joutuu karikkoon
tietämöttömyyden laineilla
entiedäoletko
15103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lapsen vanhojenpäivätansseja seuratessa ajattelin koko ajan vain sinua, että jos olisit täällä.
Olen täysin tietämätön kaikesta.
Olen, mutta ehkä joskus autat minut sieltä pois mies.
Merivoimat auttaa..........
Et tykkää, melkein inhoat.
Auttaisiko kaikuluotain? ;) Sulta mulle ja takaisin. Rakkaus rantahiekkaan vetää aallotkin mantereelle.
Hei tuohan on jo vanha juttu, se vene osu ja uppos...
Ei olen uusMarilyn, katso vähäpukeiset kuvani FB:sta ja instagrammista.
Parhaat avuni ovat ne, jotka näkyvät päällepäin. Mulla on blondattu fleda,
napapaita ja raskaasti punatut huulet.
Kaipailen täällä Jukkaa ja J-miestä, vaikken ees oo varma, keitä ne on?
Kaikilla tasoilla omat karikkonsa. Ja jotkut jopa käyttää sitä hyväkseen.
Olen pitkään ollut ihan upoksissa ajatustesi suhteen. Viimoset puoli vuotta.
Jaa, mulla meni vähän enempi vuosia, mutta alkaa helpottaa kun ymmärtää, että ei taida olla sen arvoinen. Että on itse enemmän arvoinen kuin jos joutuu arvailemaan jonkun aivoituksia vuositolkulla. Parmpi jättää sellaiset taakseen.
Hämmentäviä, sekavia vai mitä ja miksi?
Oon lahonnu pohjalla jo pitkään.
rannalla ruikutan janoisena...yyyhyhyhhy...mut jätettiin autiolle saarelle, kultakolikot lattialla.
Laineilla huudellaan kuin toivoen näkevänsä majakan kajastavan toivon valoa, myrskyisen yön pimeydessä.
Toivottomuutta, miksi minut hylkäsit jumalan selän taakse, yksin seilaamaan lastuna suuren meren selässä.
Tietämättömänä navigaattorin puuttuessa törmää karikkoon yhä uudestaan, lastun hajotessa yhä pienempiin osiin.
Jäljelle jää kuin pieni lastun pala jossa nimimerkit, todistaen ihmisen käväisseen maan päällä, lopun aikaan laineilla.
Chisu laulaa tuskaisuutta silmissään, kehossaan, niin tuskaisesti omakohtaisen kokemuksen elävöittämänä sanoja joita ei voi toistaa kuulostamatta panaalilta.
Niin kuin kaikki lauseet joilla pyrkii sanottavansa sanomaan, hakemaan keskusteluyhteyttä, saavuttamatta, kun ihmiset ajattelevat vain olevansa "tarkkailijoita" ulkokohtaisia, ristiriitaisen häveliään röyhkeitä toisten ihmisten elämien suhteen.
Tulevat "läsnä" oleviksi etäisesti, pidättyen vain rooliinsa, mihin heidät osoitetaan.
Kertovat itse asioitaan, häveliäästi ihmettelevät "tunkeutumistaan" tietoisuuttaan toisten ihmisten asioista. Sallivat vain itselleen sen minkä toisilta kieltävät. Olemisen, tuntemukset, inhimillisen elämän ulottuvuudet.