Tulipa tuosta juoruilu-aloituksesta mieleen, että kyllä menee ihmisten aika ja resurssit hukkaan, kun pitää miettiä kaikenlaisia kommervenkkäjä. Eikä se, että joutuu vielä miettimään, mutta jos on itse se aiheuttaja ja tekijä, jotka työllistävät muita ihmisiä jonnin joutavilla jutuillaan.¨
Ihminen, joka on reilu ja rehellinen. Ei puhu muista pashaa ja on oikeasti oma aito ihtensä ja sanoo sen minkä tarkoittaa reilusti ja suoraan, mutta ystävällisesti - PÄÄSEE NIIN PALJON VÄHEMMÄLLÄ!
Ei tarvitse miettiä, kuka sano mitäkin, koska tietää mitä itse on sanonut ja seisoo sen takana. Ei itse puhu palturia kenestäkään vaan sanoo sen mitä ajattelee ko. ihmiselle suoraan ystävälliseen sävyyn tietenkin. Ei tarvitse pelätä, että "nyt joku tulee tietämään sitä sun tätä". Ei tarvitse kartella ketään vaan voi olla omana itsenään missä ja milloin vaan, koska tietää että ei ole jättänyt taakseen pashapuheita. Ei ole tarvis kaksinaamaisuuteen tai kaikkien ihmisten miellyttämiseen. On se on mikä on ja jos ei kelpaa niin so what? Näin varmistetaan, että elämässä on helppo hengittää, ei ole eikä tule ylimääräisiä stressitekijöitä, voi olla vapaasti kenen seurassa tahansa ja elää hetkessä ja iloita siitä. Tämä on yksi tärkeä palikka onnelliseen elämään, joka tuottaa iloa ja vapautta. Ihminen elää terveempänä, koska ei ole noita jonnin joutavia tekijöitä, jotka syövät ihan käsittämättömän paljon energiaa. Tottakai jokainen tekee virheitä eikä aina pysty olemaan niin rehellinen kuin haluaisi, mutta silloin pitää reilusti tunnustaa se ja pyytää anteeksi eikä alkaa selittämään tai vierittämään omia virheitään toisen ihmisen niskoille.
Tällä reseptillä ihminen on vapautunut ja osaa iloita hetkestä, nauttia ihmisistä ja asioista, joita ympärillään on. Ei ylimääräisiä paineita ja voi kohdistaa kaikki se energia ja ne resurssit hyvän asian puolesta, omaan uraan, harrastuksiin, bisneksiin, kuka mihinkin.
Ihminen, joka on reilu ja rehellinen. Ei puhu muista pashaa ja on oikeasti oma aito ihtensä ja sanoo sen minkä tarkoittaa reilusti ja suoraan, mutta ystävällisesti - PÄÄSEE NIIN PALJON VÄHEMMÄLLÄ!
Ei tarvitse miettiä, kuka sano mitäkin, koska tietää mitä itse on sanonut ja seisoo sen takana. Ei itse puhu palturia kenestäkään vaan sanoo sen mitä ajattelee ko. ihmiselle suoraan ystävälliseen sävyyn tietenkin. Ei tarvitse pelätä, että "nyt joku tulee tietämään sitä sun tätä". Ei tarvitse kartella ketään vaan voi olla omana itsenään missä ja milloin vaan, koska tietää että ei ole jättänyt taakseen pashapuheita. Ei ole tarvis kaksinaamaisuuteen tai kaikkien ihmisten miellyttämiseen. On se on mikä on ja jos ei kelpaa niin so what? Näin varmistetaan, että elämässä on helppo hengittää, ei ole eikä tule ylimääräisiä stressitekijöitä, voi olla vapaasti kenen seurassa tahansa ja elää hetkessä ja iloita siitä. Tämä on yksi tärkeä palikka onnelliseen elämään, joka tuottaa iloa ja vapautta. Ihminen elää terveempänä, koska ei ole noita jonnin joutavia tekijöitä, jotka syövät ihan käsittämättömän paljon energiaa. Tottakai jokainen tekee virheitä eikä aina pysty olemaan niin rehellinen kuin haluaisi, mutta silloin pitää reilusti tunnustaa se ja pyytää anteeksi eikä alkaa selittämään tai vierittämään omia virheitään toisen ihmisen niskoille.
