vanhoje virheiden tähden. Voi niihin aikoihin todella huonosti, enkä ole enää sellainen. Hain silloin jotain ihme hyväksyntää ja hellyyttä kun oli niin mieli maassa. On teki edelleen mutta olen löytänyt muita keninoja pahan olon helpottamiseen.
Toivon vaan ettei tuomittaisi
ehkäTunnistat
4105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisen ei kannata tuhlata ajatuksensa ja tunteensa vanhoihin tai ei ainakaan kannattaisi, ei siitä ole mitään hyötyä. Jos olisi minulle osoitettu niin vastaisin, että luojan kiitos minulla ei ole taipumusta vanhojen muistelemiseen. Itse asiassa elän niin tässä hetkessä ja nyt, että en minä edes muista, mitä tai kuka on tehnyt mitäkin vaikka vuosi sitten:) Ihan totta. Se on minun luontainen suhtautuminen itseeni ja muihin, luojan kiitos. Kuinka paljon helpommalla pääsee kun ei ole tarvetta kaivella vanhoja eikä edes tahtoa tai osaamista siihen hommaan. Se on sama kuin luontainen tapa suhtautua positiivisesti asioihin, kuinka paljon helpommalla pääsekään, kun automaattisesti näkee hyviä ja positiivisia asioita ympärillään ja jokaisessa asiassa ja ihmisessä. Ja silloin kun sitä ei tarvitse edes yrittää tai harjoitella, niin ei sitä edes itse huomaa ennekuin muut sanoo, että "miten sinä voit aina nähdä ja olla niin positiivinen" tai että "sinusta ei kyllä saa katkeraa tekemälläkään". Se on aito luonto, niin ei sitä edes tarvitse pinnistellä sen eteen vaikka tosin jos sitä ei ole luonnostaan suotu, niin toki kannattaa opetella ja harjoitella positiivista ajattelua, koska sillä voi vain voittaa. Me olemme niin erilaisia ja hyvä niin. Elin pitkään "omassa kuplassa" edes ajattelematta asiaa kunnes niin moni ihminen sanoi niin monen kertaan, niin sitten alkoi vasta itsekkin miettimään, että mitä ihmeellistä siinä oikeastaan on. Sukuvika. Muistan aina, kun isän puolen suku kokoontui, niin oli aina hirveä mekkala ja naurun remakkaa, ja häät kesti aina monta päivää:) Ja minun ensimmäinen työpaikkani oli isän siskon kioskilla:) Meillä oli aina niin hauskaa mun tädin kanssa, me vaan naurettiin. Hän kuulemma naureskelee nyt päivät pitkät dementia osastolla:) Hän on kuulemma osaston ilopilleri, enkä kyllä ihmettele yhtään. Ja kynnet pitää aina lakata ja just tietyt korvakorut olla korvissa, jos tulee vieraita:)
Nyt tässä tuli sukutarina kerrottua, mutta aina voimme oppia muilta jotakin. Nyt sitten vaikka minun dementoituneelta tädiltä. Ja toinen tätini, hänellä on kuulemma fazerin sinistä aina laatikossa:) Hyvä tulevaisuus tiedossa siis:)
Kuulemma naureskelee dementiaosastolla. Onko hän kaukana vai miksi et enää ole ollut hänen kanssaan tekemisissä?
Onko joku sinut tuominnut menneisyyden perusteella?
Jos ei niin turhaa murehdit.
mietin vaan kun se yks oli ilmeisesti muuttanut suhtautumistaan minuun niin ajattelin että onko kuullut jotain juttuja ja päättänyt sen perusteella ettei halua olla missään tekemisissä enää.