Minua ihmetyttää, suututtaa ja kummastuttaa se miten helppoa on raiskata lapsi ja jäädä tuomiotta. Pahaa tekee se, että tyttäreni ollessa neljän vanha, joutui hän hyväksikäytetyksi ja sitä jatkui viiteen ikävuoteen.
Asiahan on varsin simppeli, selliin vaan ja munat pois, MUTTA...
Hyväksikäyttö ei ikinä kerinnyt yhdyntään asti (onni onnettomuudessa?) vaan käytettiin apuvälineitä, sekä muilla tavoilla raiskattiin lasta...ei väkivaltaisesti vaan varsin "hellästi"...jos sellaista ilmaisua voi edes käyttää.
Juridisesti asia onkin sitten mutkikkaampi,koska..
-ei ole fyysisiä jälkiä (johtuen siitä, että ei ole edennyt yhdyntään, ja jäljet muutenkin paranevat n. 1vk:ssa ja sisä tutkimusta ei luonnollisestikkaan voi tehdä)
-On vain lapsen puheet, jotka eivät todista mitään, koska lapsi voi puhua palturia tai käsittää asioita kamalan "väärin"
tai sitten minä olen ymmärtänyt väärin.
-Lasta ei "tutkittu" oikein koskaan, kuulusteluakaan ei videoitu ja terapiassa ilmi tulleet asiat eivät ole kunnollisia todisteita.
-Tekiä ei myönnä tekoaan, joten lapsen kertomus ei saa tukea, näin ollen on vain lapsen puheet.
Omasta mielestäni olisi (ja onkin) hirvittävä vääryys jos tekiää ei tuomita. Hän on riistänyt lapseltani paljon, pettänyt luottamuksen ja rakkauden, jonka lapseni hänelle antoi. Hän oli lapsen paras ystävä, vaikka teki väärin oli lapseni valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi.
Nyt minä jännitän tuleeko tästä edes syytettä. Rukoilen, että edes se tulisi, vaikka tuomiota ei, sillä pystyisin paremmin suojaamaan nuorempaa lastani tältä sairaalta ihmiseltä (on ns. perhettä) ja ehkpä myös estämään sen, että hän pääsisi työskentelemään lasten parissa ja näin ollen saisi uuden mahdollisuuden uusia tekonsa.
Tämä koko prosessi on ollut varsin raastava, tuntunut taistelulta tuulimyllyä vastaan. On itketty, naurettu, vihattu ja oltu katkeria sekä välillä myös iloisia (pienistä voitoista).
Tässä on kärsinyt parisuhde, sukulais suhteet ja monet asiat menneet päälaelleen.
Toivoisin voivani sanoa lapselleni, kun hän on paljon vanhempi ja ymmärtää tapahtuneen kunnolla, että mies teki väärin ja sai rangaistuksen...luultavasti voin vain sanoa hänen tehneen väärin, mutta jääneen ilman rangaistusta, koska todisteita on lähes mahdoton saada (ellei satu saamaan rysän päältä kiinni ja mielellään videokameralle todistajien kera)
Olen todella surullinen siitä, että lapseni on väkisin riuhtastu aikuisten "maailmaan" ja näin ollen pilattu hänen tulevasta aikuisuudesta paljon.
Ja vaikka lasta kohtaan on tehty väärin, ei yhteiskunta kykene tekemään mitään, eikä tarjoamaan kunnollista tapaa suojella nuorempaa lasta, jos isä ei tätä tee.
erota ei kuulema silloin kannata, koska sosiaalitädit puuttuvat kyllä asiaan, mikä taas herättää kysymyksen siitä, että sioitettaisiko lapsi kotoonta pois? Se olisi taatusti traumattisempaa, kuin vanhempien ero...
Välillä tuntuu, kuin hakkaisi höyhenellä tiilimuuria rikki, jotta voisi suojella lapsia, muitakin kuin omia...mutta tämä taas kummastuttaa viranomaisia, kun minusta ei ole ok. jos mies raiskaisi jonkun muun lapsen.
Ja joskus heikkoina hetkinä tekisi mieli tunkaista halko kyseisen ihmisen persauksiin ja kysyä miltä nyt tuntuu, mutta sitten sitä istuisi itse linnassa ja valtio maksaisi tälle ihmiselle fyysisestä sekä henkisestä kivusta rahaa...