Tällä reseptillä ihminen on vapautunut ja osaa iloita hetkestä, nauttia ihmisistä ja asioista, joita ympärillään on. Ei ylimääräisiä paineita ja voi kohdistaa kaikki se energia ja ne resurssit hyvän asian puolesta, omaan uraan, harrastuksiin, bisneksiin, kuka mihinkin.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Elät luultavasti juuri tähänastisen elämäsi parhaita vuosiasi palstalla :(
aloituskinhan oli tavallaan juoruilua ja pashan puhumista.
Ei siinä mainittu ketään, jota "juoru" (oliko sellaistakaan?) koskisi. Minä tunnistin itseni tuolle hyvälle puolelle, sinä ilmeisesti negatiiviselle.
Unohdit tästä vain sen, miten huomioidaan ihmiset, joiden tiedät syyllistyneen esim vehkaamiseen, kieroiluun tms.
Omana itsenäsi, autenttisesti läsnäolevana. Siinä varmaan hymyä piisaa (anteeksi sarkastisuus jo etukäteen).
Proaktiivinen asenne on toki hyvä omata, odotamme näkemyksiä.
Niiden kohdalla toki painetaan unfriend tai jopa block-nappia.
Ei ei ei, ei elämä ole facebookkia.
Käytännössä et tuota voi tehdä. Irl kohtaamisissa heristelet sormea toisen ihmisen edessä mustan naisen itsetietoisuudella o-ou not gonna happen!
Ja toinen saisi tietää olevansa blokattu.
Ei mutta tuossa olikin ideaa
Kerran olen muuten tehnyt juurikin noin, voi sitä voimaantumisen tunnetta.
Mutta suositellaan vain tilanteissa, jossa voit olettaa että toinenkin osapuoli ymmärtää että olet ns ylittänyt jonkun rajan, tehnyt tilanteessa väärin jne.
Jos toinen hlö on sen tyyppinen ettei ymmärrä ko.asioita, ts ei tunne esim syyllisyydentunteita, ei katso tilanteessa tekevänsä väärin, vaan pitää toimia jopa oikeutettuna.
Niin voi olla että sormesi purraan poikki.
Elämän polku, kaunis ja riittoisa, unohtaa ap. Tosiaankin rasitteet jotka tulevat "kohtaamisista" ei niin samantyylisten kanssa.
Jolloin on ehkä naivia ajatella että vain oman sisimmän tietoisuus että tietoinen ylläpitäminen omista arvoista ym riittäisi, kun se voi riittää vain max 99%.
Kaunis ajatus, mutta ei riittävä.
Hyvin ilmaistu :)
Mun mielestä aloitus on itseriittoinen. Siinä ei oteta lainkaan huomioon ihmisiä, jotka joutuvat rakentamaan persoonansa kokonaan uusiksi esim. lapsuuden traumojen vuoksi. Tällainen ihminen on mielestäni asenteissaan julma ja karsiva, syrjiväkin. On toisaalta hyvä, että hän pysyttelee kaukana näistä luokittelemistaan ihmisistä, jotka vasta etsivät todellista minuuttaan.
Ja sitä persoonaa rakennetaan uudestaan vehkeilemällä, juoruilemalla, valehtelemalla, sepittämällä jonninjoutavuuksia vuodesta toiseen? Luulisi, että juuri moiseen roskaan ei olisi traumatisoituneilla sieluilla aikaa!
Ei, se tapahtuu hyvissä ja myönteisissä ihmisuhteissa. Virheet sallivassa hengessä, lempeästi, mutta ei torjuvasti.
Älä nyt viitti olla tuollainen, tuo on ihan naurettavaa. Mistä ihmeestä sait tuollaisen käsityksen, se ei nyt ihan noin mene/mennyt, tämä asia ei suoranaisesti kuulu sinulle eikä sinun pidä sitä käsitellä tuolla tavalla, kiitos.
If anything please do not hesitate to ask.
Anteeksi, harjoittelin suoraan sanomista.
Käsittelen, miten haluan, milloin halua ja missä haluan. Sitä et sinä määrää.
Miulla on oikeus muun tunteisiin, ajatuksiin ja mielipiteisiin ;).
Aivan totta, niin on.
Spekulatiiviset asiat sikseen (toisista).
Oma elämä, joka mieluiten liittyy toisiin/toiseen kauniilla tavalla.
