Sidottu ja alistettu. Olen vankina enkä voi puolustautua. Otan vain iskuja vastaan ja kärsin tätä paskaa ilman vapautumispäivämäärää.
En oy ymmärrä miksi siedän tätä yhtään enempää! 2008-2016.
En oy ymmärrä miksi siedän tätä yhtään enempää! 2008-2016.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pääsenköhän koskaan vapaaksi
Sisko oli tuonut lapsuudenkotiini undulaatin.Kissa katseli sitä aina häkin ulkopuolelta. Erään kerran se oli onnistunut avaamaan käpälillään häkin oven ja onnistui kahmaisemaan linnun häkistään.
Sisko huomasi asian nähdessään undulaatin kissan suussa. Se oli suurelta osin sen syönyt, vaikka eihän undulaatissa paljoa syömistä ole. Sellainen oli sen undulaatin loppu ja uutta ei hankittu.
Kissa sitävastoin jatkoi elämäänsä tyytyväisenä vielä monta vuotta. Sen pituinen oli se tarina.
Tarinan opetus on se, että jos on undulaatti, niin silloin on viisasta olla vain häkissään.
Tuosta opetuksesta unohtui tärkein asia. Eli jos on undulaatti, niin silloin on viisainta olla vain häkissään ja pönkätä häkin ovi tukevasti, jotta hyökkääjä ei pääse käpälällään läppäisemään. Turvallisinta olisi vielä ansoittaa häkin ovi sillä, jos hyökkääjä pääsee sisään, niin siinä on hengenlähtö herkässä.
Ovihyökkääjä Santtu on tarinan kissa, joka vaanii vaikka vuosia kylmistä ja odottaa kärsivällisesti täysin oikeaa hetkeä hyökkäykseen. Sillä hetkellä on tosi kyseessä, kuten tarinasta opimme. Kylmis tietää tämän ja on siksi ansoittanut ovensa raskaammalla arsenaalilla.
Jaa. Samapa tuo, eipä siinä vaikka olisikin vertaus IRL. Lakikirja on satukirja. Laki ei ole kaikille sama jne.
Oli miete, siksi palasin ketjuun vielä: Kun raiskataan henkisesti ja fyysisesti eikä kohde voi kun ottaa iskut. Ei ole ketään mihinkä purkaa VIHAA niin mihin se VIHA menee? Toki tilanne vakiintuu vaikka siihen ei totu. Kasvattaa sietokykyä mutta mikä idea siinä on?
Viha estää masennuksen. Vihan avulla ihminen nousee virkeänä uuteen päivään. Viha on voimavara. Kaikenkaikkiaan vihahan on oikeinkin hyödyllinen tunnetila ja siksi sitä on syytä vaalia.
Nojoo, kyllähän se noinkin on. Eipä kai auta kuin kärvistellä häkissä. Häkki on ollut kyllä auki enkä kissoja pelkää.
Hauskoja vertauskuvia, mutta kohtelin niitä pikku enkeleitä mitä parhaimmissa määrin ja ruokavaliota pidin mahdollisimman monipuolisena.
Ironista on, että se pienin lintu eli kaikista pisimpään, lähes 14 vuotiaaksi, jota matriarkka pieksi yhtenään ja yritin rangaista, koska ei tykännyt olla estyneenä käsissäni. Ei ikinä lopettanut sitä ja yhteen väliin pistinkin sen omaan, pienenmpään häkkiin siihen ison häkin rinnalle.
Se oli älykkäin lintu, mitä mulla koskaan ollut, ilmeisesti aivoja stimuloinut se, että niin paljon saanut lentää vapaana huoneistossa. Muut eivät halunneet poistua häkistä.
Se oli älykäs, mutta julma muita undulaatteja kohtaan. Ollessani suljetulla, niin hoitopaikassakin olivat päätyneet samaan ratkaisuun eristää se omaan häkkiinsä, vaikka en edes maininnut tästä pienestä ongelmasta.
Enää en lemmikkejä ota, koska kuntoni niin huono alkoholismin takia. Toinen syy on se, että niiden menettäminen on niin raskas kokemus.