Äitini on häiriöinen, asiaa ei ole tutkittu , mutta ilmiselvä tapaus kuitenkin. Äitini kiusasi isääni niin kovasti että isäni teki itsemurhan. Seurasin itse tätä touhua lapsena ja nuorena aikuisena tajuamatta sitä systeemiä silloin. Vasta paljon myöhemmin aloin pohtia isäni itsemurhaa. Isälläni ei ollut itsellään henkilökohtaisia ongelmia, jotka olisivat hänet ajaneet tekemään itsemurhan. Hän oli taitava, osaava ja hyvässä kunnossa. Mutta kaikki epäonnistui mitä hän elämässä ajatteli ja suunnitteli aina, perheen kanssa. Miksi? Sen vuoksi koska hänellä oli vaimo joka mitätöi ja halveksi häntä koko isäni elämän ajan. Isäni oli saanut vaimokseen hymyilevän pirun jolla oli aina hymyilevä ilme, hän oikui ylitsevuotavan ystävällinen, aivan kuin teatterista. Todellisuudessa äitini pilasi taustalla taustajoukkojensa kanssa isäni elämän ja sai lopulta aikaan sen että isäni teki itsemurhan.
Kun jälkeenpäin analysoin sitä elämää jota itse olin näkemässä niin joka kerran näin että isääni vastaan nousi äiti. Ja äiti lähti heti oman jenginsä luo hakemaan henkistä apua pystyäkseen alistamaan isäni. Ja eihän siihen muuta tarvita kuin täydellinen mitätöiminen niin saatiin arvokkaasta, osaavasta ja älykkäästä ihmisestä, isästäni täysin turha ihminen jolla ei ollut mitään käyttöä, jota ei tarvita missään.
Äitini piti vain tärkeänä vain omia asioitaan jotka yleensä eivät tuottaneet perheelle juuri mitään. Isääni arvostettiin työelämässä hän oli pidetty työntekijä, oli itse muutaman vuoden työkaverinakin ja senkin näin itse. Kotona oli toinen juttu, äitini aloitti aina mykkäkoululla kun isä tuli töistä, ei puhunut mitään, huokaili yhkäili ei vastannut. Oli loukkaantunut jo valmiiksi.
Isäni puhui minulle suunnitelmistaan mutta ne kariutuivat aina äitiini, joka tottakai, ei noteerannut isäni ehdotuksiin lainkaan tai ei halunnut. Isästäni tuli näin täysin tyhjän pantti joka teki itsemurhan. Äitiäni en voi enää sietää, kun näen sen ämmän kuvan, tukka siitisti ja huolellisesti kammattuna sivulla ja pärställä mairea hymy aivan kuin jollakin psykopaatilla, tulen jo vihaiseksi.
Onko kenelläkään muilla vastaavaa, siis uhrin tekemää itsemurhaa lähipiirissä?
Kun jälkeenpäin analysoin sitä elämää jota itse olin näkemässä niin joka kerran näin että isääni vastaan nousi äiti. Ja äiti lähti heti oman jenginsä luo hakemaan henkistä apua pystyäkseen alistamaan isäni. Ja eihän siihen muuta tarvita kuin täydellinen mitätöiminen niin saatiin arvokkaasta, osaavasta ja älykkäästä ihmisestä, isästäni täysin turha ihminen jolla ei ollut mitään käyttöä, jota ei tarvita missään.
Äitini piti vain tärkeänä vain omia asioitaan jotka yleensä eivät tuottaneet perheelle juuri mitään. Isääni arvostettiin työelämässä hän oli pidetty työntekijä, oli itse muutaman vuoden työkaverinakin ja senkin näin itse. Kotona oli toinen juttu, äitini aloitti aina mykkäkoululla kun isä tuli töistä, ei puhunut mitään, huokaili yhkäili ei vastannut. Oli loukkaantunut jo valmiiksi.
Isäni puhui minulle suunnitelmistaan mutta ne kariutuivat aina äitiini, joka tottakai, ei noteerannut isäni ehdotuksiin lainkaan tai ei halunnut. Isästäni tuli näin täysin tyhjän pantti joka teki itsemurhan. Äitiäni en voi enää sietää, kun näen sen ämmän kuvan, tukka siitisti ja huolellisesti kammattuna sivulla ja pärställä mairea hymy aivan kuin jollakin psykopaatilla, tulen jo vihaiseksi.