Hyvä ajatus, tuohon hyvä pyrkiä.Luulen,että yksinkertaisuus helpottaa elämää monella tapaa.Jos miettii vaikka ihmisen elämää, ihminen haalii kaikenlaista itselleen: mainetta,mammonaa,tavaraa ym.jossain vaiheessa tulee kääntöpiste jossa alkaa luopuminen, omasta tahdosta tai pakon sanelemana.Tänne tullaan"alastomana" ja lähdetään samalla tavalla.
Enpä tahtoisi olla noin rajoittuneen ihmisen ystävä
Kaupallisen alan koulutuksen saaneen maailmankuva on niin toisenlainen kuin humaaneilla aloilla...minä, minä ja minä ensin.
Olen huomannut, että rehellisyyden perään huutavat ja sitä toisilta vaativat ovat itse kieroja. Esim. He voivat olla niin "rehellisiä" omille tunteilleen, että ovat varattujenkin kanssa ilman omantunnon tuskia, vaikka osallistuvat samalla kieroiluun jonkun selän takana. Asiasta toisille opettavilla on usein itsellä jotain ns. peitossa olevia epärehellisyyksiä.
Olen terve ja onnellinen, ole sinäkin! Hieno viesti. Pystyy jo puhumaankin, kun laskee ton kultaisen lusikan pois suusta.
Jaaha, taas pätemässä. Tekisit jotain fiksua ja kehittävää sinäkin.
Luin vain aloitusviestin. Eipä hirveä realistinen koska ei ne omat tekemiset, vaikka pyrkisi kuinka hyvään ihmisyyten, ole rippumattomia muista ihmisistä. Tuolla menetelmällä lähinnä päätyy hyväksikäytetyksi koska yleensä kusipäät huomaa ihmiset, jotka ei osaa puolustautua ja elävät normien mukaan. En sano, etä ihmiset vältämättä tekevät sitä tietoisesti mutta jos puhutaan ihmisten välisistä kemioista, niin tunnollisilla ja rehellisillä ihmislä synkkaa kusipäiden kanssa. Match made in heaven.
Kiltti ja rehellinen ihminen voi sitten rauhassa juoksenella "vahvempien" ihmisten asioilla tajuamatta, että kukaan ei juokse sen kiltin ihmisen asioilla koskaan. Vaikka yksi ihminen olisi täysin rehellinen, suurin osa ihmisistä ei ole. Edellenkään se ei välttämättä ole tietoista. Usein vain normaalia sosiaalista elämää viettäneet on sosiaalisesti hieman erlaisia kuin kiltimmät. Kiltit analysoi ja pohtii itseän ja muita. Muut lähinnä valheiden sattuessa lakaisevat ongelmat pois. Erilaiset osiaaliset normit, katohan. Useimmat ihmiset ei pidä paskanjauhantaa ja sen sellaista välttämättä isona juttuna vaan enemmänki selittelevät paskanjauhajan puheita "Se oli varmaan vaan vihainen tai paniikissa" tai tai mahdollisimman nopeasti unohtavat asian..." Kiltit ihmiset ei edes tajua noita yleisiä sosiaalisia normeja vaan lähinnä traumatisoituvat, erakoituvat ja ihmettelevät miksi vitussa kusipäisyys hyväksytään. Vaikka todellisuudesa kusipäisyys vain unohdetaan. Puhutaan siis peruskusipäistä, ei luonnehäiriöisistä.
Tosiasia myös, että maailmasa ei pärjää valehtelematta. Puhu täysin rehellisesti niin ihmiset katsoo, että kuinka vitun tyhmä toi on... Kiltti ihminen joutuu yleensä syypääksi koska on ainoa joka tunnustaa syyllisyytensä. Tosin muut kyllä tietävät osasyyllisyytensä mutta siitä ei puhuta. Vuosien varrella kiltti ihminen sitten kerää "syyllisyytensä" itsensä murskaavaksi paskakasaksi.
Hyvä kirjoitus. Ehkäpä aloittaja on juuri tällainen kiltti, kusipäiden paskakasaksi murskaama ihminen.
Sosiaalipornoa.
Parempiosaisten huvituksia, luuletteko että samat säännöt kaikilla! Ei todellakaan ole!
