Kun testamentin saaja luopuu osuudestaan..

Miksikäs hän nyt sen paremmin saisi kuin perinnöstä luopuja?! Siis ei saa. Jos hän määrää saajan jotenkin laista poikkeavasti, hän on ottanut perinnön vastaan - eihän hän muuten perinnöstä voisi määrätäkään.

Perinnöstä luopujakin kyllä voi määrätä saajan samaksi, mikä olisi saaja lain mukaan. Jos siis perillisellä on (vain) kaksi lasta A ja B, hän voi luopua perinnöstä nimettyjen lastensa A:n ja B:n hyväksi. Mutta hän ei voi seuraamuksitta luopua siten, että jompi kumpi saisi enemmän kuin lakimääräisen perintöosansa tai laittaa luopumiselleen muuta ehtoa.

Varminta ja selkeintä on luopua ehdoitta: "Luovun perinnöstä/testamentista 20.2.2016 kuolleen MM:n jälkeen."

Testamentista - toisin kuin perinnöstä - voi luopua osittainkin, kuten ottaa omistusoikeustestamentin vastaan hallintaoikeustestamenttina.

Kiitos kommentista Nix_nax!

Tuollainen perinnöstä luopumistapaus tässä olikin tuttavapiirissä äskettäin, mutta testamentista luopumisesta en ole elävän elämän tilannetta kuullut.

Aattelin vain, että kun testamentista luopuminen muutenkin on säännöiltään perinnöstä luopumista löysempi - sallitaan siis osittaisluopuminenkin - niin mietiskelin, jotta voisiko silloin vähä ite määräillä, kelle luopumisosuus menee... ...mutta sehän olisi valtiovallalle jo vallan liikaa tuollainen vapaus - eihän se nyt käy.. ;)


Yx case:
Jos luopuva testamentinsaaja ei ole sukua testamentin tekijälle ja saaja luopuu osuudestaan kokonaan/osittain (tavoitteena luopuminen lapsilleen), niin meneekö luovutettu osuus todellisuudessa
a) luopujan lapsille (mikä oli tavoite)
b) testaattorin mahdollisille perijöille / valtiolle

Pitääköhän siis testamenttitapauksessakin em. esimerkin saajan perillisten olla myös testaattorin perillisiä, jotta luopumisen osoite olisi tavoiteltu - eli kohta a) ? ;)