Onko kenelläkään muilla vastaavaa, siis uhrin tekemää itsemurhaa lähipiirissä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Masennukseen sairastuneita on varmaankin jokaisen luonnevikaisen lähipiirissä tavallista enemmän(?) ja se on kaiketi ihan luonnollinen reaktio vuosia (?) jatkuneen henkisen ja mahdollisesti fyysisenkin väkivallan jälkeen. Luultavasti uhreilla on myös muita mielenterveysongelmia tavallista enemmän.
Itsemurha on usein ainoa ja viimeinen keino päästä lopultakin vapaaksi . Sitä varmaankin pohtii monikin uhri.
Minun mielestäni uhrilla on vain kaksi vaihtoehtoa: tappaa itsensä tai muuttaa toiselle puolelle maapalloa. Kumman sitten valitseekin pitää toimia heti. Ei koskaan kannata uskoa niitä, jotka sanovat, että kyllä se elämä vielä joskus hymyileekin, kyllä kaikki joskus on paremmin. Sillä niin ei tule koskaan käymään. Minä tyhmä uskoin, ja paljolta pahalta, tuskalta ja kärsimykseltä olisin säästynyt, jos en olisi heitä uskonut. Luonnevikainen ei muutu koskaan, ei ainakaan paremmaksi.
Ei ole vastaavaa kokemusta. Mutta narsisti pyysi minua eroamaan työpaikastani. Muuttamaan pois asunnostani. Pyysi tekemään itsemurhan. Näitä asioita narsisti kertoi minulle raivoissaan. Kerran hän sanoi minulle -älä kuuntele minun juttuja. Ehkä hän ymmärsi itsekin ettei ole kunnossa.
Näin se tuntuu menevän että narsistiperheet ovat äärimmäisen dysfunktionaalisia, narsistin läheisillä todetaankin usein vakavia mielenterveydenongelmia, mikä ei tule sinänsä minään yllätyksenä. Ihmiset narsistisen henkilön lähellä oireilevat tavalla taikka toisella, miten, se riippuu ihmisestä. Yleisimpiä ovat masennus, ahdistuneisuushäiriö ja post-traumaattinen stressiperäinen häiriö. Oma perheeni toimii oivana esimerkkinä tästä, isäni on skitsofreenikko joka ei käytä minkäänlaista lääkitystä hoitaakseen sairauttaan, bipokin hän mahdollisesti on. Äidilläni on todettu masennus mutta luulen että hänellä on taustalla myös jokin persoonallisuushäiriö, hänessä on ihan kuin kaksi eri persoonaa, jekyll ja hide. Sellainen mukava puoli ja sitten sellainen välinpitämätön, ilkeä puoli. Voit uskoa millaiselle henkiselle koetukselle kahden mielisairaan ihmisen kanssa eläminen on minut laittanut, olen tässä ajansaatossa sairastunut itsekin, vakavaan masennukseen. Se on kai väistämätöntä tällaisissa perheissä, joissa lapsella ei ole normaaleja roolimalleja näyttämässä esimerkkiä ja pitämässä lapsista hyvää huolta.
Meilläkin oli äitini se yksi häiriöinen joka aiheuttaa muille, siis laukaisee muissa olevat häiriöt esiin. Jokaisessa meissä on häiriöitä, siis jokaisessa ihmisessä, ja ne tulevat esiin jos niitä joku oikein härnää tulemaan esiin. Yleensä ne eivät ole pitkäkestoisia vaan ohimeneviä ja aika nopeastikin. Ainoastaan äitini häiriö on meilläkin se, joka on ja pysyy nyt ja aina. Muilla ne esiintyy silloin kun äitini itse omalla häiriöllään vaikuttaa niihin. Samanlainen ilmiö kuin magneetti imisi rautaista kappaletta, narsistinen tms häiriö on kuin magneetti joka imee oman perheen henkilöissä olevaa häiriötä puoleensa ja vetää ne näkyviin.
Tarvitaan siis vain yksi henkilö perheessä jolla oikeasti on aito häiriö ja silloin koko perhe näyttää sairaalle. Kukaan ei osaa sanoa, ei ainakaan ulkopuoliset, kuka on se henkilö, jolla on se aito häiriö ja kuka on sellainen että hän oirehtii narsistin provosoimana. Mitä kauemmin olet läsnä tälläisen häiriöisen henkilön kanssa sitä pahemmin hän ennättää sinua turmella. Lopulta ei tarvita enää koko häiriöistä ihmistä vaan pelkää muisto ja kuvan näkeminen laukaisee suuttumuksen ja muistot. Sellaiseen tarvitaan usean vuoden piinaava kokemus. Minulla on juuri sellainen kokemus äidistäni.