Juoruilu palstalla ja pahansuopien aloitusten vääntäminen kuuluu ihmisille, joilla ei ole muuta elämää, ei ole ystäviä, ei kumppania, ei työtä, ei koulutusta, ei rahaa, ei mitään muuta kuin kateus, katkruus, pettymys, viha ja sairaanloinen mustasukkaisuus. Näille ihmisille on tyypillistä, että heitä ei kiinnosta työelämä eikä kouluttautuminen, aikaa on siis runsaasti laiskotteluun. Lopulta sitä aikaa on sitten liikaa ja sitten märehditään heikon itsetunnon omaavana, että voi voi, kun tuollakin menee noin hyvin ja minulla ei koskaan. Aikaa tapetaan sitten elämäntapaluuserina jonnin joutavilla keskustelupalstoilla kadehtien muita. Muut ihmiset käyttävät sen ajan hyödyllisimpiin asioihin; harrastuksiin, töihin, opiskeluihin, töiden hakemiseen jne. Laiska, heikon koulutustaustan omaava kateellinen ihminen jää vaan märehtimään ja jauhamaan shittiä kuinka muilla onka niin hyvin asiat. Kadehtitaan asioita mitä muilla on, mutta itse ei viitsitä laiskuuden takia nähdä mitään vaivaa minkään eteen. Sitten apätoivoisena yritetään tuhota muiden ihmisten ihmissuhteet, mustamaalata työnantajille, jotta saisi potkut ja tuhota kaikki aika, mikä käytettäisiin töiden ja opiskelupaikan hakemiseen, jotta missään nimessä kukaan ei saisi onnistua yhtään missään. Onhan se muilta pois se.
Sairas, vainohullu, yksipuolisesti takertunut ja sokeasti kiintynyt/rakastunut taas ajattelee, että kaikki muu on häneltä pois. Siis sillä toisella ei saa olla töitä, harrastuksia, opiskeluja, sehän kaikki on häneltä pois. Hän ei tajua sitä, että hänen kanssa ei muutenkaan kyseinen ihminen olisi. Hän vain märehtii, että kaikki muut asiat ja ihmiset menevät hänen edelle. Narsisti ei voi sietää, että muut ihmiset, kaverit ja kumppanit saati sitten työ tai opiskelu menee hänen edelle. Narsisti haluaa tuhota kaiken tällaisen, koska hän haluaa olla se number one tämän ihmisen elämässä. Hän ei ymmärrä miten tärkeää on, että on koulutusta, on töitä, on harrastuksia jne. Hän yrittää tuhota kaiken ajan, mikä käytetään opiskeluun, harrastuksiin, muihin ihmisiin, töihin. Hän ymmärtää vain, että hän on se maailman napa ja se riittää. Rahat nostetaan yhteiskunnan varoista lopun elämää, koulutusta ei saa olla jne. Hän on se maailman napa. Hän ei myöskään kestä sitä, että se toinen osapuoli on häntä kouluttautuneempi, älykkäämpi, kauniimpi, ahkerampi, rikkaampi, suositumpi. Hänen ylitseen ei mennä eikä kävellä. Narsku vainohullu haluaa olla itse aina se parempi, koska hänen heikko egonsa ei kestä muiden paremmuutta, onnellisuutta ja onnekkuutta eikä myöskään ahkeruutta. Hänen oma äo saattaa olla 47 ja sen toisen 147, mutta narskuna hän kuvittelee, että hän on tuo toinen ihminen, eikä se, mitä hän oikeasti on.
Liian kärjistettyä, mustavalkoistakin. En usko, että tätä pahansuopuutta täällä selittää mustasukkaisuus tai heikko koulutustaso. Monet täällä näkevät mitä haluavat nähdä.
"Hän ei tajua sitä, että hänen kanssa ei muutenkaan kyseinen ihminen olisi."
Tämän kun joka ikinen paskajuoruaja tajuaisi sahatessaan jo ennestään mätää oksaansa poikki. Ei se ihmissuhde paskajuoruilla parane, koulutukseen katsomatta. Myöskään kukaan syytön ei muutu syylliseksi vain osoittelemalla, tämäkin on yksi paskajuoruilun muoto.
Valkopesusta tuli mieleen, että "syyllisten" löytäminen, osoittelu ja valehtelu taidetaan tässä maailmassa joskus hyvinkin korkealla valtiollisella tasolla.
Tai sitten se rikas, kaunis, älykäs kavereiden kanssa hengailija on se narsku, ja kumppani jolla ei ole omaa elämää ja älykkyydeltään ja koulutustaustaltaan heikohko, sen narskun uhri koska narskun ego työntyy sen toisen ihmisen elämään, ja ainoa pakokeino on palsta, jossa voi edes teeskennellä ystävyyttä.