Ei kyllä tunnu oikeuden mukaiselta.
-Rk-
ps. en suunittele miehen kolkaamista, raiskaamista enkä muutakaan fyysistä vahingoittamista. Enkä meinaa toteuttaa mielikuviani joissa annan tämän ihmisen kärsiä tekojensa mukaisesti, vaan istun kiltisti kotona ja yritän hyväksyä sen, että on ok. kun lapsi raiskataan (tai sitten en..)
Asiahan on varsin simppeli, selliin vaan ja munat pois, MUTTA...
Hyväksikäyttö ei ikinä kerinnyt yhdyntään asti (onni onnettomuudessa?) vaan käytettiin apuvälineitä, sekä muilla tavoilla raiskattiin lasta...ei väkivaltaisesti vaan varsin "hellästi"...jos sellaista ilmaisua voi edes käyttää.
Juridisesti asia onkin sitten mutkikkaampi,koska..
-ei ole fyysisiä jälkiä (johtuen siitä, että ei ole edennyt yhdyntään, ja jäljet muutenkin paranevat n. 1vk:ssa ja sisä tutkimusta ei luonnollisestikkaan voi tehdä)
-On vain lapsen puheet, jotka eivät todista mitään, koska lapsi voi puhua palturia tai käsittää asioita kamalan "väärin"
tai sitten minä olen ymmärtänyt väärin.
-Lasta ei "tutkittu" oikein koskaan, kuulusteluakaan ei videoitu ja terapiassa ilmi tulleet asiat eivät ole kunnollisia todisteita.
-Tekiä ei myönnä tekoaan, joten lapsen kertomus ei saa tukea, näin ollen on vain lapsen puheet.
Omasta mielestäni olisi (ja onkin) hirvittävä vääryys jos tekiää ei tuomita. Hän on riistänyt lapseltani paljon, pettänyt luottamuksen ja rakkauden, jonka lapseni hänelle antoi. Hän oli lapsen paras ystävä, vaikka teki väärin oli lapseni valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi.
Nyt minä jännitän tuleeko tästä edes syytettä. Rukoilen, että edes se tulisi, vaikka tuomiota ei, sillä pystyisin paremmin suojaamaan nuorempaa lastani tältä sairaalta ihmiseltä (on ns. perhettä) ja ehkpä myös estämään sen, että hän pääsisi työskentelemään lasten parissa ja näin ollen saisi uuden mahdollisuuden uusia tekonsa.
Tämä koko prosessi on ollut varsin raastava, tuntunut taistelulta tuulimyllyä vastaan. On itketty, naurettu, vihattu ja oltu katkeria sekä välillä myös iloisia (pienistä voitoista).
Tässä on kärsinyt parisuhde, sukulais suhteet ja monet asiat menneet päälaelleen.
Toivoisin voivani sanoa lapselleni, kun hän on paljon vanhempi ja ymmärtää tapahtuneen kunnolla, että mies teki väärin ja sai rangaistuksen...luultavasti voin vain sanoa hänen tehneen väärin, mutta jääneen ilman rangaistusta, koska todisteita on lähes mahdoton saada (ellei satu saamaan rysän päältä kiinni ja mielellään videokameralle todistajien kera)
Olen todella surullinen siitä, että lapseni on väkisin riuhtastu aikuisten "maailmaan" ja näin ollen pilattu hänen tulevasta aikuisuudesta paljon.
Ja vaikka lasta kohtaan on tehty väärin, ei yhteiskunta kykene tekemään mitään, eikä tarjoamaan kunnollista tapaa suojella nuorempaa lasta, jos isä ei tätä tee.
erota ei kuulema silloin kannata, koska sosiaalitädit puuttuvat kyllä asiaan, mikä taas herättää kysymyksen siitä, että sioitettaisiko lapsi kotoonta pois? Se olisi taatusti traumattisempaa, kuin vanhempien ero...
Välillä tuntuu, kuin hakkaisi höyhenellä tiilimuuria rikki, jotta voisi suojella lapsia, muitakin kuin omia...mutta tämä taas kummastuttaa viranomaisia, kun minusta ei ole ok. jos mies raiskaisi jonkun muun lapsen.