Jokainen oirehtii narsistivanhemman läheisyydessä, ja se on nurinkurista että perheen ikuinen lapsi onkin se äiti, jonka pitäisi olla vanhempi ja omien lasten auttaja ja tuki ja neuvoja. Hänen huolenpitonsa on todella ohutta ja sellaisena se on täysin turhaa ja merkityksetöntä. Lapset saavat huolehtia äitinsä perustarpeista läpi koko elämän.
Huolta hän pitää mitättömistä asioista jotka menevät muutenkin ilman huolehtimista.
Tai sitten ne ovat mega suuruusluokkaa: "Voi kun maailmassa ei olisi sotia ja olisi aina rauha." hän suureellisesti on huolissaan, vaikka sitä tärkeämpi olisi saada omille lapsille katto pään päälle. Siitä hän ei ole huolissaan lainkaan.
Kiusattuhan se itsemurhan tekee useimmiten, ei kiusaajat. Mutta kun kiusattu on kuollut, hänen päälleen voi kaikki syyt vierittää, kuollut ei enää puolusta itseään. Siksi tärkeätä on että ne jotka ovat asioiden oikean laidan nähneet eivät vaikene vaan puhuvat asiat niinkuin ne ovat olleet oikeasti. Maailma ei saa perustua narsistien valheille.
Tästä olen samaa mieltä. Kiusattu on se, joka useimmiten tekee itsemurhan, ei narsisti. Nykyään puhutaan paljon ja kauniisti siitä, että itsemurhia pitäisi ehkäistä jne. Silti joku uhri rääkätään hengiltä ihmisten silmien edessä, eikä siihen kukaan puutu. Sitten kun kiusattu on kuollut, kiusaaja voivottelee, että kun sillä oli niitä mielenterveysongelmia, eikä kukaan huomannut...... Mahdolliset mielenterveysongelmat, jos niitä nyt edes olikaan, aiheutti juuri luonnevikainen lähimmäinen itse.
Narsistin kiusaama uhri voi tietysti saada mielenterveysongelmia, kuten sairastua vaikeaan masennukseen. Jotkut sairastuvat psykoosiin ja joutuvat jopa vuosiksi sairaalahoitoon.
Narsisti usein pyrkiikin siihen, että uhri menettää uskonsa jokaiseen ihmiseen ja tulee pahimmassa tapauksessa harhaiseksi, kun ei enää tiedä, mikä on totta ja todellista ja mikä ei. Sellaisen kieputuksen narsisti järjestää uhrilleen, että tämä ei voi luottaa enää mihinkään eikä keneenkään, esim. puheet ja teot eivät ikinä pidä paikkaansa.
Kaikki tuntuu olevan pelkkää valhetta ja mistään ei voi tietää, onko jokin asia totta vai ei. Vai onko se taas yksi narsistin juoni, sillä juonia kyllä riittää. Toinen toistaan kummallisempia ja uskomattomampia juonia, sellaisia, joita tervejärkinen ei pysty edes kuvittelemaan. Uhrin elämä voi olla pelkkää juonien etsimistä ja selvittämistä. Kun yhden juonen on saanut selville, on narsisti keksinyt kymmenen uutta. Vähemmästäkin järkensä menettää...
Siinä pyörityksessä kun uhri yrittää selvittää, mitä on tekeillä, menettää mielensä tasapainon vahvakin ihminen. Kaikkein pahinta on, että narsistille ei kukaan voi mitään, eikä mikään eikä kukaan pysäytä narsistia, ennenkuin kuolemaa hänellekin koittaa.
Nimenomaan se kiusaamisen narsistinen peittää sillä että on oikein ääneen uhrista muka huolissaan. Mutta kiusaaminen vain jatkuu taustalla ja on epärehellistä ja varsinkin silloin kun kukaan hoviväestäkään ei ole näkemässä.
Koska narsistisen oma maailmakuva on vinksallaan, hän osaa aidosti sanoa että mikä sitä toista oikein vaivaa. Hän pitää sitä omaa kuvajaistaan ainoana todellisuutena ja elää ja tuomitsee muut vain sen mukaisesti. Kun uhri suuttuu vaikka narsisti tekee omasta mielestään oikein on se narsistista outo juttu. Mikähän sitä oikein vaivaa, kysyy narsisti. Hän teki omasta mielestään vain täysin oikein tai sitten ei tehnyt mitään, ja uhri vain suuttui itsekseen. Narsistinen ei näe lainkaan tekojaan eikä niissä olevaa vääryyttä toista kohtaan. Hän ei pode syyllisyyttä, koska ei ole omasta mielestään kiusannut tai tehnyt muutakaan uhria kohtaan.