Lisään vielä, että persoonallisuushäiröisen, loismaisen elämäntyylin omaava, joka ikinä ei ole ollut kiinnostunut minkäänlaisesta kouluttautumisesta tai työelämästä on toki hirveän vaikea ymmärtää kouluttautuneen ihmisen sielunelämää. Tällaisen loismaisen narskun kannattaisi pidättäytyä omissa sielunsisarissaan ja etsiä partneriksi toinen yhtä kouluttautumaton ja luonteeltaan yhtä laiska niin hän ei tule kateelliseksi kouluttautuneelle jne. eikä hänen tarvitse olla katkeroitunut, koska yhtä loismaisella kuin itse on aikaa todellakin palvoa vain ja ainoastaan hänen napaansa 24/7.
Totuushan on, että loisijanarsku ei koskaan kykene ymmärtämään ihmistä, joka on määrätietoinen, kunnianhimoinen ja kiinnostunut asioista kuin asioista. Toki, loismainen elämänkoululainen saattaa tavoitella akateemista, älykästä ja määrätietoista ihmistä, mutta unohtaa samalla, että tämä akateeminen haluaisi rinnalleen yhtä ahkeran, akateemisen ja ymmärtäväisen ihmisen, jota hän ei tosiaankaan edusta. Se ei muuta asiaa, että valehtelee netissä olevana fiksu, lojaali, rehellinen ja ahkera jos totuus on totaalisesti päinvastaista tai sitten henkilöllä on hyvin epärealistiset käsitykset (narsisti) omista kyvyistään.
Perusloisija ei kykene koskaan ymmärtämään miksi joku ihminen saattaa käyttää aikaansa niin paljon opiskeluun, töihin, harrastuksiin (eikä häneen itseensä!), hänellä itselläänhän ei ikinä ole ollut minkäänlaisia päämääriä minkään asian suhteen ja loisijana kuvittelee, että kaikki muutkin ovat yhtä laiskoja loisijanarskuja kuin itse.
Puhumattakkaan siitä, että ihmisillä voi olla oikeitakin syitä mikseivät tee töitä tai opiskele, ja miksi vituttaa, että muut voivat tehdä sellaista ja itse ei pysty.
Ei joskus. Useinkin. Mutta eihän täällä valtionpäämies tasolla liikuta, joten ei siitä sen enempää.
Ja se, että itseä vituttaa kun itse on niin saamaton, laiska, tehnyt vääriä valintoja, opiskelumotivaation täydellinen puute ja itse vituttaa oma huonous ja oma elämäntilanne, niin se toki sitten pistetään muiden syyksi! Kun itse on niin laiska ja oppimishäiröinen, niin óngelmathan ratkotaan sitten sillä, että aletaan haukkumaan muita ja projisoimaan omia huonoja ominaisuuksia, omia töppäyksi sun muita muiden syiksi. Onhan se aina muiden syy, että minulla menee huonosti! Se on muiden syy kun olen laiska ja saamaton! Aina muiden syy! Kenelläkään ei saisi mennä paremmin kuin minulla, onhan se minulta pois!
Kun itse on köyhä, niin haukutaan muita köyhiksi.
Kun itsellä on päihdeongelma, niin haukutaan muita päihdeongelmaisiksi.
Kun itsellä on merkittävä itsetunto-ongelma, tehdään siitä muiden ongelma.
Kun itsellä ei ole töitä eikä koulutusta, se on muiden syy.
Kun itseä ei huvita mennä töihin, se on muiden syy.
Kun itse on valehtelija, niin sehän on joku muu, joka valehtelee.
Kun itse on vedättäjä, niin joku muu on se vedättäjä.
Kun itse on kevytkenkäinen horatsu, niin sehän on se joku muu, joka sellaine on.
Kun itse on jauhaa paskaa, niin sehän aina joku muu, joka jauhaa.
-> Se on aina JOKU MUU, en minä!
Onhan se aina helppoa laittaa kaikki omat viat, ilkeydet ja mokat muiden syyksi ja poimia muiden ihmistn hyvät ominaisuudet omiksi ominaisuuksiksi esim. .jos tuo joku muu on älykäs, niin sehän olen minä, joka on älykäs, ei se toinen.
Omat ongelmathan toki ratkeaa sillä, että pistetään ne muiden syyksi ja vioiksi, vai mitä? Se, että minulla menee huonosti poistuu sillä, että aletaan haukkumaan muita siitä, vai mitä?
