Oletko aina kertonut tunteistasi vai onko joskus ollut niin, että olet joko vaiennut niistä tai valehdellut? Miksi?
Oletko kertonut?
UteliasUllanne
23186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aina lasketellut luikuria.
AINA. Entä itse?
Samma här. Mietin vaan miksi joku olisi vaiennut ja mikä olisi ollut se syy silloin.
Olen kertonut tunteistani muutaman kerran ja saanut pakit (en hyökkääjiä:D:D:D:) Kerran en kertonut ja..... niin, elämä opettaa.
En ole kertonut ja nykyisin vaikenen täysin. Ei minun jutut saati tunteet ole ketään koskaan kiinnostaneet.
Yritetty on. Tietysti joskus voi olla tilanteita ettei se ole sopivaa.
Minä yritin kolme kertaa ja nyt on niin etten enää luota häneen joka "käski" mennä kauemmaksi.
Tiedän, juuri niin se meni. Sähköä oli kai alusta alkaen. Rupesit puoli-varattuna kokeilemaan kepillä jäätä. Mitä muuta olisin voinut kuin tehdä asian selväksi? Olisin ollut kiinnostunut, mutten tahdo tehdä rumaa siitä mikä on kaunista. Olisit ollut rohkea ja irtautunut ensin kokonaan vanhasta ennen uutta. Teidän juttu päättyi mutten enää luottanut sinuun. Silti yhä vielä...
Minun neuvoni Niinkävi sinulle on, että suurien tunteiden kanssa ei kannattaisi olla noin ehdoton, kuka teki väärin, mitä teki. Tuollainen syyttävä asenne mikä sinulla jotakuta kohti on, olisi myöskin täysin tuhoisaa mille tahansa suhteelle (itse olen oppinut tämän terapiassa). Kannattaa keskustella sen toisen kanssa, jos noin toista kohtaan tunnet ja yhä kaipaat etkä tunteita ole kertonut. Tuskin itsekään olet täydellinen ja toiminut aina oikein. Itse ainakin tiedän miten vaikeat elämäntilanteet voivat ihmistä sekoittaa enkä itse ole niin tuomitseva toisia kohtaa.
Ei ollut, eikä ole, mitään todellista syytä arvioida minua puolivaratuksi. Missään vaiheessa. Mutta sitähän sinä et suostu uskomaan.
Mulle kyllä pitää vääntää rautalangasta ;)
Ehkä minä pysynkin sinkkuna. Kyllä pitää miehelläkin olla uskallusta tulla juttelemaan oma-aloitteisesti. Ehkä muutan kokonaan muualle asumaan, että pääsen irti kaikesta. Nykyisistä työkavereistakin. Kukaan ei vedä vertaa entisille työkaverille, voin pahoin.
Tehdään sitten niin.
Minä kyllä kaipaan hellyyttä, kaipaan syliä ja rakkautta, jota ilman tuntuu että olen jo pitkään ollut. En pelkkää seksiä vaan aitoja tunteita, välittämistä, lähellä oloa. Sitä varmuutta ja luottamusta, että saa olla toiselle aidosti oma itsensä, vikoineen ja puutteineen. Saman haluaisin antaa toiselle painautua syliin. Itku tulee, muutama ihminen on valanut minuun ihanasti uskoa. Haluaisin niin.
Niin, minä jatkan yksin elämääni ja yritän saada asiat kuntoon. Entiset työkaverit ovat avainasemassa. Muuten minusta ei tule täysin ehjää ihmistä. Sinä jatkat elämääsi niin kuin haluat. Toivotan sinulle hyvää elämääsi ja toivottavasti löydät sen mitä etsit elämääsi. Olit suosittu viime kerralla, kun näin sinut. Uskon että löydät ihmisen vierellesi. Ja onhan sinulla ne pienet. Seuraat heidän kasvua ja kehitystä.
Kenelleköhän sinä oikein vastasit onaikahoitaaitseä? Älä lähde neuvomaan tuntemattomia, mistä tiedät jonkun tuntemattoman suosiosta ja lisäksi minulla ei kuule kyllä ole pienet vaan ihan riittävän isot itselleni eikä niiden todellakaan tarvitse kasvaa.
Onkohan pienillä tarkoitettu kenties lapsia....
Samat sanat. Kaipaan elämääni juuri noita samoja asioita.
Lapset ovat tärkeitä, mutta en halua elää elämääni ilman rakkautta ja luotettavaa parisuhdetta. Tottahan se on, että joskus tapaan jonkun kiinnostavan, mutta ei varmaankaan sellainen kuin sinä. Hyväksyttävähän tämä kaikki kuitenkin on.....
Kaipaan paljon ja olin sinulle rehellinen, harmi että kaikki loppui.
Vaikenin ja kaduin kolme vuotta.
No, jos koko elämänhistoriaa ajatellaan niin en ole ana kertonut, olen vaiennut. Valehtelijaa minusta ei saa kirveelläkään.
Vaiennut, koska joudun pöpilään aina, kun olen puhunut ääneen. Se on tapahtunut kolme kertaa, joten pysyn nykyään vaiti.