ollaan kavereita. Jossain määrin. Ei silleen perinteisesti, mutta jotenkin väljästi. Olinko väärässä?
Jotenkin mä ajattelin että
Pohdinvaan
32243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jossain määrin työkavereita olemme. Toistaiseksi.
Siitä ei ole näissä tapauksissa kyse.
Ei se mitään.
Jahas alkaako luonto pikkuhiljaa näkymään
Toisalta kysyn aina kun jotain alkaa v***aa
Vituttaako?
Ei mitenkään erityisesti v***ta. Ei ole mitään hätää. Kävi vaan mielessä tällainen ajatus.
Jep, niinkin voisi sanoa... Ei me ainakaan mitään vihamiehiä olla :P
No niin...
Ei me olla.
Voi olla että ei olla. En tiedä.
Siltä se ehkä vaikuttaa, oikeasti olet mulle paljon enemmän vaikket sitä tiedäkään.
Uuh, romanttista... :)
m->n?
n->m?
En tykkää lokeroinnista. Että olis niin mustavalkoista että joko tai. Tiettyihin muotteihin valettuja henkilöitä. Mielummin niin, että jokainen ihmissuhde sukupuoliin katsomatta muodostukoon omanlaisekseen. Se on näiden kahden ihmisen välinen asia. Se voi olla joskus myös rajoja rikkovaa ja kaukana perinteisestä.
Tämä oli vain pohdintaa. Se on häilyvää niin kuin sanoit. Se ratkaisee, onko suht. koht. sama käsitys todellisuudesta. Sanoisin että eräissä tapauksissa on, suurelta osin. Täysin ei tarvitsekaan olla.
Tai voisiko sanoa tuttava?
Ehkä. Tiedä sitten mikä on tuttava näin somen aikakaudella.
Sinusta ei ole ollut koskaan missään suhteessa minulle tukea tai apua:
Seurasi on huonoa. Olet mykkä kuin kala; toisen on hoidettava puhuminen.
Empatiaa tai kykyä sanoa lohdullisia sanoja et omaa. Juoruat asioita eteenpäin selän takana, ja höystät tarinoitasi omilla olettamuksillasi.
Älä enää oleta, että edes minä arvostaisin, jotain piirrettä luonteessasi.
Itse olen kyllä aika hiljainen, mutta kun sanon jotain, puhun totuuden, tai ainakin oman näkökantani... enkä juoruja mitään, tehköön muut omat päätelmät muista ihmistä.
aika ilkeältä ihmiseltä kuulostat. Muu voivat silti arvostaa, vaikka sinä et.
Tein kokeen: Pyysin toimittamaan palauttamattoman kirjan perille. Lupasi. Hetken kuluttua mies kertoo palstalla: "Eräs varattukin käy täällä ja kaipaa sitä ja sitä..."
Postitin kirjan itse. Vastaanottaja maailman rehellisin ja vaiteliain mies: Hänen takanaan kaikki pysyy kuin hohtimet kaivossa.Ei kerro koskaan mitään ympäriinsä.
Ja kukaan ei voisi arvata kalamuijan olevan Pekkaa himoitseva mutta NIIN moraalinen ja siveä pölytuulinainen. EI se TÄYTYY olla salaliitto pölytuulinaista kohtaan, mikään ei TIETENKÄÄN johdu pölytuulinaisen omasta pakonomaisesta tarpeesta levittää yksityiselämäänsä avoimelle nettipalstalle tuhansien trollien hyödynnettäväksi. Onneksi kirjoituksista päätellen sen verta iäkäs täti kyseessä ettei alaikäisiä lapsia ole lähellä kärsimässä.
Ollaan me, aina, varmasti enemmänkin. Ei se koskaan muutu.
Takaisin nukkuun.
Kivaa päivää sulle.
mitä se sinulle merkitsee tarkemmin, eikö väljyys ole melkein kuin ei mitään.
Minulla ei ole ystäviä eikä kavereita. Oma valinta.
Hei kuule, luin juuri yhdestä kirjasta, jossa sivutaan näitä aiheita, mitä on pompahtanut pinnalle (lojaalisuus, kaveruus).
Että kaverit puhuvat suoraan ja voivat ilmaista toisilleen asioita siten että voi kuitenkin luottaa että on ihminen sosiaalisesti tms turvassa. Ts on luvallista ilmaista itseään, erilaisia näkemyksiä kiivaastikin, ja silti ymmärretään ettei ole hlöhyökkäys ja ihmisen näkemystä voi kuunnella jne.
Kaveruussuhteissa pitäisi siis yleensä olla turvallista näyttää ne ärräpäätkit.
Jos onkin bisnestuttu, tullaan siihen että kirjankin mukaan sanotaan asiat asioina, tuttavallisuus ei siis ole kaverillisuutta.
Tosin tuota turvallisuuden luomista tulee harjoittaa, jotta monipuoliset näkemykset avoimesti ilmaistuna luovat lopulta yhtenäisen suunnan.
Ongelmia tulee jos soutaa ja huopaa noiden rajojen välillä, esittää välillä olevansa tutusta pidemmällä, ja ymmärtävänsä toimia jotka ovat kuin kaverillisuutta.
Mutta yksipuolisesti ei voi leikkiä noilla rajoilla, tunkeutuen esim sivukautta toisten elämään, ja sitten pahastuu jos saakin ärräpäitä osakseen, koska ei ymmärrä rajanvetoa, ja sitä että totta kai ihmisissä on monia ulottovuuksia, joita tuttavienkaan ei tarvitse "nähdä" mutta normaalina ihmisinä ymmärtävät kyllä.