Noup, ei ne asiat ja ongelmat ratkea sillä. Todennäköisesti henkilöt tulee koko loppuelämänsä vinkumaan, vonkumaan ja kadehtimaan kun muilla aina menee paremmin ja lopun elämäänsä asuu palstalla puhumassa shittiä sillä aikaa kun muut ovat saaneet jo todella paljon aikaa. Toki elämänsä voi käyttää näinkin, jokaisen oma valinta, ai niin, mutta joo, minun valinta=sinun valinta, eli sekin on muiden syytä=)
Toki yleisellä tasolla edelleen. Edelleen kärjistettyä ja mustavalkoista. En usko, että palstan nimensä veroinen ilmapiiri on tuollaisten ihmisten tekosia palatakseni alkuperäiseen kirjoitukseesi.
Ei liikutakaan valtiopäämiestasolla. Mutta mitä tapahtuu sekä ruohonjuuritasolla että valtiopäämiestasolla, sitä tapahtuu kaikilla tasoilla siinä välillä, halusitte (myönsitte) sitä tai ette.
Näin varatut väliin jättävistä ja omia kumppaneitaan pettämättömistä leivotaan tarpeen tullen "kevytkenkäisiä horatsuja" samalla kun itsellä ei tarvitse olla muuta moraalia kuin januskasvoisen valehtelijan salailu. Esimerkkinä vain.
Toinen hyvä esimerkki onkin tuo päihdeongelma. Naidaan päihdeongelmaisia miehiä samalla kun osoitellaan toisella kädellä raittiita ihmisiä päihdeongelmaisiksi. Sitä kutsutaan valehteluksi, mutta hei, lohdutuksena syntipukeille, se oikea virtahepo on edelleen siellä valehtelijan makuuhuoneessa.
Virtahepo on ja pysyy, ei se siitä valehtelemalla ja muita, viattomia syyttelemällä parane ikinä. Tilanne mikä oli 5 vuotta sitten, on sama kuin nyt ja se tilanne pysyy aivan samana 10 tai 20 vuoden päästä, ei se itselleen ja muille valehtelu totuutta miksikään muuta. Aikansa tietty voi kuluttaa täysin pelkästään keksimällä valheita itsestä ja muista, mutta ongelma säilyy tasan tarkkaan ikuisesti hautaan asti ellei itse muuta omaa ajattelutapaa.
Esimerkkisi on erikoinen, tai molemmat. Mutta kyllä sieltä se ajatus taustalta kai löytyy. Tuo alkuperäinen kirjoituksesi oli kyllä hyvä.
Näinpä juuri, aamen.
Esimerkit voivat olla erikoisia, jos ei ole itse törmännyt juuri näihin esimerkkeihin. Mutta alkuperäisen ajatuksen tunnistaa moni, jokaisella omat esimerkkinsä.
Aika erikoinen avautuminen. Lähinnä kuulostaa, että teet mistä puhut, Oli miten oli. Ihmiselämä on paljon monimuotoisempaa kuin kuvaamasi. Jos vastaan kävelee jättiläismies sikarisuussa, "loisnarsistipaskiainen", joka kovaan ääneen pauhaa omasta toripuheenjohtajuudestan, jolla ei ole mitään todellista virkaa - mistä helvettiä edes tiedät mitä sille ihmiselle on tapahtunut elämän aikana? Jotkut ihmiset saattavat olla hyvin määrätietoisen ja voimakkaan oloisia ihmisiä. Lähestulkoon kaikki mitä sellainen ihminen puhuu, kuulostaa kuin euroopanomistaja puhuisi vaikka todellisuudessa kyseisellä ihmisellä ei ole mitään minkä päällä "loisnarsku" edes istuisi paitsi lihavan ahne perse. Tai siltä ainakin vaikuttaa.
Ehkä se vain on persoonatyyppi, joka ei ole päässyt erilaisten elämänsattumien vuoksi oikeaan ympäristöönsä. Vaikka johonkin määrävaltaiseen ammattiin. Silloinhan ihminen sairastuu ennen pitkään koska ei ole omassa elementissään. Siitä seuraa se absurdius, että sellainen ihminen vaikuttaa täysin naurettavalta paskan elämänsä päältä huudellessaan. Siitä seuraa sosiaalisia ongelmia. Varsinkin, jos ikää on jo kertynyt. Kaikki pitävät pellenä. Nuorille anetaan vielä mahdollisuus yrittää, mutta jos 40-mies lähtee yrittämään, se on vitun naurettavaa.