Ja joskus heikkoina hetkinä tekisi mieli tunkaista halko kyseisen ihmisen persauksiin ja kysyä miltä nyt tuntuu, mutta sitten sitä istuisi itse linnassa ja valtio maksaisi tälle ihmiselle fyysisestä sekä henkisestä kivusta rahaa...
Ei kyllä tunnu oikeuden mukaiselta.
-Rk-
ps. en suunittele miehen kolkaamista, raiskaamista enkä muutakaan fyysistä vahingoittamista. Enkä meinaa toteuttaa mielikuviani joissa annan tämän ihmisen kärsiä tekojensa mukaisesti, vaan istun kiltisti kotona ja yritän hyväksyä sen, että on ok. kun lapsi raiskataan (tai sitten en..)
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuosta kuuluisi saada rangaistus.lapsi on joutunut kokemaan liian paljon liian nuorena.hän voi menettää luottamuksensa ihmisiin jos antoi tälle henkilölle rakkautensa.henkilön kuuluisi saada rangaistus.pieni lapsi ei pysty puolustautumaan.ei lapsi keksisi sellaista asiaa.
Olen samaa mieltä siitä, että lapsei ei voi keksiä noin vain moisia, mutta suomen laki on erimieltä. Heistä on ihan mahdollista, että lapsi kuvittelee harrastaneensa seksiä aikuisen kanssa.
Ja onhan tietenkin mahdollista, että minä olen puhunut sanat lapseni suuhun, kun nyt olen ollut se, joka on lasta kuullut/jolle lapsi avautui oma aloitteisesti.
Suomen valtion mukaan vain ilman fyysisiä jälkiä tarvittaisiin ihan tunnustus.
Laissa jopa lukee, että tuomiotta jääminen ei tarkoita sitä että syytetty olisi syytön, vaan että on mahdollisuus jotta hän voisi olla syytön. Tällöin tuomitseminen olisi vahingollisempaa kuin vapaaksi päästäminen.
Siis vaikka syyllinen olisi toden näköisesti syllinen, pääsee hän vapaaksi, koska hän ei ole erittäin todennäköisesti syyllinen.
ja tämän erittäin todennäköisesti on hemmetin vaikeaa saada näytetyksi...ja se kun on meidän tehtävä, todistaa mies syylliseksi....
Miten on mahdollista että viranomaisten suhtautuminen on noin leväperäistä?Olisiko paikkakunnasta kiinni? Oma lapseni törmäsi joskus koulumatkalla em.sekopäähän, joka ehti käydä käsiksi, mutta ei pahasti. Rikosilmoituksen jälkeen ystävällinen naispoliisi videoi lapsen kertomuksen tapahumista ja ulkonäöstä, ja asia otettiin vakavasti. Videointihan tehdään siksi ettei lapsi joutuisi oikeuteen itse. Lapsen kertomus ja tunnistaminen olisi riittänyt, eikä mitään lääkärintodistusta tarvittu. Poliisit jopa heittivät, että jos törmään tyyppiin niin että lapsi sen tunnistaa, niin jos käyt kimppuun niin soita meille ennen kuin siltä lähtee henki, niin et saa taposta syytettä.:)Että älä ny ihan tapa..
No, miestä ei löydetty, mutta sanoin lapselle, että se oli hullu, mielisairas, eikä ole sun vika. Asia on unohdettu, en usko että vuosikausia kannattaa vatvoa sitä lapsen kanssa.
Onneksi lapsellesi ei käynyt pahemmin! Varmasti ollut kamalaa, kun yhtä'äkkiä aikuinen hyökkää kimppuun ilman mitään. Toivon mukaan tekiä on tullut "järkiinsä" tai jää kiinni. Huh!
Meillä tämä on oikeastaan monien osien summa. Jokainen olettaa toisen tekevän sitä ja tätä. Ja loppujenlopuksi mitään ei oikein saada aikaiseksi.
Me menimme ensin lastensairaalaan, jossa minua kuultiin, lapselta kyseltiin tarhasta. Luvattiin tutkimuksia ja hoitoa lastenpsykiatrisessa.
Kuitenkin ohjattiin perheneuvolaan jossa kävimme ja jolloin lapsi avautui enemmän.
