäsi jo kaiken, lähde välillä muualle, tapaa uusia ihmisiä. Elä. ;)