Lähde: Pari kirjaa
Pari kommentia vielä, parissa ketjussa on viitattu siis aiheeseen, kuten -lojaalisuus- "miksi levittelet kuttuja ja mustamaalaat toista" -polku onnelliseen.."valkoiset valheet, rehellisyys ym teemat"
Mikä voi johtaa siihen, ettei aina ymmärretä että kavereille voi ilmaista suoremminasiat ilman sitä ns sosiaalista "hygiaa" , tapaa jolla vieraammat, tuttavallisemmat ihmiset kanssakäymistä harjoittavat ja huom! (iso huom) Täysin eri kontektissa.
Kavereiden kanssa asioita yleensä katsotaan eri kontekstin sisällä, siitä miten se/asiat vaikuttavat itseensä.
Tuttavien/vieraiden kanssa, miten ne vaikuttavat kokonaisuutena, miten ne vaikuttavat toisiin, jolloin minä itse konteksti jää taustalle.
Mutta, ei ihmistä voi pakottaa elämään "vieras" kontekstissa 24/7. On pakko sanoa/ nähdä minä itse konteksti.
Kavereille /itselleen voi sanoa kaikki on päin p:tä. Tuttaville: Päivä kerrallaan tässä, vieraille: Yrittänyttä ei laiteta.
Toki on ihmisiä, jotka vähät välittävät siitä, mikä on heidän "suhteensa" toisiin ihmisiin ja ovat kaikille yhtä suorasukaisia, ja suoraviivaisia, karkeampi ihmistyyppi. Missä ei ole mitään vikaa kunhan ei rasita negatiivisuudellaan muita että se suorasukaisuus olisi myös positiivista, ja kohteliasta. Eikä nimittelevää, ivaavaa.
Tuosta päästään siihen, miten ihmiset suhtautuvat toiseen jos saisivat tietää kaveritason juttuja, jotka on minä itse kontekstissa ajateltuja.
Toista kautta esim tunkeutuen tuota sivukautta toisen elämään, ja sivukorvalla saatuja juttuja tai toinen kaveri pettää lojaalisuuden, ja kertoi ne kuin hlöhyökkäyksenä muita kohtaan?
Jolloin "muut" saavat kuvitelman päähänsä että he ovat nyt mukana asiassa "kaveri"tasolla ja vain he näkevät itsensä loukattuna.
Ja alkavat levittämään toisaalta poimittuja juttuja mitä omituisemmalla tavalla vieraassa ympäristössä ja irti kontekstista, R rakastaa sitä, soitellaan muille? Tyylisesti.
Jolloin hlöt syyllistyvät taatusti rajojen rikkomiseen ja osaavat sitten esittää ettei se mitään että on tuollainen erillinen konteksti palsta, josta voi noukkimalla noukkia itseään kiinnostavat/ärsyttävät lauseet.
Vaihtavat siis kontekstin koskemaan itseään, ja pettävät lojaalisuuden ja yksityisyyden toisilta. Jää siis "lojaalisrksi" taholle joka ruokkii hänen omaa egoa, tarvetta saada sopivaa vastakaikua, ja omg joltain vierailta, palstoilta!
Tai on ihmisiä, joille ei voi sanoa mitään "suoraan" edes vieraskontekstissa, koska he eivät osaa/pysty ottamaan palautetta vastaan.
Ditto
Tuollainen "lojaalisuuden" rajojen rikkominen on tässä yhteydessä siinä mielessä erittäin haitallista, koska jatketaan selän takana vihjailuja, kuin esittäen että hlö pitää vain saada uskomaan että tietyt asiat olisi niin tai näin.
Jotta hlö reakoisi manipulatiivisesti. Voi olla ymmärtämättömyyttäkin, mutta koska saa "tietonsa" lahkomaiselta taholta ja haluaa uskotella että sellainen toiminta olisi normaalia, " mitätöi se toisen ihmisen.
Esittää kuin toisen tulisi ns noudattaa "lahkon" mielipiteitä, käsityksiä ym. Jolloin se syö toisen ihmisen omanarvon ym.
Erittäin haitallisia tuollaiset muita mieltymään pyrkivät ihmiset.
Ihminen "taistelee" kuin aivopesua" vastaan koska se vipuvaikutus siis tulee kulttilahkomaistoiminnan takaa.
"pelko" tulee siis siitä että psyyke ei enää jaksaisi toistuvasti tuollaista samaa, ihmisen pienentämistä ja vähättelyä oikeuksiensa suhteen.
Ei keneltäkään ihmisestä. Haitallinen "sivullinen". Sitäpä se kun lojaalisuus, kaveri, tuttava, ystävä, vieras akselit pettää.
Toinen kirja on siis Hyppösen -pelon hinta-, ihan luettava koska on tutkimuksellinen eikä Hyppösen omia sepustuksia.
Mielenkiintoinen teoria esim. Siitä pavlovin ehdollistumiskierteen katkaisimisesta. Ts miten joku asia voi laukaista muistista jotakin ja miten se muistikuva/assosisaatio saadaan käännettyä.
Lukeminenhan kannattaa aina, mutta valikoidusti, tuskin nettipalstoja kuitenkaan pääasiallisrna lähteenä..
Tällä hetkellä sanoisin tuttuja. Kaveri on jotain muuta. Vaikka kuinka väljästi yrittäis katsoa. Eihän me olla mitenkään yhteyksissä. Menneen ajan tuttuja.
Olet väärässä, parempi ventovieras kuin tuttu.
No niin luulin minäkin. Et edes katsonut niin ei voinut tervehtiä,sori
mitä sinulle meinaa väljä kaveruus, kuulostaa aika olemattomalta.
ja löyhää tuntuu olevan ettei taida olla yhtään mitään, ainakaan sinun puoleltasi.