On se kumma, että sitä voi sittenkin käydä niin, että IHASTUU, vaikka ei o mitään ihastujatyyppiä. En olis voinu kuvitellakaan mitään tällasta mun kohdalle. Aluks oli hämmentävää todeta, että jotain tää on, mutta kesti tovin ennen kuin tajusin, sillä edellisestä kokemuksesta on niin kauan, että en osannu yhdistää, että mitä tää on. Sit koettaa torjua ja unohtaa, mut sit huomaa, että ei sitä niin vaan unohda. Ja siinä ajatusten kuohussa punnitaan psyykeesi kapasiteetti, kyky käsitellä asiaa. Jos ihastus yksipuolista, kuten ilmeisen yleisesti näin on, joudut melkoiseen pätsiin tunteinesi. Tsemppiä kaikille, ja uskotaan että selviämme itse kukin.
en olis uskonu ihastuvani
NkohteenaM
2112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä. En ollut ihastunut vuosiin ja olin tyytyväinen siihen seesteiseen elämään ilman suurempia tunteiden myllerryksiä. Niin harva tyyppi tekee vaikutuksen muhun ja ihmiset on vaan jotain massaa, josta kukaan ei ollut vaikuttanut mielenkiintoiselta pitkiin aikoihin. Sitten se vaan jysähti, kadulla, arkisena iltapäivänä. Eikä mitään ollut tehtävissä. Kuukausia olen taistellut tätä tunnetta vastaan, mutta aina kun törmään hänen, menen ihan veteläksi. Sähkö menee koko kropan läpi ja menen ihan vaikeaksi. En siis tunne tyyppiä, mutta ihan käsittämätön vaikutus hänellä on minuun. Yritän ajatella, että on ihan mulkku. Ehkä tämä joskus menee ohi.
Kaikenlaisesta epäterveestä liiallisesta ihastumisesta on parasta terapoida eroon, mitä pikemmin, sen parempi. Jos jää tunteisiinsa vangiksi, seuraukset saattaa olla vakavia. Herkkä ihminen ei välttämättä selviä ollenkaan. Mitä nuorempi ihastuja, sitä herkempää on. Mutta sitten kun aikuisten oikeesti aikuinen ihastuu, voi asiasta selville vesille pääsy olla myös vaikeeta.