Tämän jälkeen marssin poliisille, jossa kävimme kuulusteluissa. Poliisin mielestä perheneuvolan olisi pitänyt videoida tai muuten taltioida käyntimme. Hän jätti videoimisen pois, koska totesi, ettei lapseni mitään kerro. Näin ollen se pienikin mitä kertoi ei ole kovin vakuuttavaa.
Tämän jälkeen tutkimus siirtyi tapahtuma paikka kunnalle, jossa olin yhteydessä poliisiin ja yritin saada videoitua lausuntoa. Tämä jätettiin perheneuvolan päätettäväksi, mutta he vetosivat siihen, ettei heillä ole. Tarjosin käyttöön omaavideokameraa, mutta heidän toimintaan ei kuulunut videointi.
Lapselleni etsittiin psykologia ulkopuolelta ja sanottiin, että jos psykologi suostuu videoimaan istunnot, niin sitten saan sen videoinnin. Tätä psykologia ei kuitenkaan saatu joten lapseni sai terapiaa perheneuvolassa, jossa videointiin ei suostuttu.
Lisäksi he ovat ainuita joille lapsi on kertonut hyväksikäytöstä, mutta heidän lausuntonsa on kyseen alainen koska he hoitavat, eivät tutki.
Ja poliisi sanoi, että ei ole oikein mitään konkreettista todistetta tapahtuneesta. Sekä totesi, ettei hyvin mene, kun kuulusteluissa tekiä oli kertonut eritavalla asiat ja hänen vaimonsa.
Lapseni on niin pieni, ettei häntä luultavasti kuulla oikeudessa ollenkaan. Joten tekiän hyväksi on tässä tutkinnassa tehty paljon. Lisäksi hän on edelleen konkreettinen vaara nuorimmalle lapselleni, mutta mitään tietoa siitä, kuinka voisin lastani suojella en ole saanut. On vain sanottu, että viranomaiset puuttuvat, jos mieheni ei kykene ajattelemaan lapsenparasta ja että olen vastuussa jos jotain tapahtuu, mutta en kykene estämään.
Joten näin hyvin täällä suomessa...
Joo toi kuulostaa todella tautiselt! Kytät ei näköjään (ei kuitenkaan varmaan ihan kaikki) piittaa muusta ku ylinopeuden kyttäämisestä!!!
Jos joku tekis mun kersoille samaa, vois olla että saattaisin "vahingossa" vaikka ajaa tekijän päälle autolla oikein kunnolla. Päälle kun ottaa viinapaukut, niin ekakertalaisena selvii päänsilittelyllä. Näinhän rattijuoppojakin kohdellaan!
Mutta toisaalta täytyy "ihailla" sun tekemättömyyttä: mä oisin todellakin jo varmaan pistäny äijän kitumaan niin että se ois toivonu että ei ois koskaan syntynytkään!!
Tommoset pahimman luokan pervot ei ansaitse MITÄÄN ihmisarvoo!
tuomita kumpaakaan osapuolta vain täältä lukemiesi äidin mielipiteen perusteella.Itse olen työssäni liian usein törmännyt tilanteisiin,jossa lapsesta tehdään työväline omien riitojen takia.
Jos äiti esim.hokee pari kuukautta lapselle,että isä on käyttänyt sinua hyväksi,niin mitä luulet lapsen kertovan viranomaisille vaik ei olisi nähnytkään ko.aikana isäänsä.
Kyllä olisi Suomi pilalla jos "kuulopuheilla"
ruvettaisi ilman todisteita tuomitsemaan.
Vaikea minun on tässä sanoa, kuka puhuu totta, mutta jotenkin minullekin jäi vähän maku suuhun, että tässä käydään nyt miehen ja vaimon välistä sotaa, missä kaikki aseet ovat sallittuja.... JOSKIN myönnän toki, että kaikenlaisia kahjoja on vapaana, ja viranomaiset eivät aina halua/kykene toimimaan oikealla tavalla.
Joo eli sori jos käsititte väärin. Mä en lähteny syventymään yksistään tähän juttuun just sen takii, ett mä en tiedä kuka puhuu totta ja kuka ei.
Mutta mä lähdin siitä, ett mikäli toi juttu on täysin totta eikä taas jotain tosi typerää legendaa, niin ei muuta ku jätkä pölkylle vaan!
