Kun Sinä tulet.

Hieno, harmi etten ole S.

pimeään huoneeseen anteeksi että kolistelen
lyön varpaani pöydän jalkaan ja kiroilen
rasvaan karheat kantapääni heitän lattialle yöpaitani
asetan kelloon aikaisen herätyksen
otan vesilasin ja pillerini nielaisen
en haluaisi nukahtaa
herätäkseni pimeästä huoneesta
ottaakseni pillerin ja potkaistakseni varpaani pöydän jalkaan
siinä välissä se, millä minä elän
illalla kolistelen taas
minä epäromanttinen.

Olipa hieno runo, upea.

Ja taas ovat edessäni, gasellisi, kuin olisin viidakosta eksynyt - selviytyneenä.

Jotain tuttua on aloitusrunossa. Ahaa, se on ehkä runokoneella tehty?
Hienosti laadittu kuitenkin.

Rakkaani
on näkösi huono
ne ovat pieniä metsäsian
ja marsun risteytyksiä
parasta riistaa esihistorian
havinaa paistuvia
lihoja karkuun juostujen
kustujen mäkien ylittäneiden
kaksivarpaisten raidalliset haamut
jotka kiertävät lähiön
makkarin seiniä
ja poika katsoo ilvestä ikkunasta
tuplalasien läpi
eikö kukaan usko
gaselli se oli.

Suutelisin. ;)

Näen vain pitkät kätesi
osaamattomat rakastaa
haparoit ja kopeiloit
et klittaa voi löytää
yrität kielellä löllöllä
sotkeudut naruun
naurat kuin kuollut