Naisten kohdalla asia ei ole erilainen. Tarpeeksi suuri persoona, suorastaan teatraalinen, vaikuttaa pelleltä loisnarskulta, joka uskoo itsestään liikoja, jos kehtaa edes yrittää.
Millä vitulla maailmassa selviää, ellei uskolla itseensä? Meinaatko, etä ihmiset auttavat? Nope. Juoksevat karkuun.
On helvetin paljon paskaa mitä ihmiselle voi käydä omasta ja muiden toimesta. Kyse on kai vain lopulta siitä, että jos se on muiden aiheuttamaa, jos, pitää vaan unohtaa se kaikki paska. Toiset vain jäävät ratkomaan sitä elämän epäreiluutta vuosiksi ja joutuvat psyykkiseen helvettiin. Sitten siihen tuodaan sun kaltaiset pään aukojat vielä painolastiksi.
Asiat ovat myös kulloisenkin katsojan silmässä, eikö vain. Esimerkiksi tuo vainohullujen toimintaa, jolle vastaat, nyt ainakin on suuri, teatraalinen paasaajapersoona.
Hei, kiireisen bisnes naisen toivemies olisi sellainen kotona viihtyvä, kotitöistä pitävä, hyvän näköinen tai ainakin seksikkään näköinen, rauhallinen, ei uraohjusmainen mies, koulutus ym. on irrelevanttia. Tärkeää olisi läsnäolo sekä se että ymmärtää että mieskin voisi olla kotona ja tehdä kotitöitä menettämättä yhtään miehisyydestään. Tykkään kovasti jos näen koti-isän tai kotona viihtyvän miehen. Voin olla elättäjä ilman omantunnontuskaa. Miehet, nyt ulos sieltä macho kaapista vai mikä se nyt onkaan.
Onpa teillä tarve ylentää itseänne. Hävetkää:D
Tyypillisellä valkoroskatyypillä on tottakai suurena tarpeena itsensä ylentäminen tavalla tai toisella, irl tai palstalla kunhan vaan saa pönkitettyä omaa haurasta egoa. Alemmuuskompleksi ja heikko itsetunto aiheuttaa tämän, että täytyy yrittää ylentää itseänsä mitä erikoisemmilla tavoilla. Onhan se defenssikeino suojella omaa haavoittovaa psyykettä kun psyyke ei kestä pettymyksiä ja omaa huonommuutta.
Ja sinun hannuristosi on juuri tällainen valkoroskavanki.
Ei ole oma valinta olla vanki.
Aloitus on hyvä kirjoitus. Pahan puhuminen selän takana tai suoraan kannattaa jättää. Hyviä asioita puhumalla ja ihmisten ja asioiden hyviin puoliin keskittymällä pääsee pitkälle.
Valehtelu omista ja toisten tekemisistä tekee ihmisestä itsestään niljakkaan saippuan joka heitetään nurkkaan. Suoruus kannattaa mutta jos rehellisyydellä loukkaisi kannattaa niissä tilanteissa olla hiljaa.
Oman edun nimissä pelailu jättää lopulta porukan ulkopuolelle ja elämästä tulee mutkikasta ja työlästä. Toisten huomioon ottaminen tuo elämän mittaisia ystäviä ja asiat alkavat rullata mukavasti ilman raskaita ponnisteluita kun matkan varrella on kulkua avittavia yhteistyön tekijöitä ja yhdessä nyt on muutenkin kivempaa kuin yksin.
Lisäisin että monella energiaa tuntuu vievän eniten sen miettiminen, mitä muut mistäkin ajattelevat.
Elämä kuluu asioiden suorittamiseen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan jotta saisi ihailua, tai muiden miellyttämiseen eri valintoja pohtiessa ja oman itsensä syvällisiä tarpeita ja toiveita kuuntelematta jotta saisi hyväksyntää.
Samalla ihminen itse voi olla hukassa omassa elämässään ja onneton.
Tämä kaikki tehdään oman onnellisuuden kustannuksella kun ihminen voisi sen sijaan nauttia elämästä ja huomata että ihailu, arvostus, onni, menestys, tasapaino ja elämän helppous tulevat siinä sivussa kun keskittyy toteuttamaan niitä asioita joista itse haaveilee ja joita itse haluaisi tehdä, liiaksi pohtimatta mitä mieltä joku asiasta on.