Mut hei, kiitti kannanotosta. Jos tässä todellakin joku ukko ja akka koittaa ratkoo riitojaan siten ett sotkee kakarat mukaan, niin ei oo kovin vakuuttavaa. Jos joku voi vajota niin alas, niin voin ainoostaan toivoo lapselle, ett toivottavasti nää koettelemukset jää sen mieleen siten, ett se ei koskaan tekis sitä omille kersoilleen!
En itsekkään ymmärrä vanhempia, jotka ottavat lapset pelinappuloiksi (joka neljännessä insestisyytteessä on näin). He tekevät ihan suunnatonta hallaa meille, joiden lapset ovat oikeasti joutuneet riiston kohteeksi.
Tekiää on vaikea saada edesvastuuseen.
On kammotavaa, suorastaan oksettavaa, kun joutuu esikouluikäisen laspen kanssa puhumaan seksistä, sellaisita asioista ja teoista jotka kuuluvat aikuisille.
Ja kun lapsen kanssa on puhuttava, vastattava kysymyksiin, kuunneltava ja keskusteltava ja kuitenkin kun niin tekee vie pohjaa jatkuvasti tutkimuksilta. Se on väärin. Väärin, kun asiaan vihkytyneet ihmiset eivät ole hoitaneet asiaa niin kuin olisi pitänyt ja näin ollen lapsen hoito vaikeuttaa tutkimista, vie sen uskottavuutta.
Ei se aivopesu ole niin helppoa...lapseni uskoo vielläkin olevansa omalta osaltaan syyllinen tapahtumaan. Hän vihaa ulkonäköään ja itseään. Hän ikävöi hyväksikäyttäjäänsä, sillä mies oli hänen "paras kaveri". Minä olen puolivuotta tässä yrittänyt saada lasta ymmärtämään, että teki tai sanoi mitä vaan, ei hän olisi voinut estää hyväksikäyttöä, mutta hän vain uskoo, että syy oli hänessä ei miehessä.
Ja se miksi nyt yleinsäkkään tätä kirjoitan, johtuu siitä, että näissä tutkimuksissa on jokin pahasti pielessä, sillä lapsen raiskaajan ei kuuluisi kulkea vapaana, eikä tehdä töitä lasten kanssa.
Alussa minussa kyti heikko toivo, että olisimmekin väärässä, että lapsi olisi, mutta kun ei ole...ikävä kyllä.
Enkä minä koskaan edes voinut kuvitella että tämä tulisi itselleen vastaan. Enkä sitä, että jos tulisi oikeuden saaminen ja muiden lasten suojeleminen olisi näin hemmetin vaikeaa.
Tunnen itseni petetyksi, niin tekiän osalta kuin suomen valtionkin...
Rk
Siis 2 viimeistä (mua ennen) vastannutta epäilee äidin sanoja, ei kuule tällainen asia ole aikuisten juttuja joissa lapsi sekotetaan mukaan, HALOO!
Hulluja on moneen junaan mutta rajansa kaikella!
Jaksamista Rk sulle ja lapsellesi, älä välitä tietämättömien ihmisten vastauksista...
Jos luitte kirjoitukseni KUNNOLLA, huomasitte, ettei kyse ole miehestäni (asumme yhdessä ja mene jopa ehkä viellä naimisiinkin). Kyse on hänen ISÄPUOLESTA, elikkä lapsen VAARIPUOLESTA.
Hän on käyttänyt tytärtäni hyväksi, hän on raiskanut lapseni. Ei minun mieheni vaan hänen isäpuolensa.
Mieheni äitiä näemme ja olemme yhteydessä, mutta hänen aviomiehensä ei ole tervetullut meille, eikä lapsemme mene heille, kerta anopin mies on pedofiili ja toimii myös halujensa mukaan.
Suojelemisessa tarkoitin sitä, että jos mieheni päättää mennä nuorimman kanssa kylään ja jättää nuorimman ilman valvontaa (anoppi ei valvo, ei usko syyllisyyteen) niin en voi tehdä asialle mitään. Näin on kerran kaäynyt ja yritän estää käymästä uudelleen.
Ja kiitos sininen enkeli! Olen muuten tuolta räppänästä Rk, jos siis olet sama? *hali*
Jep, jep, Sama oon ja siksi kihisinkin sun puolesta! Tunnistin sun nimimerkin ja hyökkäsin sun puolelle :)
ISO HALI!