Pitkän aikaa minua ei ole kiinnostanut olla perheeni (2 pikkusiskoa ja äiti), kanssa. Saan öisin kyllä nukuttua ihan OK, mutta heräilen aamuisin 6 aikaan siihen, että on kylmä.
Viime kesänä lenkkeilin (4.5 km) päivässä mutta se meni sitten siihen, etten syönyt ja laihduin lyhyessä ajassa 5 kiloa.
Se kesäinen tavallaan unohtui, mutta sitten tavallaan uutena syksyllä tuli kaiketi jonkin sortin masennus tai jotain koska viiltelin. Lopetin 2 viikon jälkeen, kun äitini huomasi arpeni.
Nyt sitten ahdistaa, kun haluaisin lenkkeillä mutta ei siltikään huvita. Jos en mene, ahdistaa mutta jos menen, tunnen että en jaksa enään mitään.
Lisäksi syöminen ahdistaa, lasken kaloreita, käyn tiuhaan vaa'alla (kun muut ovat poissa) ja melko usein oksentaa ruuan jälkeen kun muut ovat poissa.
En halua kertoa äidilleni koska pelkään ettei hän usko tai hän nauraa minulle ja syyttää valehtelijaksi.
En usko, että näin kävisi mutta pelkään silti.
Neuvoja?
Viime kesänä lenkkeilin (4.5 km) päivässä mutta se meni sitten siihen, etten syönyt ja laihduin lyhyessä ajassa 5 kiloa.
Se kesäinen tavallaan unohtui, mutta sitten tavallaan uutena syksyllä tuli kaiketi jonkin sortin masennus tai jotain koska viiltelin. Lopetin 2 viikon jälkeen, kun äitini huomasi arpeni.
Nyt sitten ahdistaa, kun haluaisin lenkkeillä mutta ei siltikään huvita. Jos en mene, ahdistaa mutta jos menen, tunnen että en jaksa enään mitään.
Lisäksi syöminen ahdistaa, lasken kaloreita, käyn tiuhaan vaa'alla (kun muut ovat poissa) ja melko usein oksentaa ruuan jälkeen kun muut ovat poissa.
En halua kertoa äidilleni koska pelkään ettei hän usko tai hän nauraa minulle ja syyttää valehtelijaksi.
En usko, että näin kävisi mutta pelkään silti.
Neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
no ois mulla yks kokemkseen perustuva juttu. jos oot aiemmin lenkkeilly ja muistat ollees jossain kunnossa, niin se uudelleen alottaminen on vaikeeta, kun pitäis muka pystyy samaan kun aiemmin. laske rimaa vähän ja alota alusta. pienemmät tavotteet ja rupeet rakentaa sitä kuntoa uudestaan. kun alkuun pääset niin se kunto nousee yllättävän nopeesti. alku aina hankalaa. muuten toi homma kuulostaa aika murrosiän vaiheelta. tarttis olla vähän enemmän sitä ja enemän tätä. ehkä kasvamas ulos perheestä ja tarttet enemmän omaa tilaa. koita vaan suoriutua sinne lenkkipolulle. elämä on helpompaa kun on hyvässä kunnossa!
Miks et vaikka kerro koulussa tuosta jollekkin terveydenhoitajalle tai muulle? Jos et uskalla äidillesi kertoa. Terveydenhoitaja varmasti osaa auttaa sinua.
Kyllä pitää nyt jutella. Sinulla on paha olla ja yrität paeta sitä ahdistusta temppuilemalla syömisen, liikunnan tai sitten vaikka viiltelyn avulla. Puhu äidille. Pääasia että saat puhua ja pukea tunteet sanoiksi. Kun avaudut alat tajuta mitä on pahan olon takana.