Siksi on menestyjiä ja uhrautujia, loppuun palajia ja energistä iloa ympäristöönsä säteileviä. Jokaisen oma valinta. Rajoitteet omia kykyjä ja mahdollisuuksia kohtaan löytyvät vain omasta päästä. Tässä valossa kaksinaamaisuus tuntuu absurdin yhdentekevältä asialta. On niin paljon metkitykdellisempiäkin asioita.
"Rajoitteet omia kykyjä ja mahdollisuuksia kohtaan löytyvät vain omasta päästä." En ole samaa mieltä. Eivät kaikki ole samalla viivalla. "Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia"-sanonta ei ole tyhjästä syntynyt. Kaikilla ei ole samanlaisia eväitä elämään.
Ei toki olekaan. Mutta kyllähän tuollaisia rumia sanontoja jotkut hokevat myös väärille ihmisille, esim. 6 ällän ylioppilaille, vain lannistamistarkoituksessa.
Ajatus, että "olen vain saanut lusikalla yhyy" on yhtä epäterve kuin ajatus, että on kaikkivoipa ja joka asiassa tasaisesti ykköskaartia. Parempi tunnistaa realistisesti hyviä ja huonompia alueitaan.
olen täysin samaa mieltä mutta tunnen ihmimisen joka valehtelee näyttääkseen toisten mielestä paremmalta ja puhuu omia tuhmia ideoita sen toisen sanomisena.
itse jouduin tämmöisen haaviin joten kannatan uusien ihmisten viestit säilyttävään että joudut joskus valehtelijan laittamaan ojennukseen herjaamisillaan. jos ei sinua tunne ei voi kuin valehdella että olet tehnyt jatkuvasti ilmotuksia hänen meluamisesta vaikka olet sanonut kerran.
mutta olen täysin samaa mieltä ja joskus olen maininnut asian palstalla vastaavasti
Polku onnelliseen elämään kulkee itseä kehittämällä ja olemalla ennen kaikkea itselle rehellinen. Toisten kunnioittaminen on myös tärkeää ja ymmärtää toisia miksi he ovat omassa kehityksessänsä vajavaisia. Nähdä erinlaiset puutteet toisissa.
Ihmiset voivat myös tahattomasti valehdella, se kuuluu elämään. Pikku lapsikin osaa myös valehdella sujuvasti.
Hyvään elämään kuuluu rakastaa itseänsä, kuin myös toisia ihmisiä ikään, rotuun katsomatta.
Negatiivisuus ihmisissä saa aikaan paljon huonoja asioita ja tekee elämästä kurjaa.
Moniongelmaisella ihmisellä saattaa olla vaikeuksia nähdä sisimpäänsä ja ongelmien kanssa kamppailu voi olla hyvin haasteellista. Totuus ei kaikille aukene niin hyvin, että pystyisi olemaan rehellinen toisille kun ei edes pysty ymmärtämään omaa itseänsä.
Rehellisyys on hyve, mutta vaikeneminen on kultaa kun sen oikein oivaltaa.
Kaikkea ei tarvitse paukauttaa päin naamaa, on oikein välillä puhua valkoisia valheita.
Ihmiset valehtelevat yllättävän paljon, koska pelkäävät satuttavansa sanoillansa toisia ja näin ollen välttelevät riita tilanetta.
Hyvää elämään tarvitaan paljon hyväksyntää, rakkautta, myötätuntoa, kunnioitusta toisia kohtaan.
En ole täysin samaa mieltä. En usko pätkääkään että itseään kehittämällä tulee onnelliseksi. Onnellisuus on ihan muuta jonka vain oivaltaa.
Jokaisella on oma näkemys oman kehityksensä tulos ja joka muuttuu kunhan kehittyy henkisesti elämässään . Mikä tuntuu vieraalta asialta nyt saattaa 5 vuoden kuluttua ollakin toinen ajatus.
Onnellinen se joka on vapaa kärsimyksestä!
Oivallukset vapauttavat näkemään elämän uudelta kantilta joka myös tukee henkistä kehitystä.
Itse olen kehittynyt niin paljon elämäni aikana, että voin sanoa olevani onnellinen ja elän elämäni parasta aikaa.
Minä taas uskon. Kun muistelen joitakin painajaisunijaksoja nuoressa elämässäni, juuri itsensä kehittäminen oli pitkään se ainoa valo pimeydessä, ei esim. silloinen parisuhde. Jokainen tavallaan tietysti, rehellisenä itselleen
Hienoa kuulla , että olet löytänyt valon elämääsi :)