Moi, en tiedä osaatteko auttaa, mutta yritän kuvailla tämän mahdollisimman hyvin. Olen siis 14-vuotias. Ahdistun nykyään todella helposti esimerkiksi itken kotona TET-harjoitteluamme kun en halua mennä sinne, haluaisin kuolla mielummin ja olen harkinnut oikeasti itsemurhaa sillä en kestä sitä painetta mitä sieltä saan, pelkään niin PALJON että epäonnistun, entä jos teen kaiken väärin? En uskalla mennä kauppaankaan yksin tai ylipäätään minnekkään koska pelkään jotain, mutta en tiedä mitä. Lintsaan koulusta tosi usein, koska en vain jaksa tai kykene. Koulumme opettajat ihmettelevät jo miksi olen kipeä kokoajan ja vanhempani raivoavat minulle koko ajan. Muuten olen ihan normaali tyttö, ulkopuolisille en tosiaankaan vaikuta 'epänormaalille', kukaan vaan ei tiedä miten eri tyttö olen koulussa ja kotona. Kun tulen koulusta, en voi mennä suoraa tietä kotiin sillä pelkään että joku näkisi minut. Kuvittelen itseni myös rumana, läskinä ja epäonnistujana vaikka koulussa esitän iloista ja aktiivista tyttöä. Itken todella usein kotona koska pelkään että pian joudun jonnekkin lastenkotiin tms. Koska en mene kouluun. Syy miksi en mene kouluun on se että pelkään opettajien huutoa minulle, arvostelevia katseita, oppilaiden tuijotuksia, pelkään olevani kaikkeen epäonnistuja, kaikki vihaavat minua jopa parhaat kaverini ovat alkaneet 'eristäytymään' -minusta. Tähän liittyy niin paljon muuta, mutta haluan tietää osaisitteko näillä perusteilla edes antaa pientä suuntaa mikä minua vaivaa, koska tiedän että tämä ei ole normaalia. :'(
Ahdistus kaikkea kohtaan
Helpmeplease
779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei helpmeplease. En pysty vastaamaan tuohon ongelmasi aiheuttajaan. Pahinta, mitä voit itsellesi tehdä, on jäädä yksin huonon olosi kanssa. Sanoit että välit vanhempiisi ovat tulehtuneet poissaolojesi vuoksi. Toivoisin nyt, että rohkaisisit mielesi, ja kävisit koulusi terveydenhoitajalla tai koulukuraattorilla kertomassa voinnistasi. Hänen kanssaan voisit puhua luottamuksellisesti kaikesta, joka mieltäsi painaa. Tätä kautta voitaisiin ehkä myös järjestää yhteistapaaminen vanhempiesi kanssa (sinun suostumuksellasi). Sinun ei tarvitsisi selittää tilannettasi vanhemmillesi yksin, vaan sinulla olisi tukihenkilö, joka voisi toimia äänenäsi. Sitä kautta asiat lähtevät selkenemään. Apua on saatavilla. Sinun tarvitsee nyt pyytää sitä.
Kannattaa mennä juttelemaan tilanteesta jonkun ammattilaisen kanssa.
Kysymyksessä saattaa olla Kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka oireet muistuttavat masennusta.
Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsii noin 300.000 suomalaista.
http://www.omaaikalehti.fi/terveys-ja-hyvinvointi/kilpirauhasen-vajaatoiminnan-oireet-muistuttavat-masennusoireita?_ga=1.4418736.200991485.1437848459
--------------------------------------------------------------------------------
Itelläkin tota samaa löytyy ja ite oon 12 vuotias tyttö elämä edessä mul on viiltelya ollu masennusta ahdistusta jne. Pahan oloni takia jouduin loppujen lopuks laitoksee mis tälläkin hetkellä oon, mee puhumaan täatä asiast lääkärille ennenkö on liian myöhästä
Kerää itsesi ja sano ääneen miltä susta oikeasti tuntuu. Mä en ole sitä pystynyt tekemään ikinä. Olen antanut vuosien ja tilanteiden mennä. Nyt olen moniongelmainen aikuinen ja kadun etten nuorena sanonut mitään.
Kannattaa mennä puhumaan esim. Koulupsykologille tms! He osaavat auttaa ja ohjaavat eteenpäin tarvittaessa. Älä jää ongelmiesi kanssa yksin! Tsemppiä!
Klassista murrosiän mielen oikkuilua. Tuo menee ohi :)